kaikkea mitä olisin halunnut, koska en uskaltanut enkä silloin tiennyt varmuutta sinun tunteistasi. Harmittaa paljon. Jäit varmasti siihen uskoon että olit vain joku nopeasti ohimenevä pikaihastus. Jos yhtään tunnet minua, niin mieti olisinko sellainen luonteeltani ja luota siihen että oli kyse jostain suuremmasta.
En ehtinyt sanoa sulle
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miehelle? Minne päin?
Silloinhan kaikki vasta alkoi.
Ei se hyvää tännekkään kertoa.
Ei niin, mutta en voi enää sitä hänellekään kertoa. Me siirryimme jo pois tästä. Johonkin vain halusin tämän purkaa mielestäni. Se jollain lailla jäi vaivaamaan. Tuntuu, etten koskaan ole onnistunut tunteideni ilmaisemisessa hyvin. :(
Aika teki tehtävänsä. Pöly laskeutui jo. Me voidaan nyt jatkaa elämää, yhdessä.
Hankalapa se on tietää millainen olet luonteeltasi, kun puheetkin on ollut vähän mitä sattuu.
Ensin on onnellinen, sitten onkin ongelmia. Toisella on ongelmia, mutta onkin onnellinen. Kuka puhuu totta.
Pitäisi tietää.
Kerro, että haluat tutustua vapaa-ajalla. Se riittää siihen, että uskon, luotan ja toivon vielä. Kun päästään kahden, ja jos uskalletaan istua lähekkäin kaikki muu sujuu varmasti luontevasti.
Siinä käsityksessä olen mitä toimintasi kertoo.
En uskaltanut itsekään, jäi myös harmittamaan. Pelkäsin, kuinka kiusallista olisi ollut, jos et olisikkaan tuntenut samoin. Helpompaa oli esittää siinä hetkessä, että ei tämä mitään ollut, ja miettiä sitten myöhemmin itsekseen kuinka paljon juttu merkitsi.
Turhaa miettiä näitä, mutta olisiko asiat menneet toisin jos olisin ollut alusta saakka avoimempi. Oltaisiinko tehty jotain toisin. Tiedän, että kidutan itseäni vain näillä mietteillä ja yritän lopettaa.
Hei, voisimmeko tavata jossakin joskus?
Eipä siinä paljoa ehditty tutustua, ei ainakaan niin paljon kuin olisin halunnut. Siksi on niin hankala luottaa. Olisipa ollut enemmän aikaa