Niin, mitä pelkäät eniten?
Mitä pelkäät
Anonyymi
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
En pelkää mitään, en edes kuolemaa
En minäkään pelkää omaa kuolemaani.
Yksinäisyyttä
Tällä hetkellä pelkään ettei hänellä ole tunteita.
Näissä tunteissa ei oikein muuta osaa ajatella.
Olen vasta menettänyt minulle tärkeän ihmisen, ilman mitään ennakko varoituksia, joten pelkään ajoittain omaa varjonanikin.
Otan osaa :(
💔 kiitos.
Hyvää yötä
Pelkään narsisti naista joka stalkkaa
Lobotomia ja pakkojeesus vähäälyisyyteni takia. Tullaan kuolinvuoteellikin jeesustelee testamenttia. PASKIAISET.
Tthhhrrjj
Vihervasemmistoa ja sdp:tä. Miksi ne haluavat pahaa suomalaisille?
Tyhjyyttä, mihin kohta katoan.
Tyhjyyttä ei ole, eikä kuolemaa liioin. Ne ovat mielikuvitusta, ole hyvä.
oisko täähttps://twitter.com/i/status/1227269065334378498
Kiitos että jaoit.
Tthhrjj
Keskusta on suomen tuho. Katsokaa viroa ratas ja keskusta.
Tthhrjj
En meinaa uskaltaa edes kirjoittaa sitä . Mutta varmasti sitä mikä on jokaisen vanhemman pahin pelko.
Tiedän...sama tåållä
Voimia meille 🌞
Jättimäistäkin jättimäisempää asteroidia mikä törmäisi tähän palloon. Kauhistuksen kanahäkki!
Pelkään vääryyttä, jonka kohteeksi voin joutua tahtomattani. Väärinymmärrettykö vain?
Onhan noita pelkoja.. mut tässä asiassa jos tunteet on yksipuolisia ja yksin jäämistä. Tai sitä jos toinen käyttää hyväksi
Sitä että se nainen oli nyt se ainoa johon koskaan oikeasti rakastuin, eikä sekään onnistunut.
Että en kohtaakaan häntä.
Sitä etten saa olla yksin. Odotan vielä viikon ja jos huomaan olevani vieläkin jonkun naruissa tapan itseni.
Sitä että eläisin vanhaksi.
Tässäkin iässä on tarpeeksi lusittu muitten ehdoilla.
Tampereen mies 45v.
Tiedän tunteen, olet luultavasti parempi vanhempi kun hoidat omat asiasi kuntoon. Kaikkea ei voi pelastaa. Se mihin kannattaa panostaa on lapsien kanssa puuhailu.
Pelkään omaa reaktiotani muutokseen.
Kuin myös.
Pelkään menettäväni erään itselleni tärkeän ihmisen. Vaikka hän sanoikin etten menetä, niin pelkään siksi koska ei ole sellaista niin vahvaa sidettä vielä meidän välillä, joka muodostuu vasta pitkän tuntemisen ja yhteisen historian kuluessa. Sellaista, joka kantaa vuosikymmeniä. Hänestä on ehtinyt kuitenkin jo tulla tärkeä lyhyessäkin ajassa.
Jos muistia ei tyhjennetä helvetti on ikuinen.
Pelkään sitä mitä ei saduissa kerrota. Pikkutyttönä isäni luki minulle satuja. Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki, Kaunotar ja Hirviö... Sadut loppui onnellisesti. Rakkaus kuvailtiin puhtaaksi ja kauniiksi. Tarina päättyi avioliiton solmimiseen ja siitä eteenpäin he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Pikkutytölle kerrottu tarina parisuhteista ja rakkaudesta. Siisti kaunis unelma.
...mutta tosielämän sadut on erilaisia ja niistäpä ei lasten saduissa kerrota mitään. Ei kerrota että kun pari toisensa lopulta saa, siitä se tarina vasta alkaa. Ei kerrota että se yhteinen elämä on värikäs matka ja monesti kaikkea muuta kuin elämää onnellisena elämänsä loppuun asti. Ei kerrota mitään pahoista Prinseistä, jotka ei pelastele niitä Prinsessoja vaan hakkaa niitä pettää niitä. Ei kerrota mitään siitä miten liitoissa voi olla turpa täynnä kotiin tuleva örvelö prinssi joka tuhlailee kaiken omaisuuden ja talokin lähtee alta. Ei siitä että Prinssille tuleekin perillisiä yhtäkkiä ovista ja ikkunoista jollekin palvelijoilleenkin avioliiton ulkopuolelta eikä siitä että Prinssi saattaakin kauniiden sanojen sijaan päivät pitkät vain haukkua vaimoaan.
Saduissa vaijetaan rakkauden loppumisesta tai siitä että rakkaudesta muuttuukin tragedia. Murhenäytelmä. Onneton vankila. Sadut ei varoittele pikkutyttöjä sairaanloisen mustasukkaisesta Prinssistä joka telkee itse vaimonsa torniin ja nyrkittää siellä pitäen nälässä ja haukkuen sitä päivät pitkät.
Tosielämän rakkaus.. se on välillä aika painajainen. Pelkään sitä painajaista, joksi se voi muuttua.
Just telkkarista katselin kun eräskin tosielämän avioliitto yhdysvalloissa taisi olla, päättyi aviovaimon tekemään harkittuun murhaan jotta saisi miehestään henkivakuutusrahoja.. Tosielämän rakkaustarinat voi olla näinkin karuja.
Rakkaudesta tuleekin tappava piina
Että tää ei lopu ollenkaan.
Korkeita paikkoja!
Sekoan, hajoan, tulen hulluksi jos joudun menemään esim. kerrostalon parvekkeelle.
Se tunne kun tuntuu että maa väkisin vetää puoleensa, etten pysty estämään vaan lennän kaiteen yli.
Ja mistä sekin tuli kun muksuna kiivettiin meidän talon katolle tuosta vaan! Kaksikerroksinen omakotitalo.
Minun mielestäni taasen koska me olemme ainakin olevinamme tasa-arvoisia niin kouluissa pitäisi olla samallalailla kuin on esitelmien pitoja niin korkeanpaikan jaksoja joissa me kaikki tasapuolisesti roikutaan pää alaspäin narunjatkona 10 m korkeudessa. Vai olemmeko sittenkään tasa-arvoisia?
Pelkään erästä narsistia naista joka stalkkaa kaiket päivät.Pelkään että hän hyökkää päälle.
Mustaa miestä
Sinua tietenkin.
Ymmärrän 🤔
Jos kertoisin sen tähän, niin luultavasti joutuisin kohtaamaan pelkoni. En siis kerro. olen sen verran taikauskoinen.