On se merkillistä, ettei ohjeitani oteta opiksi Suomen ampumahiihtoliitossa - valmennuksessa. Ihmetellään ja voivotellaan että miksi ja miksi. Ampumahiihtäjänä, ja varusmiesten valmentajana toimineena - Ville Räikkösen ja isänsä Pekan kilpakumppanina olleena on vara sanoa: Suomen ampumahiihto yltää maailman parhaimmiston tasolle - kärkeen, vasta kun tosimies - Kokkolan TOSIrealisti "tarttuu ohjaksiin"...
Hah hah haaa!!!...
Hah hah haaa!!!...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oikein. Ressu on nyrkkeilyn Suomen mestari, ja oli maamme parhaimpia ampumahiihtäjiä ja vain työnsä ohella. Niin hän kertoi ja sen uskon. Ressu on lähes kenraali ja ampumahiihto oli kuulema vain harrastus. Ressu on paras VesiVeijari.
H O I T O O N! Mars!
Tervemenoa. Joko menit hoitoon. No hyvä. Lepo!
Hah hah haaa!!!...
Ampumahiihdon pahin virhe on liipaisimen nykäiseminen. Liipaisuun pitää käyttää 1 sekunti "lisäaikaa", jotta tärkein - etuveto ehditään poistaa, eli tyhjä liike ennen puristusta. Siten ei synny nykäisyä, joka vie luodin aina "harakoille"...
Ampumapenkalla pitää olla "oma itsensä", ikään kuin muita ei olisi lähimaillakaan, ja keskittyä ammuntaan kuin on treeneissä tehty satoja tuhansia kertoja. Eräs merkittävä valmennusohjeeni olisi: Korvalappustereot, josta hyvän musiikin ohessa toistuisi mm: "Muista rento asento, muista hengitys syvään muutama kerta ennen ammuntaa, muista poistaa etuveto, hengityksen pidättäminen, tähtäyksen tarkennus ja puristava laukaisu." Nollasakoilla on mukava jatkaa kisaa, ja se antaa lisää voimia hiihtoon..
Tähtäinten "napsuttelu" kisan aikana on täysin turhaa, kun ase on kohdistettu juuri ennen kisaa. Vain "rajutuuli, tai -puuska" vie luodin osumakuvion ulkopuolelle 50 m:n matkalla. Tässä tapauksessa pitää tähtäyskuvio "siirtää" vasten tuulta, hah hah haaa!!!...
Ootko ääliö ajatellu että ampumahiihtäjöt ei välttämättä lue Kokkola palstaa?
Ihan päätellen siitä että olet kirjoittanut tuon saman jo 100 kertaa eikä Kaisa ole reagoinut.
Osaatko löytää jotain urheiluaiheista paikkaa sönkötyksillesi!
Hengitystä ei pidätetä ampuessa, vaan se keskeytetään laukaisun ajaksi niin että keuhkot ovat neutraalissa tilassa, ei tyhjät eikä täynnä. Tämä korostuu erityisesti jos ampuja on hengästynyt. Hengityksen pidättäminen aiheuttaa lihasjännitystä jolloin ote aseesta muuttuu täriseväksi. Asento ei saa olla "rento", vaan jämäkkä, tuettu asento jota rekyyli ei pääse muuttamaan. Jos asento pääsee muuttumaan laukauksien välillä niin osumakeskeispiste muuttuu joka laukauksella. Tämä tulee helposti ilmi jos taulussa osumat ovat "jonossa."
Ehkä, ehkä ei, mutta kaikki lukevat TOSIrealistin viisauksia jopa ulkomaita myöten. Parhaat ampumahiihtäjät - niin mihet kuin naiset, eivät siirrä tähtäimiä kisan kuluessa, eli oppieni mukaisesti. Tähtäinten siirtely on yhtä tyhmää, turhaa ja naurettavaa, kuin ns "hermokerros liisteriä" suksien pohjiin 5 minuuttia ennen starttia, hah hah haaa!!!...
Harvapa ulkomaalainen suomea lukee.
Taas se nähtiin eilen pariviestissä. Kisa alkoi hyvin, mutta sitten alkoi nykiminen liipasimesta, joka näkyi "kylältä kirkolle", hah hah haaa!!!...
Vaihda kanavaa passkamaha.
Vastaan kaikkiin sepustuksiin, että on harjoiteltu väärin, jos menee heikosti.
Urheilija ei voi koskaan harjoitella liikaa, mutta useimmiten väärin.
Urheilijan elämä on 24 tuntia ja siihen sisältyy kaikki lajiin sisältyvät osa-alueet.
TOSI-tuhannet tarinat kertovat vain ymmärtämättömyydestä, samaa tarinaa kertovat valmentajat joiden urheilijat eivät menesty.
Ammunnassa pitää opetella vetäisemään nopeasti lonkalta, pitää katsella lännenelokuvia, niin aina sankarilla osuu.
Hiihtämisessä voi ottaa oppia lappalaisilta, kun joku sanoo huilataan, niin silloi pitää lisätä vauhtia.
Voi hyvä veli, vai sisar. Hengityksen pidättäminen tai keskeyttäminen on aivan sama asia. Ampuma-asennon pitää olla rento ja aina sama, ei jännittynyt eikä missään tapauksessa "jämäkkä", koska silloin koko vartalo olisi jännittynyt kuin jousi. Asento pysyy aina samana, kun se on oikein - totutusti selkärankaan iskostettu - suora ryhdikäs ja rento...
Iskemäkeskeispiste on aina "kympissä", jos tähtäyskuvio on opittu, ja ettei tehdä pahinta virhettä - NYKÄISYÄ liipaisimesta. Pitääkö taas vääntää ja kääntää rautalangasta malli...
Vain muutamalla sadalla harjoituskerralla ammuntoineen osumakeskeispisteeni oli aina keskellä taulua, oli aseen kaliiperi mikä tahansa, tai sää mikä tahansa. Koskaan en "napsutellut" tähtäimiä kisan aikana - en millään aseella...
Ampumahiihdossa tauluni oli poikkeuksetta "puhdas - nollaton". Vain hiihtokilometrejä olisi pitänyt kertyä kymmenkertainen määrä. Olihan ampumahiihto vain harrastukseni, varsinaisen työni - upseeri - ohessa. Olin tosin vuosia sotilaspartion johtaja niin kesällä kuin talvella, ja se oli miellyttävä "työkomennus"... Tärkeämpää oli kouluttaa ja kasvattaa tuhansia tosimiehiä Helsingin seudun pojista ja myöhemmin "Kokkolanseudun tytöistä(kin)", hah hah haaa!!!...
Tiedän. Ressu on mukava mies, jos nyt arvaan kenestä puhutaan. Olen armeijan käynyt naiskersantti. Ressu opetti minut ampumaan vapaaehtoisella maanpuolustuskurssilla Lohtajalla vuonna 1995. Olin silloin 15 vuotias teini. Asuimme sotilasteltoissa ja ressu opetti tarkasti miten telttakaminaan laitetaan puut ja miten ne sytytetään. Mieleeni jäi myös, että mikä on tulivartiomiehen tehtävä. Huolehtia tasaisesta lämmöstä ja nukkuvien kavereitten hengestä. Alokasaikana Kainuun Prikaatissa kaverit ihmettelivät, että miten sinä osaat nuo jutut noin hyvin. Vastasin, että Kokkolan ressu, majuri sen opetti maastokurssilla kun olin lukiossa.