Voiko masentuneella olla kuolemanpelko?

Tässä se onkin aihe, joka eroittaa muotimasennuksista. Propagandaa, provosointia ja agendaa noin ajetaan.

Voihan se olla hyvinkin mahdollista, pelkää kuolemaa niin paljon että ei uskalla tehdä mitään.
Kuolemanpelko on varmaan ahdistavaa, sitä kautta tulee masennusta kun ei tiedä miten ahdistuksesta pääsee yli. Järki haluis tehä kaikenlaista mutta tunnepuoli laittaa vastaan.
Ristiriita siitä tulee.

Ei ole oikein sanoa että kaikilla olisi kuolemanpelko. Koska se ei pidä paikkaansa.
Toki myös ihminen joka on masentunut ja haluaisi vaikka kuollakin niin saattaa pelätä kuolemaa paljonkin, ja se on tosiaan ristiriidassa.
Tietty on hyvä jos se pelko estää tekemästä mitään peruuttamatonta.

Riippuu, että mitä osaa kuolemasta pelkää. Moni ei oikeastaan pelkää kuolemaa, vaan että miltä se tuntuu ennen sitä ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Onko se tuskallista, mitkä katumukset sitä nousee pintaan, keille ihmisille sitä aiheuttaa tuskaa, ja että oliko omalla elämällä mitään merkitystä. Vaikka on masentunut, niin silti sitä haluaa olla muistettu

Itse oon kärsiny masennuksesta monta vuotta, ja kuolema vierailee ajatuksissa useasti ja toistuvasti. Edelleen ajattelen, että kun kuolema koittaa niin sitten olen vapaa. Nyt on ainakin mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä jätän jälkeeni ja kuinka mut lopulta muistetaan.

Jos ja kun haluaa ilmeisesti hyvän vaikutelman ja muiston itsestään jättää niin ei ole mitään järkeä itseään tappaakaan.
Parhaat muistot syntyvät parhaillaan olevasta elämästä ja ihmisistä joiden kanssa on tekemisissä. Eikä siitä tarvitse tehdä muistoa kun voi jatkaa elämistä kuten tähänkin asti. Ehkä väärin sanottu tuossa kohtaa että jatkaa samanlaista elämää, jos kaikki ei ole mennyt hyvin.
Asiat ja elämä voi aina yllättää ja voi alkaa mennä jopa paljonkin paremmin kuin aiemmin.
Jos oikeasti haluaa kuolla niin ei silloin yleensä ajattele mitä kaikkea siihen liittyy tai mitä tapahtuu ennen ja jälkeen.

Tottakai. Aina sairaalloisuuten asti, vaikkapa (masentunut pelkää kuolemaa niin, että näkee sen uhkana kaikkialla yms.).

Itselläni masennus on aina ennemminkin pyrkinyt peittämään luonnollisenkin kuolemaan liittyvän ahdistuksen. Haluan (muka) "kuolla", se on parempaa kuin mielekkyydenpuutteinen elämä, jne.

Miten kullakin. Ei muutenkaan ole jotain yhtä "masennusta", tietenkään...