Maksa pois

Eihän se taistelijakaan muistanut maksaa lainojaan pois, lopussa yritti kuitenkin edes pestyjä rahoja.

Siinä olis raha rököllään, multimiljonaarivältäkin loksahtais suu auki.

Keneltä maksa pois? Yhteiseltä Taistelijaltammeko?

Taistelija on valmis sovintoon rikosasiassaan, mutta ehdot ovat melkoisen tiukat, tuskin poliisi edes vastaa. Hänelle olisi työpaikka köökissä TapionKUSESSA...Pahasti kirjoittaa tärähtäneensä.

Vinksallaan näyttää olevan edellinenkin ja pahasti.

"Kokeneena politiikkona" Taistelija tiesi, ettei kaupparatsusta ole kaupunkinjohtajaksi. Itse hän yritti merkonomin papereilla eduskuntaan. Samalla tuloksella kuin kaikissa muissakin asioissa..

Eduskuntaan ei tarvitse käydä edes kiertokoulua.

Jotta ei jäisi epäselväksi, nimensä on bond,james pond, vs, aho, erkki aho...

Ja sinun Heikura. Syyttäjä.

Mutta kun hän selättää valtion hän ei enää olekkaan tavallinen kalajokinen eikä edes tavallinen suomalainen. Siihen ei tosin tarvitse selätystä, hän ei ole tavis missään suhteessa.
Kuitenkin hän on edelleen käytettävissä ratkaisemaan kaupungin ongelmat, hän on koko ajan lähtövalmiina, mutta kutsua taitaa saada odottaa... hulluja juttuja ei toki mikään estä haaveilemasta

Onko raha kertakäyttöistä?

Pikkulapsille opetetaan, että kun rahalla ostaa jotain, niin sen jälkeen sitä samaa rahaa ei enää voi käyttää uudelleen ja sen takia pitää miettiä tarkoin, mihin rahan käyttää ennen kuin päättää ostaa jotain tai lahjoittaa rahan jollekulle.

Tuo periaate pätee yksityistalouteen, mutta ei kansantalouteen. Siksi on valitettavaa, että maata johtavat poliitikot ”talousasiantuntijoineen” suhtautuvat rahankäyttöön kuin pikkulapset ikään.

Pikkulapsen ja valtion ero on siinä, että pikkulapsella ei ole verotusoikeutta, mutta valtiolla on. Valtio voi siis verottaa käyttämänsä rahan takaisin ja käyttää sen uudelleen.



Onko työnteko taloudellinen rasite yhteiskunnalle?

Työnteosta pitää maksaa palkkaa, ja siksi työnteko on taloudellinen rasite. Noin tuntuu moni ajattelevan.

(1970-luvun alussa kuuntelin M.A.Nummisen ja Rauli Badding Somerjoen lastenlaululevyltä kappaletta "Kaupungin ja maaseudun lapset", jossa laulettiin ratkiriemukkaasti, että "Kaupungissa kävelee melkein kesyjä puluja. Maalla taas kanat ja lehmät tuottaa kuluja…")

Kun aiemmassa blogitekstissäni (Kahden toimeentulo edellyttää yhden työntekoa) osoitin, että joutilaidenkin kulutuskysyntä luo työpaikkoja, kommentiksi tuli muun muassa, että ei se silti muuta menoja tuloiksi.

Toisessa blogitekstissäni (Onko työnteko vain kallis harrastus ja aikuisten päivähoitopaikka?) kysyinkin, onko työnteko vain kallis harrastus tai aikuisten päivähoitopaikka, ja sillä vihjasin juuri siihen asenteeseen, että työnteko on yhteiskunnalle pelkkä taloudellinen rasite, koska siitä pitää maksaa palkkaa.

Kerronpa suuren salaisuuden: Tuottavan työn tekeminen ei ole taloudellinen rasite yhteiskunnalle, vaikka siitä pitää maksaa palkkaa. Sitä palkkaa vastaan tehdyn työn taloudellinen arvo on nimittäin suurempi kuin siitä maksetun palkan arvo.



Trickle down -fantasia

Ronald Reaganin suosikkihokemia oli se, että kun hevosille annetaan kauroja, niin siitä varisee hiukan jyviä varpusillekin. Tuolla hän halusi perustella rikkaille annettavia verohelpotuksia ja taustalla oli niin sanottu trickle down -fantasia, eli kuvitelma siitä, että yhteiskunnassa rikkaus tulee rikkailta ja valuu köyhille.

Jos nyt muodon vuoksi oltaisiin hetken aikaa uskovinamme tuohon niin mieleen tulisi heti kysymys, kuinka rikkaita alkuaikojen rikkaiden oikein pitikään olla, jotta heidän rikkautensa ei ole vieläkään valunut tyhjiin? Ja erityisesti, onko niin, että nykyään rikkaat eivät ole ollenkaan niin rikkaita kuin joskus muinoin? Lisäksi, eikö ole niin, että kaikkien yhteenlaskettu rikkaus on kasvanut vuosisatojen saatossa? Jos köyhille rikkaus tulee vain rikkailta, niin mistä rikkaille on tullut lisää rikkautta? Suoraan Jumalaltako?

Tuollaisia hullumaisuuksia joutuvat pohtimaan ne, jotka eivät halua hyväksyä Karl Marxin 1800-luvulla esittämää kapitalistisen talouden analyysia, vaan haluavat pitäytyä 1700-luvun Adam Smithin analyysissa (koska se Marxin analyysi on kuulemma liian vanha).



Lisäarvoteoria

Jos joku ei oikeasti tiedä ratkaisua tuohon trickle down -arvoitukseen, niin se on se, että arvot syntyvät työnteosta. Palkan arvo on alhaisempi kuin sitä vastaan tehdyn työn arvo ja siksi rikkaiden rikastuminen tulee köyhien tekemästä työstä. Työnantaja ei osta työntekijältä työtä, vaan työvoimaa. Työn arvo on suurempi kuin sen työvoiman arvo, joka sen työn tekee.

Rikkaus tulee siis työn tekijöiltä ja kasautuu työn teettäjille ja heidän rahoittajilleen.

Yksityiskohtaisempi selonteko lisäarvoteoriasta (jolla ei ole mitään tekemistä arvonlisäveron kanssa) on täällä: Marxin lisäarvoteoria lyhyesti selitettynä.



Näkökulman tärkeys

Alussa mainittuun pikkulapsen näkökulmaan liittyy – juurikin – yksittäisen toimijan näkökulma. Yksittäinen toimija ostaa yhdellä kerralla ja myy toisella kerralla. Siksi yksittäisestä toimijasta vaikuttaa siltä, että osto ja myynti ovat kaksi eri tapahtumaa – varsinkin, jos on kyse yhden ja saman tuotteen ostosta ja myynnistä.

Lintuperspektiivistä katsoen osto ja myynti ovat kuitenkin yksi ja sama vaihtotapahtuma, jolla on kaksi osapuolta ja johon sen takia on olemassa kaksi näkökulmaa. Nuo osapuolet kutsuvat sitä tapahtumaa kahdella eri nimellä. Tuossa vaihtotapahtumassa toinen osapuoli antaa rahaa ja saa tuotteen ja toinen osapuoli antaa tuotteen ja saa rahaa. Rahaa antava osapuoli kutsuu tuota vaihtotapahtumaa ostoksi ja rahaa saava osapuoli kutsuu sitä myynniksi. Tapahtumana se on kuitenkin yksi ja sama vaihtotapahtuma.

Näkökulmasta olen kirjoittanut myös oman jutun: Todellisuus ja näkökulma — Minkä muotoinen on kahvimuki?



Ratkaisu köyhyysongelmaan?

Yksittäinen toimija voi ratkaista oman köyhyysongelmansa yksinkertaisesti: hänen tarvitsee vain myydä suuremmalla summalla kuin ostaa ja köyhyysongelma on ratkaistu.

Nykyinen taloustiede – sanoisinko vulgaaritaloustiede – yleistää yksittäisen toimijan näkökulman kritiikittömästi koko yhteiskunnan näkökulmaksi ja niinpä koko yhteiskunnan köyhyysongelman ratkaisuksi esitetään, että kaikkien on myytävä suuremmalla summalla kuin ostavat.

Tuo on typerä ehdotus, koska sen toteuttaminen on periaatteellinen mahdottomuus. Kun osto ja myynti ovat yksi ja sama tapahtuma, jossa ostaja ostaa samalla summalla kuin myyjä myy, niin jokaiseen vaihtotapahtumaan erikseen pätee, että tuote ostetaan samalla summalla kuin se myydään.

Koska tuo pätee jokaiseen vaihtotapahtumaan erikseen, se pätee tietysti myös kaikkien vaihtotapahtumien summaan. Toisin sanoen maailmassa ostetaan tuotteita tarkalleen samalla summalla kuin niitä myydään. Ylläolevan valossa tämä on päivänselvää ilman, että tarvitsee vilkaista ensimmäistäkään myynti- tai ostotilastoa.

Maailman köyhyysongelmaa ei siis ratkaista kaupankäynnillä.

Muita ”hauskoja” tosiseikkoja olen kirjannut tekstiini Raha ei kulu kun sitä käytetään.



Paljonko maksaa pakkomatematiikka?

Kun julkinen sektori käyttää rahaa johonkin, tuo raha on tuloa yksityiselle sektorille. Yksityiseltä sektorilta raha kerätään takaisin veroina. Kun raha kulkee kädestä käteen, joka vaiheessa osa siitä lohkeaa verona takaisin julkiselle sektorille.

Mitä iloa verotuksesta ja julkisesta kulutuksesta on? Se ilo, että kyseisen rahan osalta päätetään demokraattisesti mihin se käytetään. Esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Yhteiskunnan taloudellisen demokratian astetta voisi mitata julkisen sektorin osuudella koko taloudesta. Tuon sortin demokratiaa ollaan tietysti vastustettu voimakkaasti jo kohta 30 vuotta. Surullista on se, että suht' köyhätkin on houkuteltu mukaan rikkaiden fanituskuoroon vastustamaan julkista kulutusta.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että trendi on ollut siihen suuntaan, että veroja maksaa yhä suuremmassa määrin köyhät ja keskituloiset ja julkisella kulutuksella suositaan yhä enemmän rikkaita ja suurituloisia. Mutta tämä ei ole hyvä tekosyy vastustaa verotusta ja julkista kulutusta periaatteellisella tasolla.



Pitäisikö taloutta opettaa koulussa?

Riippuu siitä, mikä olisi opetuksen konkreettinen sisältö. Jos talousopetuksessa opetettaisiin uskomaan sen sortin magiaan, johon moni nykyinen ”talousasiantuntija” tuntuu uskovan, olisi parempi, ettei taloutta opetettaisi koulussa ollenkaan.

Jos taas opetuksessa opetettaisiin yksinkertaisia perustavanlaatuisia ja selväjärkisiä tosiseikkoja siitä, miten talous oikeasti toimii, kannattaisin sellaista talousopetusta. Tästäkin blogikirjoituksesta ja linkittämistäni muista kirjoituksista käy ilmi joitakin sellaisia tosiseikkoja. Mutta pelkään pahoin, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ei tulla sallimaan sitä, että tavallinen kansa ymmärtäisi niin paljon talouden toiminnasta.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/260423-rahakeskeisen-talousajattelun-lapsellisia-harhoja/