Vuonna 1995 abortteja tehtiin alle 10 000 vuodessa, nyt määrä on noussut 10 000 - 11 000. Kuvitellaan, että ikätoverit ovat kokeneempia, ja siitä syntyy paine yhden illan seksiseikkailuihin. Silloin myös ehkäisy unohtuu. Aborttia pidetään pienempänä pahana kuin ehkäisypillereistä aiheituvia haittoja.
Suomessa annetaan noin 30 lasta vuodessa adoptoitavaksi. Suomalaisen lapsen haluaisi adoptoida noin 2000 jonossa olevaa lapsetonta pariskuntaa. Miksei lapsia voisi mieluummin pyrkiä synnyttämään adoptoitavaksi kuin tehdä yli 10 000 aborttia?
Suomessa annetaan noin 30 lasta vuodessa adoptoitavaksi. Suomalaisen lapsen haluaisi adoptoida noin 2000 jonossa olevaa lapsetonta pariskuntaa. Miksei lapsia voisi mieluummin pyrkiä synnyttämään adoptoitavaksi kuin tehdä yli 10 000 aborttia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joo olen ihan samaa mieltä, meillä on vaan joku ihme ajattelutapa että adoptio on ihan kauhea vaihtoehto. Kyllä siinä luovuttava äiti joutuu varmasti käymään kovan prosessin, mutta silti hän voi ajatella, että antoi kuitenkin lapselle mahdollisuuden elämään. Luin jostain jutun , että todellinen äidin rakkaus on sitä, että antaa lapsensa adoptoitavaksi kun itsellä ei ole mahdollisuutta ottaa kasvatusvastuuta. Tässä aborttilukujen kasvaessa toivoisi, että joku rohkea tyttö tai nainen uskaltaisi miettiä tätä vaihtoehtoa; ehkä siellä mahassa on kasvamassa joku huippulahjakas tyyppi, jolle kannattaisi antaa elämä.
"Tässä aborttilukujen kasvaessa toivoisi, että joku rohkea tyttö tai nainen uskaltaisi miettiä tätä vaihtoehtoa; ehkä siellä mahassa on kasvamassa joku huippulahjakas tyyppi, jolle kannattaisi antaa elämä. "
Psykopaattiset murhaajatkin ovat tosiaankin syntyneet maailmaan, mitä jos nainen synnyttääkin turhaan semmosen ja antaa sen vielä adoptoitavaksi...
Eli kannattais miettiä vielä, onko se tosiaankaan sen arvosta.
Huippulahjakas tyyppi, jolle kannattaisi antaa elämä? Voi että ihmisten arvojärjestykset ovat kummallisia. Tai ehkä tuo oli vain lipsahdus... väärin muotoiltu ajatus tms.?
Jos on sitä mieltä, että sikiöllä on yhtäläinen oikeus elämään kuin jo syntyneellä ihmisellä, saa tämä mielipide luvan koskea kaikkia älyyn, ulkonäköön tai muuhun vastaavaan katsomatta. Jos nyt yhtään on älliä päässä =)
kerrankin, "tyttönen vain".
Oli aika kaukaa haettu tuo "Huippulahjakas tyyppi". Eli jos se on tavis duunari niin imurilla ulos?! :)
Oletko ollut useinkin eri mieltä kanssani? =) Naamioidut tuollaisen nimimerkin taakse, mokoma.
Kaipa se suurin syy on se, että jos ihminen on tehnyt päätöksen, että ei halua elämäänsä niin suurta muutosta kuin lapsen saaminen, niin silloin ei ole valmis myöskään luopumaan työpaikastaan tai opiskeluista raskauden takia, nekin ovat suuria muutoksia. Lisäksi varsinkin aikuiselle ihmiselle on varmasti tosi suuri häpeä kun on raskaana ja sitten sitä lasta ei olekaan. Sukulaiset ym. kuitenkin odottavat myös sitä lasta, on kai tylyä kertoa, että sori en mä aio tätä lasta pitää. Siinä menee monilta serkku, lapsenlapsi jne, ei vain äidiltä lapsi. Kun taas abortti on vain sen äidin asia, siitä ei tarvitse muiden tietääkään, eli eivät menetä mitään.
Lukekaapa tuo alla oleva keskustelu ajatuksella ne jotka miettivät abortin ja adoption vaihtoehtoja...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
Mielestäni kirjoittuksesta heijastui lapsen vaikeuksitta saaneen jyrkkä näkemys adoptiosta.
Jälkeläisensä vaikeuksitta saaneille lapset ovat itsestäänselvyys, joiden hoitoon yhteiskunnalta vaaditaan tukea, mutta jos lapsen saamisen ainoana keinona on adoptio, se onkin liian helppoa saada lapsi Suomesta.
Miksi kukaan ei kysy, onko ns. normaalilla tavalla lapsensa saanut halunnut jälkikasvua itsekkäistä syistä, esim. saadakseen lähelleen ihmisen joka varauksettomasti rakastaa häntä ja on hänestä ehdottoman riippuvainen?
EI LAPSETTOMUUS OLE AINA VALINTA!
"Olemme kattaneet pöydän, johon olemme odottaneet toisia syömään. Mutta kun aikaa kuluu eikä ketään tule, astumme pöydän ääreen kaksin ja ryhdymme syömään juhla-ateriaa." (Useita vuosia lasta toivonut pari)
Meistä kaikista ei tule miljonäärejä vaikka niin toivoisimme. kaikki eivat tule koskaan saamaan omaa taloa, uskollista puolisoa, terveyttä tai rotukoiraa, me emme voi saada kaikkea mitä halutaan ja hyvä niin, vai pitäisikö jokaisen jolta jotain puuttuu surkutella sitä julkisesti? Kaikille ei myöskään anneta sitä suurta lahjaa..lasta, tai sitä mahdollisuutta saatetaan tarjota, sillä hetkellä jos sitä ei otakkaan vastaan, ei ehkä toista tilaisuutta tule. Adoptiolasta haluavat eivät ajattele kuin omaa napaansa verratessaan aborttia adoptioon.
En todellakaan aio tässä kirjoittelussa kertoa, onko minulla lapsia vai ei tai olenko saanut nämä mahdolliset lapset helpon tai vaikean kaavan mukaan. Se ei kuulu tähän keskusteluun.
Suomessa ja maailmalla on lukuisia aborttien ja adoptioiden kanssa työskenteleviä ihmisiä. Heille on kertynyt paljon kokemusta ja hiljaista tietoa näistä asioista. Siitäkin jokaisen ihmisen tilanne on aina kriisi ja täysin yksilöllinen.
Lapsettomuus ei ole aina valinta, muttei ole ei-toivottu raskauskaan.
Ei-toivottu raskaus on voinut saada alkunsa raiskauksesta, insestistä, ehkäisyn pettämisestä, täyttä ymmärrystä vailla olevan ihmisen tai kypsymättömän nuoren ihmisen tietämättömyyteen perustuvasta seksuaalisesta kanssakäymisestä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai yhdyntään painostamisesta sekä lukuisista muista syistä.
Ei-toivotusti raskaana olevalla naisella on usein valittavana:
a) Abortti
b) Lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen
c) Lapsen synnyttäminen ja sijoitus sijaishoitoon
d) Lapsen synnyttäminen ja luovuttaminen adoptiooon
Abortin voi estää raskauden olo liian pitkällä, synnyttämistä voi estää esimerkiksi keskenmeno tai myöhäinen abortti lääketieteellisestä syystä jne.
Raskauden läpikäyminen ja lapsen synnyttäminen on valtava tapahtuma naisen elämässä. Toki sitä on myös abortti.
Tällä hetkellä yhteiskuntamme kuitenkin tarjoaa enemmän henkistä tukea abortin läpikäyneille kuin lapsensa adoptioon luovuttaneille äideille. Sijaishoitoon lapsensa luovuttaneita äitejäkin onneksi tuetaan jo jollakin tavalla. Myös lapsensa huostaanotossa menettäneitä äitejä on alettu tukemaan enenemässä määrin. Adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit on kuitenkin unohdettu täysin! Heille ei ole tarjolla minkäänlaista tukea eikä henkistä apua, elleivät he itse hae apua tai ellei heille käy erittäin harvinainen onni ja osu osaava työntekijä.
Lapsensa adoptioon luovuttaneet äidit ovat siis yhteiskunnassamme heitteillä. Te adoptiolasta odottavat voisitte yrittää vaikuttaa tähän asiaan.
Tässä keskustelussa onkin jo käsitelty sitä, ettei lapsen synnyttäminen ja adoptioon luovuttaminen ole tosiaankaan mitätön juttu. En jaksa enää toistaa hyviä kirjoituksia.
Nettirabille toivon suvaitsevaisuutta pohtia sitä, voisiko tahattomaan lapsettomuuteen löytyvä vaikka niistä monista kodittomista lapsista, joita Suomeenkin ulkomailta adoptoidaan tai kotimaan sijaishoitoa tarvitsevista lapsista, joita on myöskin tarjolla enemmän kuin on hyviä sijaisperheitä heitä ottamaan.
Lapsettomuus ei ole aina valinta, mutta on oma valinta jonottaa vähäisiä suomalaisia adoptioon tulevia lapsia, kun ulkomaisia adoptiolapsia sekä kotimaisia perhehoitoa lapsia olisi tarjolla paljon.
Raskaanaoleminen on tuskallista ja synnyttäminen sattuu h****tisti!
todennäköisesti menisi työpaikka ja siinä asunto, kun lainaa ei enää pystyisi maksamaan. Hei haloo! En mä ainakaan viistisi menettää työpaikka, kotiani ym. siksi, että joka haluaa adoptiolapsen vai maksaako ne mun asuntolainaa, jos multa menee työpaikka lapsen takia???
Tätä pointtia nämä älä abortoi, anna adoptioon tyypit ei käsitä. Tai eivät halua käsittää.
Jo pelkästään raskaana oleminen voi tulla äidille todella kalliiksi. Siinä voi jos huonosti käy pysyvästi taloudellinen ja sitä kautta sosiaalinen asema romahtaa. Ja kukaan ei välitä miten äidin käy...
Itse adoptioäitinä voin kyllä sanoa, ettei asia ole kenenkään puolelta noin yksinkertainen.
Jos abortti vaatii "pokkaa" niin kyllä sitä kaksinverroin vaatii adoptio.
Minusta kenenkään ei tarvitse tehdä lapsia, jotta joillain vanhemmilla on mahdollisuus adoptioon. Tässä maailmassa on niin paljon orpoja lapsia, ettei niitä täydy kenenkään tehdä syyttä suotta.
Jos raskaus on jo niin pitkällä, ettei sitä voi keskeyttää tai sitten ei vain halua tehdä aborttia niin silloin lapsen luovuttaminen adoptioon on ihan hyvä ratkaisu. Siis jos nyt on aivan satakymmenenprosenttisen varma ettei voi/halua pitää lasta itse.
En tiedä mistä olet saanut luvun 2000....minä olen kuullut luvun 700 perhettä, kun puhutaan kotimaisesta adoptiosta. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi adoptoida kotimaista lasta. Kahdesta syystä, kotim. lapsen ottajia on jo jonoksi ja toiseksi ne lapset jotka ovat jääneet kehitysmaissa orvoiksi, ovat paljon huonommassa asemassa kuin Suomessa orpoutunut lapsi.
Itse en ole abortin vastustaja, mutta kylläkin kova ehkäisyn kannattaja.
En vastusta aborttia, enkä lapsensa luovuttamista adoptioon.
Kehotan kaikkia lapsensa adoptioon luovuttamista harkitsevia kuitenkin miettimään asiaa tarkasti.
Tapaamani lapsensa adoptioon luovuttaneet äidit ovat olleet kovin surullisia ja pettyneitä siitä, ettei heitä ole huomioitu lapsen luovuttamisen jälkeen mitenkään. Heille ei ole tarjottu henkistä tukea eikä psykologista apua. Biologiselle äidille annettu adoptioneuvonta on myös saattanut olla äitiä syyllistävää ja sellaista, että äitiä on suurinpiirtein taivuteltu luopumaan lapsestaan. Näin ei enää nykyisin pitäisi olla, mutta viime vuosiltakin olen kuullut pelottavia tarinoita.
Jos joudut tai haluat synnyttää lapsesi, etkä koe voivasi kasvattaa häntä itse, voit myös pyytää lapsesi sijoitettavaksi perhehoitoon sijaisperheeseen. Tällöin säilyt lapsen juridisena äitinä, voit tavata lastasi ja tehdä lopullisen päätöksen vaikka vasta vuosien kuluttua. Sijoituspäätöksen purkaminen ei kuitenkaan myöhemminkään käy helposti eikä nopeasti, vaan se vaatii sinulta sitkeyttä, tavallista hyvän ihmisen elämää (ei päihdeongelmia tms.), tiivistä yhteydenpitoa lapseen sekä hitaasti tapahtuvaa sijoituksen purkamista, mikä tehdään lapselle parhaimmalla tavalla. Saatat myös päätyä siihen, että lapsen on paras kasvaa aikuiseksi sijaisperheessä ja tällöin voit halutessasi antaa lapsen sijaisperheelle adoptoitavaksi. Sijaisperheessä kasvaessa lapsesi kuitenkin tietää taustansa ja voit yhteistyössä sijaisvanhempien kanssa vaikuttaa lapsesi kasvatukseen. Adoptiolapsi sen sijaan ei usein tiedä mitään biologisista vanhemmistaan ja kauan kaivattuna lapsena häneen saattaa kohdistua adoptiovanhempien taholta raskaatkin odotukset.
Tämä on yksi esimerkki siitä, että lapsesta luopumista ei tarvise päättää raskauden aikana tai heti synnytyksen jälkeen, jolloin ajatukset ovat varmasti vielä sekavat ja eri ihmiset antavat erilaisia neuvoja.
Mihin tahansa päädytkin, muista että lapsen synnytettyäsi olet ikuisesti äiti ja hän on lapsesi. Adoptioonkin luovutetut haluavat lähes aina aikuistuttuaan tavata biologisen äitinsä ja tätäkin asiaa kannattaa pohtia jo lapsesta luopumista miettiessä.