Vaikuiti kivan oloiselta ihmiseltä ja tykästyin suhun. Sitten juttu alko mennä todella oudoksi ja fiilis samalla mukana. Tulkitsin jotenkin väärin sua. En lukenutkaan sua oikein. Mutta ihan sama, niin kuin oot sanonut niin ei meistä kahdesta voisi ikinä tulla mitään ja sen oon huomannut kyllä ihan tarpeeksi hyvin kaiken käytöksen ja sanomisen perusteella. En mä ees tiiä, joku kolahti vaan silloin jos ihmettelit mua. Tämä oli nyt sanottava!
Alkuun olin että kukas se siinä
Anonyymi
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ihastuinko sinuun?
En tiedä.
Sanoinko koskaan sinulle sitä?
Ei
Siis kenelle tää menee????
Onko m-n
Taitaa olla N->M
Kunhan sivusta kerron.
Jotenkin tuo aloitus vain haiskahtaa täysin naisen käsialalle. Tietysti voihan tuo olla myös N->N
"Mutta ihan sama, niin kuin oot sanonut niin ei meistä kahdesta voisi ikinä tulla mitään ja sen oon huomannut kyllä ihan tarpeeksi hyvin kaiken käytöksen ja sanomisen perusteella. "
Missä ne sanomiset on tapahtunut jos et tiedä edes hänen tunteistaan mitään?
Varmaan tulkinnut täältä palstalta jotain sanomisia.
Toivon mukaan ei :(
Palsta sanomisia on ihan turha tulkata anonyymiä BULLSHITTIÄ.
Nyt tuli järkipuhetta. Meistä kahdesta ei ikinä voisi tulla mitään edes teoriassa. Olemme niin täysin erilaisia ihmisiä. Erilaisuus voi yhdistää jne mutta siitä ei vain tulisi mitään. Alkaisit samantien tossuttaa minua ja minä en kestäisi sitä yhtään. En halua elämästäni mitään draamaa, haluan elää rauhallista elämää, jossa arvostus on molemminpuolista. Sinä et hyväksyisi minun kiinnostuksenkohteita ja tekemisiä, koska olet niin pinnallinen. Minä en kestäisi lapsellista piikittelyä hetkeäkään. Se olisi hyvin surullinen tarina jossa aika pian vihattais toisiamme. Sinullahan on aina 'aseet' minua vastaan enkä epäile ettet jättäisi niitä käyttämättä aina kuin voisit. Se olisi niin kaukana rakkaussuhteesta, etten voi edes kuvitella miksi sellaiseen alkaisin. Toisen arvostaminen on koko suhteen pohja ja se puuttuisi kun se puuttuu nytkin eikä sitä mistään enää rakenneta. Jatka elämääsi ja unohda.
Ehkä vain luulet niin. Jos et tunne häntä, teetkö vaan omia tulkintoja hänestä? Mikä saa ajattelemaan, että haluaa toisesta ylivallan...Vai onko vaan omaa oletusta? Jospa nimenomaan tarvitsee vierelleen yhtä vahvan...
Ja mikä tekee toisesta pinnallisen? Sekö, että on visuaalinen, ja sinä et? Arvostaa rahaa? Mistä tiedät tämän?
Aivan, otin kirjoituksesi itseeni, kun tiedän että eräs ajattelee minusta näin omiin olettamuksiinsa tukien. Ja tuntuu todella epäreilulta, koskaan kukaan läheisistänikään ei sanoisi minua pinnalliseksi tai jyräksi. Tiukalta ja määrätietoiselta vaikutan, koska sitä on oltava, että pärjää työympäristössämme. Mutta tuntuuko tämä otettu rooli minusta mukavalta, sitä voisi tulla kysymään suoraan minulta, eikä tulkita sivusta.
Ehdottomuus ja toisten luokittelu ei kuulu omiin vahvuuksiini. Toivoisin ettei hänenkään.
No niin, ehkä luulen niin. En koe olevani kovinkaan vahva. En ole hän joksi luulet joten älä sinäkään tee oletuksia.
En tiedä arvostaako rahaa ja mitä arvostaa. Olen itsekin aika visuaalinen. En tarkoittanut sitä pinnallisuudella. Hän väsyisi minuun, koska olen syvällinen. En ole pintaliitäjä.
Hänen työstä tai rooleista en tiedä sanoa mitään.
En mä ihmettele lihavia ihmisiä enkä myöskään kehitysvammaisia.
Kyllä se siitä ajan oloon asettuu harvoillakin jengoilla.
Kun oppivat tuntemaan tiedostavat, ehkä sitten?
Toiset eivät ylety sekin on hyväksyttävä.
Päivät ne jatkuu lunta tulee lisää.
Kovia tulvia luvassa.
Joenrannat kastuvat,,,,
Oletettavasti :)
Tuo tulva-asia on aivan totta. Se kastelee muutkin, kuin varpaat.
Paula Koivuniemi - Ilman minua. m>n