Aloitin polttelun 5kk sit. Putki päälle heti, en uskonut jääväni koukkuun mutta jäin. Suvussa taipumus päihdeongelmiin ja sairauksiin. Olen parikymppinen, vastuullinen ja fiksu nainen. Olen tosi kiltti, liiankin. Läheiset niin sanoo ainakin. Olen kuitenkin hukassa nyt enemmän kuin koskaan enkä ois ikinä uskonut että mulle voi käydä näin. Oon erilainen nyt. Tajusin että koko elämäni oon ollut hukassa. En oo koskaan elänyt elämää itselleni, aina niin miten muut haluaa ja mennyt muotin mukaan. Ja vasta parikymppisenä tajusin sen. Ei ihme etten oo koskaan ollut onnellinen. Heitelty lastenkodista toiseen (ei ollut itsestäni kiinni oloni siellä) "turvalliset" aikuiset vaihtunu jatkuvasti ja nyt oon jäänyt kokonaan yksin täysi-ikäistymisen jälkeen.
Olen aivan hajalla. Olen hakenut apua mielenterveys palveluilta ja on hoitosuhteet. Ei ne vaan auta. Ehtii tavata liian harvoin ja ei sopia kanssani mitään koska aina sama kysymys "mitä haet täältä? Mitä apua haluat meiltä?" En mä tiedä. Tulin koska olen hukassa en tiedä mikä mua auttaisi, siksi olen täällä. Tosin olen pyytänyt päästä psykoterapiaan käsittelemään lapsuudentraumojani ja ylipäätäänkoko elämää ( pyysin jo ennen päihteidenkäyttöä koska vakava masentuneisuus!!) ja samoin nämä sairaanhoitajat ja lääkärit sun muut jotka aina vaihtuvat aina sanoivat että sinne tähdätään ja ovat samaa mieltä kanssani että psykoterpia on oikea vaihtoehto. mutta nyt mua ei oteta sinne koska olen riippuvainen kannabiksesta joka estää heidän mielestään psykoterapian hyödyn. Voi olla että se ei niin hyvin auta kuin täysin selväpäisenä, mutta olisiko siitä haittaakaan? Olen aivan yksin, tällä paikkakunnalla ei oo sukulaisia ja vanhemmat menehtyneet. On muutama kaveri, en niitä jaksa nähdä enää. Haluaisin, mutta en enää nauti asioista, en niinkun mistään, en jaksa yksinkertaisesti ja oon siitä pahoillani. Tunnen muutenkin olevani kavereilleni ns sylkykuppi, jolle laitetaan viestiä kun jotain tarvitaan ja on murheita ja tarvii tukea (tottakai siis saa ja pitää laittaa) mutta se menee sit aina niin että kun mulla on jotain niin oon yksin ja tuntuu ettei ketään kiinnosta. Oon yrittänyt puhua kaverilleni tilanteestani mutta huomaan että hän vain kavahtaa kannabiksenkäyttöäni ja on pöyristynyt siitä, miten saatoin alkaa käyttämään. Hän ei siis ymmärrä ja ois uskonut alkuunkaan.
Olen huolissani nyt taloudellisesta tilanteestani eniten. Stressaannun hirveästi hoitamattomista asioista, hoidin ennen samantien laskut kun sellasia tuli koska yöunet meni jos ei hoitanut. Nyt mulla on 1000€pikavippi lainaa, 2 kk aikana oon laihtunut ja oksennellut paljon. Kaikki rahat kannabikseen. Maksamattomia laskuja 500€ edestä. Ensikuussa tukia ei ole tiedossa lainojen takia. Toimeentulotukea ei saa kun tiliotteessa näkyy lainat. Ja kaikki nämä rahat meni kannabikseen. Katukaupassa on paljon huijareita ja mulla sinisilmäisenä hölmönä meni kauan tajuta että mua huijataan aivan 100-0 ja viedään rahat myymällä mulle "huonolaatuista " tavaraa joka käy kalliiksi..ryöstön jälkeen ymmärsin paremmin millasta toi elämä on tolla puolella ja se ei oo kivaa. En halua elää tollasta elämää enkä tietää siitä mitään, halusin vain iltaisin rentoutua ja nauttia hyvästä olosta. Kannabis ei anna enää sitäkään koska käytän aivan liikaa. En tiedä mitä tällä tekstillä haen. Ehkä vertaistukea, viisaiden ihmisten mielipiteitä ja hyviä sanoja. Pyydän anteeks tekstin ulkoasua, en meinannut jaksaa kirjottaa tätä mut halusin vaan "oksentaa" tän kaiken pihalle joskus johonkin. En usein tykkää avautua tai oikein kenellekkään asioistani puhu, joten perkele tää tuntuu ihanalle. Jännitän mitä tähän sanotaan.
Ja sen sanon että ei musta ois kukaan tätä uskonut/ enkä ois ikinä uskonut itsekkään, vannoin aina etten sekaannu huumeisiin. Mutta niin vaan kävi sitten kuitenkin. Uskon että jos elämä johdattelee tarpeeks huonoon suntaan niin näin voi käydä monelle.ja apua on niin vaikea saada, se on niin hirveetä. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Varmasti jäi paljon sanomatta mutta jotain ainakin sai tähän kirjotettua . 😅
Olen aivan hajalla. Olen hakenut apua mielenterveys palveluilta ja on hoitosuhteet. Ei ne vaan auta. Ehtii tavata liian harvoin ja ei sopia kanssani mitään koska aina sama kysymys "mitä haet täältä? Mitä apua haluat meiltä?" En mä tiedä. Tulin koska olen hukassa en tiedä mikä mua auttaisi, siksi olen täällä. Tosin olen pyytänyt päästä psykoterapiaan käsittelemään lapsuudentraumojani ja ylipäätäänkoko elämää ( pyysin jo ennen päihteidenkäyttöä koska vakava masentuneisuus!!) ja samoin nämä sairaanhoitajat ja lääkärit sun muut jotka aina vaihtuvat aina sanoivat että sinne tähdätään ja ovat samaa mieltä kanssani että psykoterpia on oikea vaihtoehto. mutta nyt mua ei oteta sinne koska olen riippuvainen kannabiksesta joka estää heidän mielestään psykoterapian hyödyn. Voi olla että se ei niin hyvin auta kuin täysin selväpäisenä, mutta olisiko siitä haittaakaan? Olen aivan yksin, tällä paikkakunnalla ei oo sukulaisia ja vanhemmat menehtyneet. On muutama kaveri, en niitä jaksa nähdä enää. Haluaisin, mutta en enää nauti asioista, en niinkun mistään, en jaksa yksinkertaisesti ja oon siitä pahoillani. Tunnen muutenkin olevani kavereilleni ns sylkykuppi, jolle laitetaan viestiä kun jotain tarvitaan ja on murheita ja tarvii tukea (tottakai siis saa ja pitää laittaa) mutta se menee sit aina niin että kun mulla on jotain niin oon yksin ja tuntuu ettei ketään kiinnosta. Oon yrittänyt puhua kaverilleni tilanteestani mutta huomaan että hän vain kavahtaa kannabiksenkäyttöäni ja on pöyristynyt siitä, miten saatoin alkaa käyttämään. Hän ei siis ymmärrä ja ois uskonut alkuunkaan.
Olen huolissani nyt taloudellisesta tilanteestani eniten. Stressaannun hirveästi hoitamattomista asioista, hoidin ennen samantien laskut kun sellasia tuli koska yöunet meni jos ei hoitanut. Nyt mulla on 1000€pikavippi lainaa, 2 kk aikana oon laihtunut ja oksennellut paljon. Kaikki rahat kannabikseen. Maksamattomia laskuja 500€ edestä. Ensikuussa tukia ei ole tiedossa lainojen takia. Toimeentulotukea ei saa kun tiliotteessa näkyy lainat. Ja kaikki nämä rahat meni kannabikseen. Katukaupassa on paljon huijareita ja mulla sinisilmäisenä hölmönä meni kauan tajuta että mua huijataan aivan 100-0 ja viedään rahat myymällä mulle "huonolaatuista " tavaraa joka käy kalliiksi..ryöstön jälkeen ymmärsin paremmin millasta toi elämä on tolla puolella ja se ei oo kivaa. En halua elää tollasta elämää enkä tietää siitä mitään, halusin vain iltaisin rentoutua ja nauttia hyvästä olosta. Kannabis ei anna enää sitäkään koska käytän aivan liikaa. En tiedä mitä tällä tekstillä haen. Ehkä vertaistukea, viisaiden ihmisten mielipiteitä ja hyviä sanoja. Pyydän anteeks tekstin ulkoasua, en meinannut jaksaa kirjottaa tätä mut halusin vaan "oksentaa" tän kaiken pihalle joskus johonkin. En usein tykkää avautua tai oikein kenellekkään asioistani puhu, joten perkele tää tuntuu ihanalle. Jännitän mitä tähän sanotaan.
Ja sen sanon että ei musta ois kukaan tätä uskonut/ enkä ois ikinä uskonut itsekkään, vannoin aina etten sekaannu huumeisiin. Mutta niin vaan kävi sitten kuitenkin. Uskon että jos elämä johdattelee tarpeeks huonoon suntaan niin näin voi käydä monelle.ja apua on niin vaikea saada, se on niin hirveetä. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Varmasti jäi paljon sanomatta mutta jotain ainakin sai tähän kirjotettua . 😅
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksin ei tarvitse yrittää rämpiä. Usealla paikkakunnalla on tarjolla mm. Nuorisotyön etsiviä, joiden puoleen voit kääntyä. He tarjoavat apua elämänhallintaan ja uskoisin, että sinulle olisi hyötyä siitä, että saisit pähkäillä tilannettaan jonkun toisen, luotettavan henkilön kanssa.
Voin suositella lämpimästi oman kokemuksen puitteissa.
Tilannettasi pitäisi alkaa purkaa vähitellen, onko näin, että ensimmäisenä on saatava sinut irti kannabiksesta?