Noh nyt se sitten tuli...
Laskiskelin että minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa pieni poikani hoitoon kun hän on 9kk...
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi kun joudun laittamaan poikani jo niin varhain hoitoon kun olisin halunnut olla hänen kanssaan kotona ainakin 2vuotta mutta kolme olisi ollut kiva...
Mutta... =(
Ajatus ei kiehdo minua yhtään mutta emme elä mikäli jäisin kotiin hänen kanssaan vielä sen jälkeen...
Olen pohdiskellut asiaa myös niinkin että tunnen olevani vastuullinen äiti, kun laitan poikani hoitoon, kun sen sijaan jäisin kotiin ja eläisin ehkä itse lähes ruoatta että poikani saisi tarvitsemansa ruoan ja tarvitsemansa vaatteet kasvaessaa
JA poikani ei koskaan saisi mitään "extraa" mitä hänelle haluaisin sillon tällön tarjota, mutta näin joudun nytten tekemään... =(
Jos jollakin on muita ehdotuksia otan mielelläni niitä vastaan!
Onko muita?
Minne olette laittaneet lapsenne hoitoon?
Minkä hintaista?
Olenko huono äiti?
Onko parempi että jäisin kotiin ja olisin hermoraunio rahan ja kaiken muunkin suhteen vai olisiko parempi että menen takaisin töihin ja saan elätettyä sekä poikani että itseni ja vielä jäisi jotain extraakin silloin tällöin?
Tiedän vastauksen itsekkin, mutta haluasin tietää vastauksen että olenko yksin tämän kanssa?
Kuinka moni laittaa lapsensa noin aikaisin hoitoon ja millainen lapsi on nyt (jos on aikaa tapahtumasta) ja minkälaisia kokemuksia muilla on noin pienen lapsen laittamisesta hoitoon?
JAKAKAA OMAT KOKEMUKSENNE KANSSANI (mieluiten hyvät sellaiset) JA KERTOKAA MIELIPITEENNE ASIAAN JA AUTTAKAA JOS TIEDÄTTE JOTAIN MUITA VAIHTOEHTOJA KERTOMALLA NIISTÄ MINULLE!!! (ja muille lukioille)
Ja se että minua pelottaa että "jätän" hänet kun laitan hänet hoitoon... (vaikka tiedän että asia ei niin ole)
Entäs jos hän ei sopeudukkaan hoitoon?
Mitä sitten?
AUTTAKAA ! ? !
Laskiskelin että minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa pieni poikani hoitoon kun hän on 9kk...
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi kun joudun laittamaan poikani jo niin varhain hoitoon kun olisin halunnut olla hänen kanssaan kotona ainakin 2vuotta mutta kolme olisi ollut kiva...
Mutta... =(
Ajatus ei kiehdo minua yhtään mutta emme elä mikäli jäisin kotiin hänen kanssaan vielä sen jälkeen...
Olen pohdiskellut asiaa myös niinkin että tunnen olevani vastuullinen äiti, kun laitan poikani hoitoon, kun sen sijaan jäisin kotiin ja eläisin ehkä itse lähes ruoatta että poikani saisi tarvitsemansa ruoan ja tarvitsemansa vaatteet kasvaessaa
JA poikani ei koskaan saisi mitään "extraa" mitä hänelle haluaisin sillon tällön tarjota, mutta näin joudun nytten tekemään... =(
Jos jollakin on muita ehdotuksia otan mielelläni niitä vastaan!
Onko muita?
Minne olette laittaneet lapsenne hoitoon?
Minkä hintaista?
Olenko huono äiti?
Onko parempi että jäisin kotiin ja olisin hermoraunio rahan ja kaiken muunkin suhteen vai olisiko parempi että menen takaisin töihin ja saan elätettyä sekä poikani että itseni ja vielä jäisi jotain extraakin silloin tällöin?
Tiedän vastauksen itsekkin, mutta haluasin tietää vastauksen että olenko yksin tämän kanssa?
Kuinka moni laittaa lapsensa noin aikaisin hoitoon ja millainen lapsi on nyt (jos on aikaa tapahtumasta) ja minkälaisia kokemuksia muilla on noin pienen lapsen laittamisesta hoitoon?
JAKAKAA OMAT KOKEMUKSENNE KANSSANI (mieluiten hyvät sellaiset) JA KERTOKAA MIELIPITEENNE ASIAAN JA AUTTAKAA JOS TIEDÄTTE JOTAIN MUITA VAIHTOEHTOJA KERTOMALLA NIISTÄ MINULLE!!! (ja muille lukioille)
Ja se että minua pelottaa että "jätän" hänet kun laitan hänet hoitoon... (vaikka tiedän että asia ei niin ole)
Entäs jos hän ei sopeudukkaan hoitoon?
Mitä sitten?
AUTTAKAA ! ? !
Vastaukset 9
Vanhimmat
juuri saman asian kannssa! Yhteiskunta painostaa, että pientä lasta (9KK) ei olisi hyvä laittaa hoitoon...Vaan kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Asuntolainaa on ja sekin on maksettava ja vielä elettävä sen jälkeen. Kauheaa että yhteiskunta ei tue pientenlasten vanhempia hoitamaan lapsiaan kotona, ja sitten pääministeri kehoittaa tehdä lisää lapsia! Kotihoidon tuki on niin naurettavan pieni, että se ei vastaa edes normien määräämää minimi tuloa. Pahalta tuntuu!!!!!!!!!!!!
Olet ihan oikeassa että yhteiskunta ei tule vastaan tässä asiassa ollenkaan, varmaan sen takia että saavat rahansa päivähoitomaksuista. Jostain luin että päättäjät haluavat lapset päiväkotiin että kehitystä voidaan seurata mitä aikasemmin (tais olla opettajalehti)ja pitävät päiväkodin parempana paikkana kun oma koti.
Olen itse LTO ja minun tyttö on 7kk me ollaan miehen kanssa päätetty et jään kotiin. Tiedän ettei monella ole tähän mahdollisuutta mutta meillä on. Asutaan kaksiossa mis halpa vuokra (372e) ja tässä ois määrä asua kunnes likka on ne maagiset kolme v. Ahdasta on en sitä kiellä, mutta mieheni isällä on viisi sisarusta ja hekin ovat kaksiossa asuneet. Sit kun tyttö on 3v suunnittelaan asuntolainaa.
Lapsi alkaa vierastaa siinä 8-9kk iässä ja siksi tiedän ettei hoitoon vieminen ole paras ratkaisu. Varsinkin päiväkodissa ryhmät ovat isot ja hoitajia on vähän (ja nekin vaihtuu usein). Omasta kokemuksesta tiedän etten ole saanut kaikkia itkeviä lapsia syliin vaikka olisin halunnu. Perhepäivähoidossa ei tiedä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Siskolla oli pph;ssa kaks poikaansa. Pph:n tyttö sai syödä kotona karkkia ja ei tarvinnu muille tarjota. Kun sisko sai vatsataudin kesken työpäivän ja meni hakee pojat kesken hoitopäivän niin hoitaja oli itse päikkäreillä (lapset yksin)
Tiedän että teillä on vaikeeta ja tiedän että hyviä hoitajia on. Pakkohan sitä leipää on saada. Asuntolaina on yleensä hankittu jo ennen vauvaa.
Meillä ratkaisee nyt rakkaus, en ole materialisti joten uskon et pärjätään.
oon hoitajana sitä mieltä että pienet kuuluu kotiin. Yhteiskunta tekee karhunpalveluksen sekä näille äideille että lapsille kun niitä tungetaan päiväkotiin. Kitupalkasta maksetaan hoitomaksut, jääkö edes työssäkäymisen iloa? Hoidossa pieni vaan turhautuu kun kaipaa syliä ja äitiä ja sitä syliähän ei riitä kaikille, se on tosi.
Säälittää ne pienet ihmisenalut. ja mitä ihmeen virikettä alle 3v tarvii muuta kuin äidin sylkyn.
tiedän perheellisenä, että tuet eivät ole suurensuuria. En ota kantaa sinun lapsen hoitoon viemistilanteeseen, itse en veisi mutta sanoit että teillä on tiukkaa joten ymmärrän toisaalta. Kuitenkin kehottaisin miettimään asuntolainan otossa sitä, että onko sitten perhettä perustaessa tällainen tilanne kuin teillä nyt on. Eli, olisitteko voineet tyytyä hiukan pienempään asuntoon, jotta sinä olisit nyt voinut jäädä kotiin? Pankithan tarjoavat lainaa alhaisella korolla ja nykyään ostetaan heti sopivankokoinen koti, ei ensin pieni asunto ja lainojen vähetessä hiukan suurempi... niinkuin ennenvanhaan tehtiin.
Mitä tehdä sitten kun korko nousee? Isojen auntojen hinta tulee silloin putoamaan, koska ihmiset jotka eivät pystykään niitä maksamaan, haluavat päästä niistä eroon.
Miettikää tarkoin, kun otatte asuntolainaa. Miettikää, sillä se koskettaa yllättävän montaa asiaa perheenne tulevaisuudessa, kuten esimerkiksi lasten hoitoonviemisiän valitsemisessa.
Minulla olisi myös töihin lähtö edessä kun lapsi on 9kk. Kävin työpaikalla juttelemassa esimiehen kanssa ja sovittiin että menen töihin tekemään hieman vajaata päivää. Tehdään miehen kanssa töitä sitten ristiin, eli kun minä olen aamussa niin mies menee iltaan. Kyllähän tämä ratkaisu ehkä hieman parisuhdetta rasittaa, mutta saanpahan pidettyä lapseni kotona ainakin siihen että on yksi vuotias. Kun lasta ei vie kunnalliseen hoitoon työajan lyhennyksen vuoksi, saa KELAlta (olikohan vähän vajaa 300 euroa) tukea
Sä saat ihan normaalisti kotihoidontuen, jos pidätte lapsen kotihoidossa. Mulla ottivat siitä vaan lisäprosentin mukaan veron.
Heippa,
Vein esikoistyttäreni hoitoon heti äitiysloman päätyttyä, hän oli silloin 10kk. Kaksi ensimmäistä viikkoa hän oli puolipäivähoidossa (4tuntia per päivä)ja sen jälkeen jatkossa 7 tuntia. Ensimmäisen viikon hän oli itkuinen ja känkkäränkkä mutta loppujen lopuksi antoi periksi ja meni mielellään hoitoon! Hän ei vielä kävellyt tuolloin joten osasyyksi kiukutteluun on varmasti se että kun kaikki muut menevät ja hän vain istua nökötti paikoillaan. Tämän toisen lapseni kanssa odotan että hän kävelee ja sitten vasta hoitoon!
Olen opiskelija. Siirryin työelämästä opiskeluun ja tulot tippui siis roimasti. Opintolainaa en ole ottanut, kun olen tottunut karsimaan menoja ja elämään pienellä tulolla.
Äitiyslomalle jäätyäni tuloni nousivat yli kaksinkertaisiksi opintotukeen verrattuna. Eli tuntuu, että nyt saa elää suht ruhtinaallisesti... Mutta olen ajatellut niin, että joka kuukausi siirrän rahaa sivuun ja säästän ne siihen kun äitiysloma loppuu ja siirryn kotihoidon tuelle. Näin pystyn olemaan kotona pidempään ja aloitan opiskelut taas, kun lapsi on reilun vuoden ikäinen.
Tämähän ei tietenkään kaikilla ole mahdollista (säästää rahaa siis), mutta ajttelin vaan kirjoittaa miten meillä tehdään, jos joku vaikka siitä saisi vinkin.
on se, että poika menee hoitoon vuos ja 3-kuisena, koska minä haluan mennä töihin. Asuntovelan ja muun kanssa on pärjätty, koska mies tekee kahta duunia, joka myös syö parisuhdetta aika pahasti. En koe tätä kotonaoloa mitenkään mielekkääksi, vaikka pojastani tykkäänkin kuin hullu puurosta ja varmasti tulee hirmuinen ikävä, kun hoitoon vien. En myöskään koe olevani huono äiti, vaikka nyt siellä jotkut sellaisena minua pitävätkin, vaan teen niinkuin koen meille parhaaksi. Huomaan pojastani ja itsestäni, että ulkomaailman virikkeitä tarvitaan kumpikin ja jälleennäkeminen on niiiin uskomattoman ihanaa. Lapsia on hoidossa ollut maailman sivu ja suurin osa niistä pärjää oikein hyvin. Tulee niitä epäonnistujia siitäkin porukasta, jotka ovat olleet kotihoidossa.
Siis eläminen tilanteen oman mukaan, älä kuuntele muita ja ajattele positiivisesti!
Pärjäile!