Onko kokemusta otoskleroosista?

moi! ei kannata joutua paniikkia vaikka on ton diagnoosiksi saanu..
mun toinen korva leikattiin kun olin 19 ja nyt olen 21. leikkaus paransi kuuloani vähäsen. olen kuitenkin tyytyvinen että leikattiin.
mun leikkaus tehtiin nukutuksessa.. eli ekaks sairaalaan sisään edellisenä päivänä..muutama verikoe..lääkärin tapaaminen...anestesiahoitajan tapaaminen ja syömättä ja juomatta illasta seuraavaan aamuun.
leikkauspäivänä ei nestettä eikä ravintoa ennen leikkausta> esilääkitys (rauhoittavaa oletan) sitten leikkaussaliin ja taju pois.
heräämössä sitten heräillään ja sit takas osastolle..mitään turhia kipuja ei mulla ainakaan ollu.. vähän oli kurkku arka kun oli se joku hengitysputki leikkauksen aikana. no pari päivää vietetään sairaalassa. sitten kotiin viikoks ja jälkitarkastukseen viikon kuluttua jossa poistetaan side ja tikit ja putsataan korva.
sairaslomaa saa muistaakseni 3-4vko. kuulokäyrä otetaan 2-6kk kuluttua leikkauksesta. tai näin mulla ainakin. ai niin tyksissä tehtiin mun operation.
rankinta on kun odottelee sitä tietoa että onnistuko leikkaus...muistaakseni oli n. 1% riski kuuroutumiseen ja siksi leikataan ensin huonompi korva...
jos haluat mailailla asiasta niin pistä s-postia [email protected]

Olen jo melkein kuusikymppinen ja ehkä otoskleroosin hoidossa on edistytty. Minulta leikattiin toinen korva vuonna 1961 ja toinen vuonna 1971. Minulle jäi vielä sisäkorvaan se otoskleroosi, sitä ei voi leikata, enkä oikein asiaa ole ikinä ymmärtänyt. Jo alussa minulle sanottiin, että lapsen odottaminen huonontaa kuuloa. Ja toden totta, minulla on kolme lasta ja joka ainoan jälkeen kuuloni on huonontunut. Nuorin täytti juuri 28 vuotta. Tämän jälkeen kuulo on pysynyt suurinpiirtein samana. Ja myös jo nuorena minulle sanottiin, että estrogeenia ei saa syödä, se myös huonontaa kuuloa. Enpä sitten ole sitä syönyt. Luulen, että tämä kaikki johtuu siitä sisäkorvasta. Kirjoituksestasi ei selviä oletko mies vai nainen. Jos olet nainen, kysy nuo asiat lääkäriltäsi.
Minut muuten leikattiin paikallispuudutuksessa, koska lääkäri kyseli minulta jotain, että ei olisi leikannut jotain väärää.

Otoskleroosi on perinnöllinen sisäkorvassa olevan soikean ikkunan luutumis sairaus (vrt.mikrofonin kalvo jäykistyy). Leikkaushoito on ainoa vaihtoehto jolla kuuloa voidaan korjata. Kokenut lääkäri saa kuuloa parannettua huomattavasti. Kannattaa valita PÄTEVÄ lääkäri.
Sairauden alkuoireina oli voimakkaiden äänien aiheuttama rusahtelu (Luutumisen murtuminen). Ensimmäinen leikkaus onnistui 70-luvulla hyvin, toinen meni vikaan 90-luvulla. Kuulokäyrä on sahaterämäinen,mikä vaikeuttaa ymmärtämistä. Tautiin löytyy laajalti tietoa lääkärikirjoista, esim kirjastoista.

Vietän tässä toiseksi viimeistä sairauslomapäivää (3 viikkoa yhteensä) otoskleroosista johtuneen kuulonparannusleikkauksen jäljiltä, joten enpä osaa kertoa kuin leikkauksesta ja lähiajan toipumisesta. Itse leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja kesti hieman alle puolitoista tuntia. Itseäni jännitti etukäteen eniten se kuinka pystyisin olemaan paikoillani tuon ajan, mutta esilääkityksen, joka oli jokin pahoinvointia estävä tabletti ja 10 mg diapam, paikoillaan olo onnistui varsin mainiosti. Itse asiassa meinasin nukahtaa leikkauksen aikaina. Leikkaus ei sinänsä tuntunut miltään, tajusin vain että korvassani touhutaan jotain. Leikkauksen jälkeen nukuin pari tuntia. Unien päätyttyä pyysin päästä vessaan sekä ruokaa. Kävely oli hiukan horjuvaa ja hidasta, mutta onnistui kuitenkin vallan mainiosti. Syönnin jälkeen makoilin vielä muutaman tunnin, kunnes vaimoni tuli hakemaan minut kotiin. Kotona toipumisesta sen verran, että ensimmäinen viikko meni makoillessa (viikon päästä leikkauksesta poistettiin korvasta tikit ja tampooni), toinen makoillessa ja hieman ulkona kävellellessä ja tämä viimeinen makoillessa ja ulkoillessa. Mitään varsinaisia kipuja ei minulla ole ollut, korva on vain tuntunut koko ajan siltä kuin sinne olisi tungettu jotain ylimääräistä. Tämä tunne vähentyy kuitenkin päivä päivältä. Ikävimmät asiat toipumisessani ovat olleet huimaus ja makuaistin osittainen katoaminen. Tuo huimaus on jo vähentynyt, vaikkakin sitä vielä esiintyy. Makuaistin osittainen katoaminen tarkoittaa ainakin minun tapauksessani leikatulla puolella olevaa metallin makua sekä yksinkertaisesti sitä, että tuo leikattu puoli ei yksinkertaisesti maista kaikkia makuja. Huimaus loppuu aikanaan ja makuaistikin palautuu ennalleen, vaikkakin siskoni, jolle on tehty sama operaatio, sanoi että hänellä kesti puoli vuotta ennen kuin makuaisti oli ennallaan. Pahin asia toipumisessa (ainakin tässä vaiheessa) on kuitenkin se, että mitään ei saa tehdä. Pitää liikuskella rauhallisesti, ei saa kumartua, ei pinnistellä eikä ponnistella jne. Eli käytännössä pitää löhöillä tai istuskella.(perhe joutui lujille, heh) Lopetuksena voisin sanoa lyhyesti, että leikkaus ei ole iso juttu ja varsin vähäriskinen, sekä mikäli pidät löhöilystä tulet ehkä jopa nauttimaan sairauloma-ajastasi. Tietysti jokainen leikkaus ja toipuminen on yksilöllisiä, mutta kertoilinpa tässä omia kokemuksiani. Toivottavasti on jotain hyötyä.

Olin kuukausi sitten leikkauksessa.minulta leikattiin molemmat korvat samanaikaisesti.Operaatio alkoi iltapäivällä.Leikkaus kesti 3 tuntia.Ensimmäinen muistikuva on vasta aamulla.Ensimmäinen viikko huimasi kokoajan.Tunto meni kielestä,ja kieli on vieläkin kummantuntuinen.Suu kuivuu kokoajan,johtuu kaiketi operaatiosta.Vielä en huomaa muutosta kuulossa.Tosin kuuloni ei ollut kovin huono mielestäni ennen leikkausta.Kertokaa te kenet on leikattu,onko teillä jatkuvaa suun kuivumista.

Sanoisin, että on täysin turhaa pelätä korvaleikkauksia. Esilääkityksen vaikutuksesta, operaatio ei tunnu yhtään miltään. Itseltäni on toinen korva leikattu eikä tuo leikkaus tuntunut yhtään miltään, vaikka olin hereillä koko ajan (leikkaus tehtiin puudutuksessa).

Toinen korva leikattiin -89 ja toinen -90 molemmat onnistuivat hyvin. Olen todella tyyvyväinen.