Eikä sen yhden työtätekevän ole pakko olla toinen niistä kahdesta. Mistä tahansa maasta löytyy kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei tee työtä. Löytyy jopa neljä, joista kukaan ei tee työtä! Kukapa olisi uskonut?
Puolet väestöstä käy töissä
Suomen kaltaisissa kehittyneissä Euroopan maissa noin puolet väestöstä tekee töitä ja toinen puoli ei. Tuo huoltosuhde ei siis juurikaan vaihtele maasta toiseen, vaikka väkiluku ja maahanmuuttajien osuus väestöstä vaihtelee.
Tuossa ei ole mitään outoa. Työtä tehdään toimeentulon hankkimiseksi – ei pelkästään työn tekijöille, vaan koko väestölle. Kulttuuriimme kuuluu se, että työtä tekemättömästäkin väestönosasta pidetään huoli. Mitä useampi on työelämän ulkopuolella, sitä useamman on tehtävä töitä, jotta kaikista voidaan pitää huoli.
Tämän takia työtä tekemättömän väestömäärän lisäys johtaa myös työtä tekevän väestönosan lisäykseen – silloin kun muuttuva tekijä on nimenomaan maan väkiluku eikä esimerkiksi talouden suhdanteet.
Työpaikkoja syntyy kulutuskysynnästä
Aiemmissa keskusteluissa on esitetty väite, että joutenolosta ei synny työpaikkoja. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa meidän kulttuurissamme. Yksien joutenolosta syntyy työpaikkoja toisille. Suomen ilmastossa jo pelkkä hengissäpysyminen edellyttää sellaista kulutustasoa, että jonkun on tehtävä työtä sen kulutustason luomiseksi. Jos sitä työtä ei tee kuluttaja itse (puolet suomalaisista kuuluu tähän työtä tekemättömien ryhmään), niin silloin sen työn tekee joku muu.
Asia ei ole niin kuin jotkut tuntuvat uskovan, että Suomessa olemassaolevien työpaikkojen määrä on kiveen hakattu vakio, joka ei muutu sen mukaan, paljonko Suomessa asuu porukkaa. Kuvitellaan argumentin vuoksi, että Suomeen muuttaisi jollain aikavälillä 70 miljoonaa maahanmuuttajaa niin että asumistiheys olisi suurin piirtein sama kuin Saksassa. Kuvitteleeko joku tosissaan, että edelleenkin vain 2,5 miljoonaa ihmistä tekisi töitä ja yrittäisi elättää koko 75 miljoonan ihmisen väestön?
Jäävuorivertaus
Asiaa voisi verrata jäävuoreen (vaikkakin jäävuoren ”huoltosuhde” on noin 9:1 – 90% on pinnan alla ja kannattaa sitä 10%, joka on pinnan yläpuolella). Jos kasaamme lisää jäätä jäävuoren huipulle, niin muuttuuko pinnanalaisen ja pinnan yläpuolella olevien massojen suhde? Ei muutu, vaan osa pinnan yläpuolella olleesta massasta painuu pinnan alle. (Tätä voisi ehkäpä verrata vaikka siihen, että jos työttömiä tempputyöllistetään 9 euron ”harjoittelijoiksi”, niin varsinaisia palkkatyöläisiä voidaan irtisanoa tarpeettomina – ja ”liian” kalliina.)
Vastaavasti, jos kasaamme lisää jäätä jäävuoren alle, niin pinnanalaisen massan suhde pinnan yläpuolella olevaan massaan ei muutu, vaan osa pinnan alla olleesta massasta nousee pinnan yläpuolelle. (Tätä voisi ehkäpä verrata siihen, että maahan muuttaa ihmisiä, jotka eivät välittömästi kelpaa työnantajille työntekijöiksi. Heidän kulutuskysyntänsä tyydyttämiseksi tarvitaan enemmän työntekoa ja tämä synnyttää työpaikkoja aiemmin työttöminä olleille henkilöille.) ”Huoltosuhde” pysyy kuitenkin samana.
Huoltosuhteen synty
Miksi työnteon huoltosuhde Suomen kaltaisissa maissa on tuo 1:1 – puolet kansasta tekee työtä ja toinen puoli ei? Tuo suhde riippuu muun muassa käytettävissä olevan teknologian tasosta, lomien ja työviikon pituudesta yms. seikoista. Sekä siitä, missä määrin yhteiskunnassa ollaan halukkaita jakamaan hyvinvointia.
Mitä korkeampi teknologia, mitä pidempi työviikko, mitä lyhyemmät lomat, mitä suurempi solidaarisuus kansan kesken, sitä harvemman tarvitsee (/ sitä harvempi saa) tehdä työtä toimeentulon hankkimiseksi koko kansalle.
Työllistyviä ja työllistymättömiä maahanmuuttajia – mitä väliä?
Tarkastellaan nyt tätä taustaa vastaan maahanmuuton vaikutusta huoltosuhteeseen. Maahanmuutto kasvattaa väkilukua, joten toimeentulon hankkimiseksi kaikille maassa on tehtävä enemmän työtä – ihan oikeaa kulutusarvoja tuottavaa työtä eikä pelkkiä kustannuksia aiheuttavaa näön vuoksi tehtävää mukatyötä. Sillä ei ole sinänsä merkitystä, ketkä sen työn tekevät. Varmaa on vain se, että jotkut sen tekevät. Kahta maahanmuuttajaa kohden maahan syntyy yksi uusi työpaikka – kuka hyvänsä siihen työhön palkataankin.
Jos maahan tulee kaksi maahanmuuttajaa, jotka molemmat työllistyvät, joku aiemmin työssä ollut menettää työpaikkansa. Jos niistä kahdesta maahanmuuttajasta kumpikaan ei työllisty, joku maassa ennen työttömänä ollut saa työpaikan. Jos vain toinen niistä kahdesta maahanmuuttajasta työllistyy, heidän maahanmuutollaan ei ole vaikutusta maassa aiemmin olleiden työllisyystilanteeseen.
Useimmat ovat sitä mieltä, että parasta olisi, jos kaikki Suomeen tulevat maahanmuuttajat työllistyisivät välittömästi. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän, että se johtaisi kantasuomalaisten työttömyysasteen kasvuun.
Puolet väestöstä käy töissä
Suomen kaltaisissa kehittyneissä Euroopan maissa noin puolet väestöstä tekee töitä ja toinen puoli ei. Tuo huoltosuhde ei siis juurikaan vaihtele maasta toiseen, vaikka väkiluku ja maahanmuuttajien osuus väestöstä vaihtelee.
Tuossa ei ole mitään outoa. Työtä tehdään toimeentulon hankkimiseksi – ei pelkästään työn tekijöille, vaan koko väestölle. Kulttuuriimme kuuluu se, että työtä tekemättömästäkin väestönosasta pidetään huoli. Mitä useampi on työelämän ulkopuolella, sitä useamman on tehtävä töitä, jotta kaikista voidaan pitää huoli.
Tämän takia työtä tekemättömän väestömäärän lisäys johtaa myös työtä tekevän väestönosan lisäykseen – silloin kun muuttuva tekijä on nimenomaan maan väkiluku eikä esimerkiksi talouden suhdanteet.
Työpaikkoja syntyy kulutuskysynnästä
Aiemmissa keskusteluissa on esitetty väite, että joutenolosta ei synny työpaikkoja. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa meidän kulttuurissamme. Yksien joutenolosta syntyy työpaikkoja toisille. Suomen ilmastossa jo pelkkä hengissäpysyminen edellyttää sellaista kulutustasoa, että jonkun on tehtävä työtä sen kulutustason luomiseksi. Jos sitä työtä ei tee kuluttaja itse (puolet suomalaisista kuuluu tähän työtä tekemättömien ryhmään), niin silloin sen työn tekee joku muu.
Asia ei ole niin kuin jotkut tuntuvat uskovan, että Suomessa olemassaolevien työpaikkojen määrä on kiveen hakattu vakio, joka ei muutu sen mukaan, paljonko Suomessa asuu porukkaa. Kuvitellaan argumentin vuoksi, että Suomeen muuttaisi jollain aikavälillä 70 miljoonaa maahanmuuttajaa niin että asumistiheys olisi suurin piirtein sama kuin Saksassa. Kuvitteleeko joku tosissaan, että edelleenkin vain 2,5 miljoonaa ihmistä tekisi töitä ja yrittäisi elättää koko 75 miljoonan ihmisen väestön?
Jäävuorivertaus
Asiaa voisi verrata jäävuoreen (vaikkakin jäävuoren ”huoltosuhde” on noin 9:1 – 90% on pinnan alla ja kannattaa sitä 10%, joka on pinnan yläpuolella). Jos kasaamme lisää jäätä jäävuoren huipulle, niin muuttuuko pinnanalaisen ja pinnan yläpuolella olevien massojen suhde? Ei muutu, vaan osa pinnan yläpuolella olleesta massasta painuu pinnan alle. (Tätä voisi ehkäpä verrata vaikka siihen, että jos työttömiä tempputyöllistetään 9 euron ”harjoittelijoiksi”, niin varsinaisia palkkatyöläisiä voidaan irtisanoa tarpeettomina – ja ”liian” kalliina.)
Vastaavasti, jos kasaamme lisää jäätä jäävuoren alle, niin pinnanalaisen massan suhde pinnan yläpuolella olevaan massaan ei muutu, vaan osa pinnan alla olleesta massasta nousee pinnan yläpuolelle. (Tätä voisi ehkäpä verrata siihen, että maahan muuttaa ihmisiä, jotka eivät välittömästi kelpaa työnantajille työntekijöiksi. Heidän kulutuskysyntänsä tyydyttämiseksi tarvitaan enemmän työntekoa ja tämä synnyttää työpaikkoja aiemmin työttöminä olleille henkilöille.) ”Huoltosuhde” pysyy kuitenkin samana.
Huoltosuhteen synty
Miksi työnteon huoltosuhde Suomen kaltaisissa maissa on tuo 1:1 – puolet kansasta tekee työtä ja toinen puoli ei? Tuo suhde riippuu muun muassa käytettävissä olevan teknologian tasosta, lomien ja työviikon pituudesta yms. seikoista. Sekä siitä, missä määrin yhteiskunnassa ollaan halukkaita jakamaan hyvinvointia.
Mitä korkeampi teknologia, mitä pidempi työviikko, mitä lyhyemmät lomat, mitä suurempi solidaarisuus kansan kesken, sitä harvemman tarvitsee (/ sitä harvempi saa) tehdä työtä toimeentulon hankkimiseksi koko kansalle.
Työllistyviä ja työllistymättömiä maahanmuuttajia – mitä väliä?
Tarkastellaan nyt tätä taustaa vastaan maahanmuuton vaikutusta huoltosuhteeseen. Maahanmuutto kasvattaa väkilukua, joten toimeentulon hankkimiseksi kaikille maassa on tehtävä enemmän työtä – ihan oikeaa kulutusarvoja tuottavaa työtä eikä pelkkiä kustannuksia aiheuttavaa näön vuoksi tehtävää mukatyötä. Sillä ei ole sinänsä merkitystä, ketkä sen työn tekevät. Varmaa on vain se, että jotkut sen tekevät. Kahta maahanmuuttajaa kohden maahan syntyy yksi uusi työpaikka – kuka hyvänsä siihen työhön palkataankin.
Jos maahan tulee kaksi maahanmuuttajaa, jotka molemmat työllistyvät, joku aiemmin työssä ollut menettää työpaikkansa. Jos niistä kahdesta maahanmuuttajasta kumpikaan ei työllisty, joku maassa ennen työttömänä ollut saa työpaikan. Jos vain toinen niistä kahdesta maahanmuuttajasta työllistyy, heidän maahanmuutollaan ei ole vaikutusta maassa aiemmin olleiden työllisyystilanteeseen.
Useimmat ovat sitä mieltä, että parasta olisi, jos kaikki Suomeen tulevat maahanmuuttajat työllistyisivät välittömästi. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän, että se johtaisi kantasuomalaisten työttömyysasteen kasvuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Useimmat ovat myös sitä mieltä, että Suomeen ei missään nimessä kaivata maahanmuuttajia, jotka eivät työllisty välittömästi tai hyvin lyhyellä tähtäimellä. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän, että tuollainen maahanmuutto kohentaa kantasuomalaisten työllisyysastetta.
Asioista niiden oikeilla nimillä
Aiemmin mainitsin, että huoltosuhteeseen vaikuttaa muun muassa kansan keskinäinen solidaarisuuden tunne. Synkimpinä hetkinä mieleen hiipii epäilys, että moni suomalainen tekee/tekisi mielellään töitä ja maksaa veroja, jos niillä verovaroilla kustannetaan minimitoimeentuki valkoihoiselle lihaa syövälle heteromiehelle. Tai heiveröiselle sotaveteraanin leskelle. Mutta ei vääränvärisille tai vääräuskoisille.
Hiljattain näin jo yhdessä keskusteluketjussa jonkun maahanmuuttoon nuivasti suhtautuvan sanovan, että maahanmuuttoa ei pitäisi tarkastella talouden näkökulmasta, vaan muista näkökulmista. Olen samaa mieltä, koska kuten olen yllä selostanut, asiassa ei oikeastaan ole mitään taloudellista näkökulmaa olemassa. Talouden kannalta on yhdentekevää, minkävärinen tai -uskoinen ihminen tekee töitä tai ostaa tuotteita.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/260398-kahden-toimeentulo-edellyttaa-yhden-tyontekoa/