Onko mahdollista, ettei yksilön elämä pääty hänen kuoltuaan?
Mitäpä ajattelette?
Anonyymi
42<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kun sydän pysähtyy aivot tuhoutuu muutamassa minuutissa. Aivoistahan kaikki toiminta, ajatukset ja koko persoona lähtee. Kun aivoja ei ole ei sitä persoonaa enää ole.
Entä jos ihmisen elämä ei olekkaan aikaan suhteutettu vaan se jatkuu rajattomasti? Jos aika onkin vain se käsitys mikä meillä on kulkemastamme matkasta emmekä ymmärrä siirtää sen enempää. Tuolloin tietenkin pitäisi uskoa henkimaailman.
Ihminen on elävä sielu. Henki sielu ja ruumis. Sielu elää ikuisesti toisessa ulottuvuudessa ja erkanee ruumiista kuoleman tullessa. Mihin tuo sielu menee? Se riippuu siitä otitko vastaan Jeesuksen armon. Jeesus elää nytkin. Hän ilmestyy ihmisille ja hän näytti tien taivaaseen. "Minä olen TIE, TOTUUS ja ELÄMÄ".
Tämä kaikki kerrotaan Raamatussa ja se on Jumalan kaiken Luojan ikuinen sana joka ei koskaan muutu. Koska Jumala loi ihmisen hän myös tietää ihmisen olemuksen. Ei sitä muuta toiseksi ihmisen omat aivoitukset. Jumalan sana pysyy ikuisesti. Kuulkaa mikä toivo ja hyvä osa ihmisille on annettu. Uskossa Jumalaan löytyy vastaus jokaiselle ja ikuinen elämä.
On mahdollista. Itselläni erityinen kokemus henkimaailmasta.
Minullakin erityinen kokemus nuoremmasta veljestäni. Hän poistui luotamme aivovaltimon puhkeamiseen ajon aikana.
Coroner sanoi hänellä olleen synnynnäisen aorttalaajentuman, joka sitten puhkesi.
Halusin nähnä hänet ns. kylmähuoneessa. Hän näytti nukkuvan tyyni ilme kasvoillaan.
Kun oli kulunut vuosi ja 3 kk, hän ilmestyi kesäaikaan luokseni riehakkaan vitsikkäänä, mutta näkymättömänä.
"Te velipojat, ette ymmärrä autojen päälle yhtään mitään". Äänestä ei voinut erehtyä, veli se oli. Hän oli autojen entisöijä ja niiden rakentaja. Ääni hävisi; eikä sen jälkeen yhtään mitään. Olin yksin ulkotöissä, kaukana kotipaikkakunnalta.
Myös pois nukkunut siskoni tuli lauleskelemaan kun hän paljon lauleli eläessäänkin. Ei ole mitään hätää, kaikki hyvin. Tämä muutama päivä menehtymisestään.
- velimies -
Itselläni myös kokemus kuolleen ystäväni vierailusta henkimaailman puolelta.
Aortan vai aivovaltimon?
Jep ja juu.
Ei näitä ole pakko uskoa, mutta joskus kun yhteys toiseen on vahva, se ei katkea toisen kuollessa.
Niin minäkin uskon. Joskus jotakin pientä merkkiä, joka tulee eteen yllättäen, mutta niin harvoin. Se on raja, jonka ylitys ei liene luvallista, ei sallittua.
Mistähän ne uudet sielut tulee, kun väestö lisääntyy tämän tästä miljardilla? Silloin kun ihminen tai eläin elää, se on elävä sielu, sitten kun kuolee kuollut kuin kivi. Kaikki elävä pistetään monttuun ja se on siinä.
Jumala on luonut sielun.
Jos ei ihmisen muisti tyhjene silloin helvetti on ikuinen ja ilmeisesti tämähän on juuri johtajien, opettajien ja lääkärien suunnitelma. Jos ihminen on vaikkapa raiskattu ja vituiltu siitä vuosikymmeniä kuolemaan saakka niin helvetti on ikuinen jos ei kuolemakaan poista tuskaa.
Kirjoittakaa googleen: Tamminen: Kuolemanrajakokemus- Välähdys henkimaailmasta.
Onhan niitä seko profeettoja ollut maailmanajan. Nähneet olemattomia, mitä muut eivät näe. Luultu että heillä ylivertainen kyky, vaikka omasta päästä ne profetiat lähteneet. Siksi terveet ihmiset ei näe olemattomia.
Kyse on aivan tavallisista ihmisistä. Sittenpähän näette.
Eliii? Ettäkö uskoisin että ihmisen ruumis kuolee mutta ihmisen luonne/tempperamentti jäisi eloon ja leijailisi täällä näkymättömänä ilmassa?
Joo, en usko. Ei ole mahdollista että ihmisen luonne irtoo ihmisen ruumiista
Luulen, että moni uskoisi henkimaailman nähtyään mustan demonin.. Eikä tää oo mikään feikki juttu.
Yksilön elämä loppuu. Muuten muistaisit mitä edeltävässä elämässä tapahtui.
Jotain outoja juttuja kuitenkin kokeneena, mietin että on muutakin olemassa.
Ihmistä ensin ei ole, siteen syntyy ja on. Lopulta kuolee ja taas ei ole. Elikkä palaa taas tyhjyyteen. Eihän siinä mitään hävinnyt, tyhjästä lähti ja siihen palasi. Samoin tekee kaikki elukat. Ihmisen on monesti vaikea hyväksyä sitä, että häviää olemattomiin, onhan hän luomakunnan kruunu ja siten kuolematon. Varmaan aasi ja kukko tunkion päällä kuvittelee olevansa maailmankaikkeuden keskipiste. Kun muut kuolee hän se vain kuoltuaankin porskuttelee. Vuosituhansia ihminen on keksinyt kaikenlaisia satuja, kun ei voi hyväksyä häviämistään. Vähä naurettavaa, että ihminen on itse ylentänyt itsensä ainoaksi kuolemattomaksi.
Elämä päättyy siinä mielessä kuin elämä-sana ajatellaan virallisesti.
Mutta olemassaolo, päättyykö se, sitä ei kyllä tiedä kukaan,
Kaikki uskovat mitä haluavat. Yksi on kuitenkin vain oikeassa. Valitkaa se kuka sanoi olevansa tämä yksi. Jeesus sanoi:"Minä olen tie, totuus ja elämä". Totuus on yksi ja totuus on Jeesus, muut ovat valehtelijoita ja haluavat teidän sielunne joutuvan helvettiin.
Tietoisuus ei ole aivoissa
Se ei kuole
Elämä jatkuu
Ihmiset ovat koonneet raamatun, jättäneet paljon poiskin mm. jälleensyntymisen.
Näin se on.
Voisit kertoo enemmän, mitä en ehkä tiedä
Mutta meillä sama vakaumus
Se on hyvä
Vaikea sanoa. On kai se mahdollista. En kuitenkaan haluaisi pohtia noin vakavia asioita, toisaalta taas.......toivon että jonkinlaista kuoleman jälkeistä elämää on, että saa nähdä kuolleet rakkaansa sitten joskus uudestaan.....
Uskon, ettei kaikki pääty kuolemaan. Henki poistuu ruumiista ja ruumis kuolee, mutta henki/ sielu ei kuole koskaan. Tämä on elämän ja kuoleman loputon kiertokulku. Synnymme siis uudelleen ja uudelleen, näin uskon
Syksyllä menehtynyt vaimoni tulee uniini omalla äänellään. Häntä ei näy, mutta hänen persoonallisesta äänestään en voisi erehtyä.
Se voi olla kipakan käskevä tai hyvin kannustava.
Ei ole. Luonnon kiertoon menemme, niinkuin tietysti kaikki muukin. Olemme alkuaineiden atomeina, rakennuspalikoita sitte muulle tulevalle elämälle. Tietoinen minämme on taltioituna aivojemme neuroneissa. Kun ne tuhoutuu (dementia vaiheessa mm), katoaa elämämme siltäkin osin. Hyvä niin. Itse en missään nimessä kaipaa mitään muuta. Tämä yksi riittää minulle vallan mainiosti. En ymmärrä tätä opportunistista asennetta, että elämä jatkuisi jossain "tuonpuoleisessa".
Siinä on se elävä henki, joka poistuu käytetystä kehosta.
Nimenomaan kuolema erottaa elävän hengen ja ruumiin.
Henki se on mikä elewäksi tekee. Minä olen Henki ja Elämä.
Näin se on. Ajatus ikuisesta elämästä on aivan käsittämätön enkä ymmärrä, miksi kukaan edes sellaista haluaa. Että samojen puupäiden seurassa pitäisi viettää vielä ikuisuuskin. Ei onnistu ainakaan mun kohdalla. Kun kuolen, lakkaan olemasta missään muodossa ja se on oikein hyvä niin.
"Tuonpuoleinen" on uusiokäyttöistä elämää universumin kierrätyskeskuksessa.
Muutumme jälleen mikroskooppiseksi kvarkkimassaksi, kuten maan mahtavatkin tekevät. Lohdullista.
Kyllä, minulla on vahva käsitys siitä, että elämää on kuoleman jälkeen.
Ihmisen elämä usein päättyy jo paljon ennen kuolemaa.
Se on juurikin näin
Niin tai näin mutta olisiko mahdollista että et ehdi kaivattus lähelle kun kuolema tulee ja vie hänet? Joku meistä saattaa lähteä viikon päästä, huomenna, ens yönä. Silloin ei enää mahdollinen kuoleman jälkeinen elämä lohduta. Tuskin nämä palstat sen enempää. Aika, tuo niin rajallinen…
Olen nähnyt hengen lähtevän sairauteen kuolleesta kaksi kertaa, terveenä ja voimakkaana ylöspäin.
Ei tarvitse pelätä!
Ikävä ihmiselle annettu ja sitäkin on mahdollista käyttää väärin.
Kannataa antaa anteeksi aikanaan https://youtu.be/pPiZpyyYFMs