Ikävä helpottaa, kun laittaa itsensä täysin likoon rakkautensa puolesta, meni syteen tai saveen. Voihan se olla pelottavaa ja vaatia rohkeutta, mutta rohkeus aina palkitaan. Saat joko vapauden asiasta tai sitten saat rakkaudellisen parisuhteen. Asia ei etene vain odottamalla, vaan rakastamalla itseäsi teet asialle tarvittavan etkä hyväksy riutumista ikävässä. Tervettä itsekkyyttä on arvostaa itseään enemmän kuin ikävän kohdettaan, silloin ei myöskään hyväksy toisilta väärinkohtelua itseään kohtaan. Voihan se toimiminen olla järjen vastataista, mutta eihän se rakkautta olisikaan, jos se ei olisi hullua. Kumman valitsee: jää rypemään turvalliseen tunkioon vai vapauttaa itsensä kohti epävarmaa tuntematonta. Omalta kohdaltani vedin asian ikäväni kohteen suhteen päätyyn asti ja sain vapauden. Rakkaus oli yksipuolista. Yksipuolinen rakkaus on mielestäni kasvattavaa lopulta, koska se vaatii itseltään kaiken vapautuakseen. Se on tutkimusmatka itseensä läpikotaisin. Siitä on kiitollinen jälkeenpäin, että on voittanut itsensä.
Ei ole enää ikävä
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsekin täällä joskus rypenyt vuosia. Olen tänne tullut katsomaan pitkästä aikaa, että vaikuttaako mikään enää minuun täällä ja ei vaikuta. Avauduin tänne muille tiedoksi, että yksipuolesta rakkaudestakin voi lopulta selvitä. Yksipuolinen rakkaus on koulu itsestään. Kovin koulu.
t. aloittaja
Mulle tuo yksipuolinen rakkaus ei ole ollut se kovin koulu. Kyllä minulle taas kovin koulu on tällä hetkellä tää pitkällinen sairaus. Mutta kyllä kiva kuulla ettet enää ryve täällä yms.
Ei mulla muuta kuin toivotan kaikille rohkeutta kohdata itsessään olevat kipukohdat. Se on itsestään välittämistä.
t. aloittaja
Tekstistä huokuu se että sinä et ole heittäytynyt niin kuin aloituksessa itse sanot että pitäisi heittäytyä... ja sitten kaadat kaiken toisen niskaan. Reilua.
Jos toinen ei minusta välittänyt, niin ainakin välitin itse itsestäni. Se ei olisi ollut reilua, jos en olisi tehnyt mitään eikä se ollut reilua kun tein mitä tein. Myönnän sen, mutta elämä ei aina ole reilua. Valitsin itseni hänen sijaan. Pelastin itseni uppoavasta laivasta.
Lissän vielä, että se mitä tein, oli täydellinen avaututuminen hänelle asiaan liittyen ja se jos mikä vaatii rohkeutta.
t. aloittaja
Niin... vai onko asia sittenkin niin että kohteesi jätti uppoavan laivan jo aika päiviä sitten?
Toivottavasti avauduit ihan oikeassa elämässä... jostain kumman syystä kuitenkin epäilen että tässä on kyse palsta avautumisesta.
Ei sillä ole väliä enää jättikö hän uppoavan laivan aikoja sitten. Mennyttä elämää, jonka omalla tavallani elin loppuun.
Jos sain tuomion vainoamisesta, niin ei sitä palstalla avautuimisesta saa. Kirjoitin hänelle suoraan, eikä ollut mitään uhkailua tai muuta negatiivista eikä mitään fyysistä vain pelkkää kirjoittamista asian suhteen. Vaikka sain tuomion, niin tekisin kaikki uudestaan enkä kadu mitään. Se oli oikeastaan helpotus, että se lopulta oli jotain todellista, siis se tuomio.
Tuli lopulta se pääty vastaan. Tyhjää parempi se tuomio oli, ghostaamisen sijaan.
Ei se ghostaaminen hänen puoleltaa taas reilua ollut.
Sen voin sanoa, että ei se rakkaus ihan normaalissa tilassa alkanut, niin se vaati epänormaalia toimintaa loppuun saattamiseksi.
Mutta sain sen mitä oikeastaan olin vailla; kovimman mahdollisen haasteen.
Sama täällä. Yksi puolista oli, joten oli tavallaan helppo lähteä siitä rakentamaan kuviota kun tiesi, mihinsuunnata 🥰
Mahtavaa, että olet tutkinut itse itsesi.