Kun olisi pari tyyppiä mutta en oikein jaksa heidän seuraansa. Tunnen oloni todella vaivaantuneeksi heidän seurassa lähinnä heidän juttujensa takia. Enkä ole nähnyt heitä kohta vuoteen.
Saako yksinäinen valittaa yksinäisyyttään jos kuitenkin valitsee ettei ole tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä?
Saako yksinäinen valittaa yksinäisyyttään jos kuitenkin valitsee ettei ole tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin ja onhan mulla jopa avovaimo. Ei me mitään jutella eikä tehdä yhdessä mitään. Tästä en syytä itseäni koska yrittänyt olen mutta olen luovuttanut vuosia sitten.
Jos ei olisi kissoja ja koiraa niin en puhuisi kotona yhtään. Puhun niille jatkuvasti.
Vie avovaimollesi kukkia ja suklaalevy ja kiitä vuosista kanssasi. siitä se keskusteluyhteys aukeaa.
Miten sinulla voi olla vielä avovaimo?
Jos kerran ette mitään tee yhdessä tai ette edes puhu mitään.
Tää on hyvä tilaisuus ruveta puhumaan.
Tee suunnitelma, kerro että nyt ruvetaan puhumaan.
Pyydä avovaimoasikin keksimään puheenaiheita.
Sitten kun olette aloittaneet, niin ole sinä fiksumpi ja kerro että "tosi hienoa", olipa kivaa", niin avovaimosikin innostuu ja teistä tulee hyvä rupatteleva pari.
Tee sinä aloitus!
Ei ole. Tylsimyksiä tai paskiaisia ei tarvitse jaksaa. Siksi itsekin olen yksinäinen. En siis jaksa tehdä asialle mitään, koska suurin osa ihmisistä on melkoisia tylsimyksiä ja paskiaisia.
Ei sen noin kuulu olla. Keksikää yhteinen harrastus mistä kumpikin tykkää edes vähän, niin kas kummaa johan alkaa juttu luistamaan. Toinen vaihtoehto keksikää sellainen harrastus mitä kumpikaan ei ole tehnyt ja älkää asettako ennakko-odotuksia tai ei se minulle sovi, heittäytykää vaan mukaan.
Omakohtainen kokemus oli kun en niin tykännyt museoista, vaikken ollut käynykkään kun lapsena. Nyt on avautunut uusi maailma kun kiertelee eri museoissa ja näkee miten on eletty ym ym ym.
Ehkä joskus noinkin, mutta ajatus oli nyt kuitenkin (vastauksena aloittajalle) se, että väkisin ei tarvitse kenenkään ystävä olla, eikä tuntea mitään syyllisyyksiä yksinäisyydestä, jos mikä tahansa tarjolla oleva seura ei tunnu hyvältä.
En minä ole kyllä ikinä kehenkään ystävystynyt niin, että olisin yrittänyt keksiä jotain yhteisiä tekemisiä ensin. Ennemmin se ystävyys ja tekemiset tulevat yhdessä, tai ystävyys ensin, tekemiset sitten. Mutta kai niitä teitä voi moniakin olla.
Edelliseen vielä lisäys vielä kun löytyisi se keskustelukumppani omiin museo ja teatterireissuihin. Täytyy varmaan katsoa museoreissuilla niitä kauniimman sukupuolen edustajia vähän sillä silmällä. Itse 69v sisäsiisti museovaari
Mistä museosta sinut löytää?
Vähän sama juttu täällä, heti ruvetaan kyselemään seurustelusta tai töistä. On se helppoa toisilla.
Seurustelusta tai töistä kysyminen on helppo ja turvallinen tapa aloittaa keskustelu vieraamman ihmisen kanssa. Siksi niistä aloitetaan, ei siksi että haluttaisiin loukata tai olla ilkeitä!
Jos oma suhtautuminen toisiin on heti se, että mitä tahansa sanookaan se tulkitaan v-tuiluksi, on mahdoton tutustua koskaan kehenkään.
Kannattaa tarkistaa oma suhtautumisensa toisiin! Oletko avoin ja valmis tutustumaan? Jos kyräilet ja etsit jokaisesta sanomisesta jotain pahaa taustalla, on todella vaikea tutustua kehenkään. Ihmiset karttavat sellaista ihmistä.
Sinä aloittaja; ihmettelen miksi olette yhdessä tämän avovaimon kanssa koska elätte kuin vieraat? Onko syynä taloudellinen tilanne vai mikä? Sillä muutenhan tuo on täysin älytöntä.
Koska en tiedä enkä tunne sinua ja tilannettasi paremmin, en osaa oikein muuta sanoa kuin että olisi hyvä pyrkiä hankkimaan oma elämä ja miettiä mitä haluaisi tehdä. Sinulla on kissa- ja koirakaverisi ja ne ovatkin kallisarvoisia ystäviä. Niiltä oppii mitä on vilpitön rakkaus, ja niille voi sitä myös osoittaa mielin määrin.
Voisitko ajatella jotain niihin liittyvää harrastusta? Facebokista löytyy erilaisia koira-ja kissaihmisten ryhmiä. Kaiken laista. Kevät tulee ja aurinko, jospa se antaisi energiaa ja toivoa!