Lapsi 5v kinuaa omaa lemmikkikoiraa. Mikä olisi sellainen helppohoitoinen ja edullinen rotu, mikä tulisi kyseeseen? Olisiko joku pieni koira hyvä. Itse en näistä koiraroduista tai eläimistä yleensäkään ymmärrä yhtään mitään.
Helpon koiran hankkiminen
Anonyymi
1174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huono provo, ei jatkoon.
Tipelianhutky! He ovat ittepuhlittuvia.
Pehmolelu prisman leluosastolta
Toivottavasti tämä on vain provo, mutta jos ei ole niin... lapsen kinuamisten kannattaa antaa mennä toisesta korvasta ulos! Lapsi ei tee tuollaisia päätöksiä perheessä siksi, koska he eivät voi käsittää mitä vaatii pitää eläin hengissä ja hyvässä kunnossa sekä mieleltään että keholtaan!! Ja kaikki eläimet ovat eläviä ja tuntevia olentoja, joita ei hankita lapsen leluksi tai viihdyttäjäksi!!!! Lisäksi HELPPOA koiraa ei ole olemassakaan, on vain huonoja omistajia, jotka eivät välitä koiristaan.
Päätös koiran ottamisesta pitää todellakin olla aina aikuisen, EI lapsen.
En tiedä, onko ap:n viesti provo vai ei, mutta tällaisia tilanteita on ihan oikeasti perheissä. Lapselle hankitaan koira siksi, että hän kinuaa sitä. Odottelisin kinuavan lapsen kanssa vielä muutamia vuosia ja samalla perehtyisin itse koiriin paremmin. Kun itsellä on realistinen kuva koiranpidosta, niin silloin vasta on aika harkita koiraa.
pehmokoira, tai sellainen robottiversio jos rahat riittää
Rakkidildoja on olemassa, mutta osaako robottirakit nuolla ja panna?
Kannattaa täyttää oikea rakki niin saa aitoa.
Meillä ei 15-vuotiaskaan selviytynyt asiallisesti kissanhoidosta, hiekkalaatikot jäi putsaamatta ja kaikki muut ikävät jutut. Vaikka muuten on asiansa hoitava ja hyvin koulussa pärjäävä nuori.
Ikinä en enää hanki lemmikkiä lapselle. Hoivaamisen ja vastuuntunnon voi aloittaa menemällä vapaaehtoistyöhön paikalliseen kissataloon. Siitä voi edetä vaikka vanhuksia ulkoiluttamaan tai ruoanjakajaksi leipäjonoon. Kotiin ei tule enää yhtään eläintä vanhempien hoidettavaksi.
Vastuuntuntoinen aikuinen ei hanki minkäänlaista lemmikkiä lapselle.Pehmolelu tuonikäiselle on varmaan oikeampi ratkaisu. Elävää lemmikkiä ei missään tapauksessa,ja varsinkaan jos vanhemmat ovat aivan "pihalla" siitä mitä lemmikin pito vaatii. että lemmikki voi hyvin.
Meille hankittiin jo pentuina "omat" koirat, mutta tottakai päävastuunkantajiksi meitä ei todellakaan jätetty, vaan rotukin valkkaantui aina sen mukaan kimpassa, että mielipiteensä sai sanoa, mutta yhteinen (vanhempien) päätös oli se mikä lopulta tuli. Esimerkiksi mun oma eka koira tuli kun olin 9, sen kanssa harrastin seuroissa monet vuodet ja lenkitinkin sitä vanhemmiten yksin ja ruokien (koska halusin), mutta se oli samalla myös isän metsästyskäytössä ja vanhemmat hoiti mm rokotukset ja eläinlääkärit. Mutta jollekin viisveelle ei tosiaankaan hankita eläintä jos ei itse ole ottamassa päävastuuta.