Avaan tämän keskustelun pyytämällä teiltä asiallisia kommentteja. Minäkin lupaan kommentoida asiallisesti.
Tunnen paljon lestadiolaisia ihmisiä, lähinnä nuoria, mutta muutaman vanhemmankin.
Miksi olen saanut sellaisen käsityksen, että uskonsuuntauksenne on epäjohdonmukainen sääntöineen? Teini-ikäiset pojat rilluttelevat juovuksissa kaupungilla, istuvat koulussa jalat pöydillä, polttavat tupakkaa, tytöt meikkaavat salaa yökerhoissa (kyllä, olen todistanut itse vieressä) ja pesevät kasvonsa ennen kotiinlähtöä, niin moni katsoo tv:tä (salaa tai julkisesti), kuuntelee musiikkia, jne. Ja sitten kuitenkin olen "maallisena ihmisenä" saanut osakseni halveksuvia katseita, koska meikkaan ja pidän huolta ulkonäöstäni ja itsestäni.
Onko täällä internetin keskustelupalstoilla pauhaaminen sitä oman itsetuntonsa ja uskonsa pönkittämistä? Luin nuita allaolevia aiheita, ja en voi kun ihmetellä, kuinka paljon fanaattisia ja mieleltään järkkyneitä ihmisiä tämä maa päällään kantaa.
Eikä tähän vastineeksi mitään otteita raamatusta eikä saarnoista. Järkeviä, perusteltuja ajatuksia aatteestanne: mihin uskotte ja miten uskotte käyvän. Mihin me maalliset menemme? Miksi tv:tä ei saa katsoa? Miksi käytätte ehkäisyä? Miksi käytätte alkoholia, vaikka se on säännöissä kielletty?
Kysymyksiä on pussillinen lisää. En syyllistä, kysyn tiedonnälkäisenä.
Tunnen paljon lestadiolaisia ihmisiä, lähinnä nuoria, mutta muutaman vanhemmankin.
Miksi olen saanut sellaisen käsityksen, että uskonsuuntauksenne on epäjohdonmukainen sääntöineen? Teini-ikäiset pojat rilluttelevat juovuksissa kaupungilla, istuvat koulussa jalat pöydillä, polttavat tupakkaa, tytöt meikkaavat salaa yökerhoissa (kyllä, olen todistanut itse vieressä) ja pesevät kasvonsa ennen kotiinlähtöä, niin moni katsoo tv:tä (salaa tai julkisesti), kuuntelee musiikkia, jne. Ja sitten kuitenkin olen "maallisena ihmisenä" saanut osakseni halveksuvia katseita, koska meikkaan ja pidän huolta ulkonäöstäni ja itsestäni.
Onko täällä internetin keskustelupalstoilla pauhaaminen sitä oman itsetuntonsa ja uskonsa pönkittämistä? Luin nuita allaolevia aiheita, ja en voi kun ihmetellä, kuinka paljon fanaattisia ja mieleltään järkkyneitä ihmisiä tämä maa päällään kantaa.
Eikä tähän vastineeksi mitään otteita raamatusta eikä saarnoista. Järkeviä, perusteltuja ajatuksia aatteestanne: mihin uskotte ja miten uskotte käyvän. Mihin me maalliset menemme? Miksi tv:tä ei saa katsoa? Miksi käytätte ehkäisyä? Miksi käytätte alkoholia, vaikka se on säännöissä kielletty?
Kysymyksiä on pussillinen lisää. En syyllistä, kysyn tiedonnälkäisenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Varmaan pitää paikkansa kaikki havaintosi. Se, että monia asioita ikäänkuin "kielletään" ja niitä kuitenkin esiintyy näitten uskovien joukossa.
Omakohtainen kokemukseni tulee hyvin lähelle näissä asioissa. Lestadiolaiseen kotiin syntynyt lapsi saa ikäänkuin rautaisannoksen ohjeita ja kieltoja tulevaa elämää varten. Kun kumminkin olemme ihmisiä, meillä on sama uteliaisuus, kuin paratiisin ihmisillä. Mitähän se oikein mahtaa olla, joka meiltä kielletään.
Toinen asia on tietysti murrosikä, jolloin pitää kokeilla kaikenlaista. Ei haluaisi erottua ympäristöstään, koska erilaisuuden paine on monille nuorelle liian kova.
Haluaisi ikäänkuin miellyttää vanhempiaan kotona ja olla kylällä toisten kaltainen. Tässä on kuitenkin ongelma siinä, että nuori heittäytyy niihin maailman rientoihin tottumattoman tökeröstikkin joskus.
Tämä horjuminen koskee juuri sitä aikaa, kun nuori ihminen etsii elämänsä suuntaa eikä tiedä oikeasti haluaako kulkea vanhempiensa viitoittamaa tietä vai lähtisikö eri suuntaan.
Uskon, että kaikilla sellaisilla nuorilla ihmisillä on todella suuret ristiriidat sisällään, sääliä ja ymmärtämystä pyytäisin.
Amen Lasse-sedän kirjoitukselle!
Olen elävässä elämässä (siis työni parissa) nähnyt saman ongelman myös hellarinuorilla, samoin vapaakirkon nuorilla. Yleensä ottaen lestadiolaiskotien nuorten kanssa on ainakin kotipaikkakunnallani kuitenkin vähän "kaksinaamaista" toimintaa.
meillä on suuri seusakunta ja paljon nuoria ja aikuisia kristittyjen lapsia joilla ei valitettavastikaan ole omakohtaista uskoa he ova vain saatto joukkoa... siitä johtuu tällaiset ikävät asiat sama näkyy myös täällä netti keskusteluissa.
todellinen kristitty ei alkaisi milloinkaan eikä missään vaiheessa kinastelemaan eikä lähettämään juoruja sen koommin kuin totuuksiakaan tänne nettiin. mämä kaikki kirjoittajat saisivat hävetä ja mennä itseensä.!
itse kun olin nuorempi eikä minulla ollut omakohtaista uskoa kuuntelin/jouduin kuuntelemaa kun kaikki parhaat ja tietävimmät kristityt paransivat ja jauhoivat uskon asioita ravintoloissa. silloi hälytys kolloni alkoivat soida ja hakeuduin todellisten kristittyjen pariin he eivät todellakaan ole tälläisiä ihmisiä mitä olet nähnyt siellä paareissa taikka täällä netissä. todellisia kristittyjäkin kyllä löytyy vielä paljon seurakunnasta... aina mukaan on mahtunut niitäkin keneltä odotetaan parannusta.
No ilmankos sinäkin täällä netissä notkut. Seura tekee kaltaisekseen.
nuoria kohtaan! Uskon, että nuorilla on usein vielä herkempi omatunto kuin me aikuiset tiedämme. Monella on tosi paha olo, kun tietää tekevänsä väärin. Muistan hyvin kuinka nuorena ei ollut kivaa kuunnella varoituksia vanhemmilta. Kun Jumalan aika tuli kohdalleni, olin halukas luopumaan sellaisesta elämästä, joka ei sovi kristitylle. On hyvä, jos nuoret voivat saada oikeita neuvoja vaikka täältä. Nuoria pitää rakastaa. Itsekin muistan saamani rakkauden, se oli se, joka sai minut nöyrtymään ei mitkään kovat rakkaudettomat sanat, ne vievät vain kauemmaksi.
aikas ikävää on jos nuorten täytys täält netist neuvonsa hakea... sielt vanhemmilt ja seuroist ne hyvät ja oikeat neuvot saa näin ei kyl koskaan ole opetettu enkä ainakaan suosittele kenellekkään et mee netist katteleen hyviä neuvoja:)
Nuorisosta en tiedä, mutta itse olen idästä päin kotoisin. Sen muistan, kun mentiin Helginsin junaan, niin syvästi uskovat naapurinmiehet tulivat kravattikaulassa vastaan junankäytävällä. Vaikka kaikki tiesivät, että se on heidän uskonnossaan kiellettyjä. Kyseessä eivät olleet teini-ikäiset, vaan keski-ikäiset perheenisät.
näin voipi joskus käydä esim jos ollaan virkamiehiä ja se kuuluu työ asuun täytyyhän meidän olla alamainen palkollisillemme eli työn antajallemme eihän kristittykään voi mitään lakejakaan mennä oman mielensä jälkeen muuttamaan
Näistä vastauksista pääsemmekin kätevästi seuraavaan havaintoon, nimittäin vanhempiin lestadiolaisiin, jotka näyttävät käyvät seuroissa "naapurin seurannan" takia. Onko vilpitöntä uskoa, jos vapaa-ajalla elää niiden sääntöjen vastaisesti, mitä seuroissa kuulutetaan ja esitetään muille elävänsä niin?
Edelleenkään en yleistä, mutta tuntuu että nykymaailman ylipursuava virikkeiden tarjonta hukuttaa alleen sääntöjen mukaan elämisen.
Eikö olisi helpottavampaa elää niinkuin elää, tehdä ja kokea - ja silti nauttia sitä jumalaan uskoa ja rakkautta siitä suunnasta jos on uskossa.
Onko jumalanne todellakin niin valikoiva, että vain nuhteettomasti elävät pääsevät onnelaan..?`Ja eikö ole suurempi synti teeskennellä olevansa jotain mitä ei ole seurakuntalaisilleen..?
Nämähän ovat vain ulkopuolelta tarkkailevan ateistin näkemyksiä, mutta niinhän sitä sanotaan että ulkopuolinen näkee asiat eri vinkkelistä.
vaeltaa sopivasti,mutta toisaalta sellainen tarkkailu voi johtaa joskus myös vääriin johtopäätöksiin. Kyllä uskovaiset voivat vikaan joutua, mutta kyllä heillä on sisällä sellainen muistuttaja, että se toivottavasti ajaa ihmisen korjaamaan asiansa.Me emme näe kuin tähän asti, emme näe eteenpäin, mitenkä kenenkin matka tulee päättymään. Toivottavasti mahdollisimman monen kohdalla tie veisi iankaikkiseen elämään. Kuka tahansa, joka tekee surutta väärin, on paatuneessa tilassa.