Yritän lukea kirjaa, romanttisen traagista tarinaa, mutta sen sanat saavat ajattelemaan sinua ja minua, hukattuja mahdollisuuksia ja välirikkoja. Aina toisinaan tuntuu siltä kuin oman elämäni kallein ja rakkain tarina olisi viety minulta, liian varhain, kesken. Ikuisen marraskuun myrsky puhaltaa ulkona ja missä vain kuljenkin, niin et ole koskaan kaukana ajatuksistani kuin hopeinen reuna, jotain aivan näkökenhän reunoilla. Voi hyvin, rakkain, toivottavasti olet onnellinen, että edes toinen meistä on saanut elämältä sen mitä toivoikin.
Kirjeitä ei-kenellekään
Anonyymi
056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.