mutta tunne yhä haraa vastaan. Eihän sille mitään voi, mutta mielenkiintoista on ollut seurata päivien kuluessa näitä reaktiota itsessä. Eittämättä toisella ei ollut eikä ole tunteita ja on sen osoittanutkin kaikin mahdollisin tavoin. Mutta silti jokin antaa harhalle yhä vallan. Jospa sittenkin. Mutta näillä mennään. Tunne on jo hellittänyt, eikä se kasva kun ei sitä ruoki.
Järki hyväksyi asian jo ensi hetkestä lähtien
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mua kiukuttaa se, että esittää tunteita olevan vaikka todellisuudessa on ihastunut ihan johonkin toiseen kuin minuun. Sitten haluaa olla kaveri mun kanssa. Oikeesti? Vähän niin kuin että "Mä aion perustaa kodin ton mun ihastuksen kanssa, mutta hei, sä voit tulla sinne kynnysmatoksi niin sulla ei oo sit niin paha mieli".
Great!
Aaaarrrrgggghhhh. Ja mä olin oikeesti ihan vitun rakastunut siihen!
Sellaista on kehitysvammaisen elämä.