Kevät sen aikaan saa
Kevät, kevät, sana voimakas,
niin ihanan tunteen aikaan saa.
Aivan kuin luonto eloon herää,
kaipuu, hellyys, meidät valtaan saa.
Auringon paiste päivän ihanan,
jään, lumen, viimeisenkin sulattaa.
Samoin myös ihmismielen herkän,
kevään lämpö sydämissä muistuttaa.
Puut, pensaat, nurmikkokin,
näin kauniin vihreän värin saa.
Vesi järven kuin myös meren lämpenee,
liplatuksen laineiden äänen taas kuulla saa.
Olen kevät ihmisiä, tämä runo on yksi lempirunoistani.
Kevät, kevät, sana voimakas,
niin ihanan tunteen aikaan saa.
Aivan kuin luonto eloon herää,
kaipuu, hellyys, meidät valtaan saa.
Auringon paiste päivän ihanan,
jään, lumen, viimeisenkin sulattaa.
Samoin myös ihmismielen herkän,
kevään lämpö sydämissä muistuttaa.
Puut, pensaat, nurmikkokin,
näin kauniin vihreän värin saa.
Vesi järven kuin myös meren lämpenee,
liplatuksen laineiden äänen taas kuulla saa.
Olen kevät ihmisiä, tämä runo on yksi lempirunoistani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletko kirjoittanut sen itse
olen kirjoittanut runon itse, pari kevättä sitten.
Runo sai alkunsa siitä kun kerran katselin ikkunasta ulos,
naapurin ikkunan alla olevaa lumikinosta, johon aurinko niin
kauniisti paistoi. Joka päivä lumikinos oli aina vain pienempi.
Aurinko ja lumen sulaminen, jotenkin vain herkisti mieleni ja
siloin halusin kirjoittaa jotain oikein kaunista keväästä.