En muuten voi ymmärtää tätä järjetöntä ikävää itselläni. En ole ihan kasassa, elämä on raiteiltaan, punainen lanka hukassa, lopussa. En osaa ajatella mitään muuta kuin vain sinua, yöt ja päivät. Etkö jo kertoisi, mitä meistä ajattelet, en kestä enää? Liikaa ja liian kauan on tätä jo kestänyt. Jos tietäisit, tekisit jotain. Koen itseni sidotuksi tekemään mitään. Yritä ymmärtää.
Mieheltä naiselle
Mieheltä naiselle
Vastaukset 73
Vanhimmat
Onko siellä Lapissa revontulia, repolainen?
Ei taida olla, eli ei. En voi sanoa ikävöiväni ketään.
Nyt täytyy vaan toivoa, ettet kirjoittanut aloitustasi minulle, kosken tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. :D
Ota itseäsi niskasta.
Ole Mies, kaikki järjestyy kyllä..
Toivottaa ventovieras 😘
Ymmärrän kyllä miksi olet sidottu.
Eipä oikein törmäillä missään..
Ymmärrän kyllä, mutta tiedäthän sinä sen, että koen samoin. Käteni ovat sidotut, ei kuten sinulla, mutta kuitenkin. Toivon vain, että meille tulee joku tosi hyvä tilaisuus lähentyä, ei siihen tarvita sanoja välttämättä, kunhan kumpikin tajuaa ottaa kädestä toista. Se on mahdollista, haluan ajatella niin. Sitä paitsi olet rohkea, rohkeampi kuin aikaisemmin tuntemani miehet. Ilmaiset tunteitasi tarpeeksi, että ymmärrän ja koetat usein ”jotakin”. älä siis ole pahoillasi, luota minuun ja sinuun.. meihin.
Kumpi on varattu? Vaikea minunkaan on mitään tehdä.
Voitko antaa pienen tunnisteen? Miten kauan tätä on kestänyt sulla?
Ihan sillä kyselen kun itseltäni alkaa usko loppua. Mietin jos toinen kuitenkin vaan leikkii mun ihastumisella. Vaikka ikävä on samanlainen kuin sulla häntä kohtaan.
Onko ihastuminen leikkiä? Sitä toitotat.
Ei mulla ole leikkiä. Mietin jos toisella onkin. Ja ihan ensimmäistä kertaa niin mietin tänä iltana.
Leikki leikki leikit vain.
Liekki liekki roihahtaa vaan aina hänestä. Siinä tunteessa on leikki kaukana.
Ei kuulosta hyvältä lähes pakkomielteiseltä? Jospa hankkiutuisit sellaisten ihmisten seuraan, jossa voit ajatella muuta! Sivusta
Höpö höpö rakastuminen on aina pieni mielenhäiriö. Se on biologista, henkistä ja tunteellista. Hormonitoiminta muuttuu, silmissä sumenee, verenpaine nousee.. Normaalia on.
Obsessiosta on kyse vasta jos täysin yksipuolista tunne ja toinen on kääntänyt selän. Silloin terapiaan kipin kapin
Juu, terapiaa varmaan tarviin...
On ihan normaalia myös toipua ei:n jälkeen. Ei syvät ha voimalliset tunteet noin vaan häviä. Ei:tä toki on kunnioitettava. Silti tunteista luopumiseen menee aikansa.
On tietenkin..
Mutta tätä kautta vaikea saada varmuutta asiasta. Täällä käy muitakin samoilla kirjaimilla olevia..
Ja epävarmuus se on itsellänikin hänen tunteista.
"Etkö jo kertoisi, mitä meistä ajattelet". Ei tuossa kyllä ole mitään punaista lankaa, mistä jonkun pitäisi sinut tunnistaa valitettavasti. Eikä kukaan järkevä tartu oljenkorsiin.
Mitä väliä? Suurin osa terveistä ei etsi täältä mitään tai ketään, vaan purkavat tunteita ja etsivät vertaistukea. Itse vastasin tähän ketjuun myös 00:14 kuin jos minun ”hän” olisi kirjoittanut viestin.. reflektiota kato
Purkavat tunteita ja etsivät vertaistukea? Jokainen näitä lukenut tietää ettei siitä ole kyse. Kyllä tämä on parinhakupalsta sillä erolla muihin vastaaviin, että täällä etsitään vain sitä yhtä joka jo livessä tiedetään.
Ai täältä vertaistukea? Olis muuten tosi hyvin toimivia noi vertaistukiryhmät, jotka toimis niinkuin tää palsta. Läheisensä menettäneitä läiskittäis, että mitäs olit niin hankala ja nalkuttava, terveysongelmista kärsiviä syyllistettäis, että mites oot noin läski, tupakoiva, väärään sukuun syntyvä ym, masennuksesta toipuvaa sanottais saamattomaks ja kehotettais ajattelemaan positiivisesti ym.eli olis varmaan tosi toimivia vertaistukiryhmiä.
Juuri noin. Vertaistukea hakevia läiskitään surutta naamalle..
Copy paste
En ole minäkään ihan kasassa. Tuntuu siltä, että olen ikävöinyt jo ikuisuuden. Ja tulen todennäköisesti ikävöimään koko lopun elämääni, jos meidän välillä ei enää tapahdu mitään. Se ajatus on välillä vaikea kestää. Päivä kerrallaan tässä pitää yrittää mennä.
Miksi et kysy ikävöimältäsi ihmiseltä suoraan niin sinun ei tarvitse elää epätietoisuudessa.
Hän on naimisissa.
Mitä sitten?
Naimisissa olevana naisena, rakastuneena mieheen, kädet sidottu monellakin lailla sanoisin että kysy jos se jotenkin on mahdollista. Naimisissa oleminen on pienimpiä esteitä.
Mitä jos uskoo, että hän on onnellisempi nykyisen kumppaninsa kanssa kuin mitä olisi minun kanssa?
Sellaista et voi tietää. Ulkoa öäin moni liitto voi vaikuttaa olevan ok vaikkei ole
Niinpä. Ns. järkiliitossa ollessa tunteet saattavat kohdistua liiton ulkopuolelle helpostikin. Elämä on yhtä odotusta tällöin. Älä kysy missä se 'järki' tässä on koska en itsekään tiedä..
Täällä toinen mies samassa tilanteessa ja jotenkin tuntuu kuin ainoastaan jollain tasolla leijailisin lastuna ajan virrassa vailla päämärää, vaikka elämässäni on kaikki hyvin ja vaan tää ihastuminen aiheuttaa tän olon.
Jotenkin tunnistan sun tunteet. Kaikki on hyvin eikä kuitenkaan mikään, koska tunteet jyllää hänestä koko ajan. Nainen oon.
Mä tiedän että vaatii paljon, jotta tekisit mitään. Tiedät myös että minun on vaikea lähentyä. Kyllä ikävöin liikaa heräilen öisin ja yritän täyttää päiväni niin, etten pysähdy... Kaipaan ja tämä tilanne sattuu.. pakko varmaan vaihtaa maisemaa
Mitä toivot ratkaisuksi?
Että sinä teet aloitteen..
Miten?
Miten parhaaksi näet..miten itse ajattelit?
Vuosikymmenen vedätys suunnaltasi ilman tunnisteita palstalla
Sanoilla esim... odota....huomiolla... kosketuksella
Etköhän itse tee!
Ei ne tunteet lopu maisemaa vaihtamalla. Petät van itseäsi tuolla ajatuksella. Tunteet häviää ajan kanssa.
Tiedän tämänkin,mutta ei tässä varmaan muutakaan voi. Ainakaan ei satu niin paljoa.
Sama täällä, mutta naiselta miehelle. Itselläkin kädet sidotut, joten tarkoitat varmaan, että naisesi on varattu? Minun kohdalla mies on varattu, joten en voi tehdä mitään. Eipä tässä voi mitään muuta tehdä kuin odottaa, että menee ohi tai että toinen osapuoli ottaisi yhteyttä tai ilmaisisi jotenkin omaa kiinnostustaan. Pattitilanne mulla.
En oikein ymmärrä, miksi et voi tehdä mitään.
"Etkö jo kertoisi, mitä meistä ajattelet"
Kyllä mä kerron. Jotenkin siten yritän, että hän voi livahtaa karkuun, jos ei kiinnosta tai jos säikähtää. Ahdistelematta aion sen tehdä.
Ei ahdista, en karkaa
Häntä miestä kohtaan jatkuva ikävä...... Olemme molemmat aviossa tahoillamme, mutta se on vain hidaste jos asioita alkaisi tapahtua. Ongelma on se ettei tule tilaisuuksia ottaa toista kädestä kiinni, puhua, olla lähellä. Rakastan häntä, varmistunut vuosien saatossa. Haluan lähelle koko ajan, sydän huutaa.... Voi kumpa tämä kaikki selviäisi vielä tunteeko hän samoin..... Jos näin, niin todella toivon, että saamme vielä mahdollisuuden kaiken tämän jälkeen....❤❤
Jos olisit hän, niin kyllä olen ikävöinyt sinua siitä lähtien, kun tutustuttiin ja siitä on jo tovi vierähtänyt. Olet saanut siitä kyllä viitteitä, mutta minä en osaa sinun ajatuksiasi lukea, joten tässä tilanteessa ollaan. Ei tunteista kertominen ketään vahingoita, tahtoisin kuulla, jos niitä on.
Mutta kun en halua niistä yksipuolisesti kertoa.. Olisin kertonut muuten ajat sitten, mutta en usko saavani takaisin rehellisyyttä, siksi pidän omana tietonani. Tunteita on, paljon....
♥️♥️♥️♥️
Jos et niistä toiselle kerro niin lähinnä suojelet itseäsi mahdolliselta pettymykseltä ja epäonnistumiselta. Toimit olettamuksiesi ja luulojesi varassa, mitä toinen reagoisi. Toinen ei ehkä merkkaa sinulle tarpeeksi, kun asia näyttää olevan sinulle, että on vain yksi vaihtoehto vaikka itse asiassa on tuolloin sinulle se todella pelottava ja vahvatunteinen vaihtoehto. Kummatkin tulkitsee ihan metsään.
♥️♥️♥️♥️
Olen jo todella pettynyt kaikkeen miten tämä mennyt. En voi asiaa avata sen enempää nyt tässä. Tunteeni näissä tilanteissa on varmasti näkynyt, en ole niitä erikseen peitellyt. Olen mielestäni saanut vain ristiriitaa vastineeksi tästä. Kertoisitko itse jos saat vain seinään tai lattiaan tuijotusta takaisin? Ensinnäkin tosi loukkaavaa, toiseksi erittäin epämiellyttävää sekä tunnen itseni nolatuksi. En tule tod.enää näyttämään yhtään mitään, en. Tunteet oli tässä välissä jo rauhoittunutkin, kun ei nähdä kuin satunnaisina vuosina, mutta iski taas, kun "törmättiin". Kaikesta kun olisi vaan pitänyt puhua, mutta ei. Unohdan tämän nyt, taas kerran, elämä jatkuu👍
Kumpikaan ei halua kertoa. Kumpikin haluaa, että toinen kertoo ensin. Niin tyypillistä ja niin suomalaista. Sitten vanhempana kaduttaa, mutta pääasia että ketään ei nolota paria päivää.. Sivusta vaan lueskelen. Enkä ole itse tuota parempi tässä asiassa, mutta haluaisin olla. Haluan nolata itseni, mutta silti sanat ei tule suusta luonnollisesti. Ehkä jo pian saan kakistettua jotain ulos. En tiedä haluaako mies kuulla sellaista, mutta kokeilematta en saa tietääkään. Mulla ei olekaan mikään pikku ihastus sydämessä tällä kertaa. Vaan joku joka sai maailmani radaltaan pelkällä olemassa olollaan. Eikä häntä voi korvata toisella.
Samassa veneessä ollaan siskoseni👍 Niin hajottavaa ettei mitään jakoa....
Jos tiedät, että hän välittää ja luotat häneen, niin voit kyllä kertoa. Se helpottaa ainakin omaa oloasi.
hajottavaa on 👌
Kun en voi, sepä se.. Viime kohtaamisessa minä väittelyn, kun en jaksa sitä torjuntaa mitä häneltä tulee, niin jopas hymyilee, kehuu omalla oudolla tavallaan jne. Mun on vaan pakko laittaa nää emotionaaliset hanat kiinni, koen tulla leikityksi😌 Rakastan häntä, mutta tuntuu, että hän hyödyntää tätä tietäen olevansa heikko kohtani... Olen järkevä, ihan nätti nainen, en kaipaa tätä paskaa hänen osalta. En tule koskaa enää ottamaan yhteyttä häneen, se on hänen tehtävä tästä eteenpäin jos "ikävöi".
Ei voi saada mitään, jos ei suutaan avaa. Entä jos hän odottaakin aloitettaisi ja valvoo öitä miettien sua?
Minä olen kertonut tavallani, jonka hän tyrmäsi ilman mitään ongelmia. En ole merkityksellinen hänelle, joka tullut selväksi!
Laita mulle viestiä palstan ulkopuolella
Tiedät että ottaisin yhteyttä jos se olisi toivottavaa
Sivusta ,,nainen!
Voisin kertoa, jos nähtäisiin ja päästäisiin puhumaan. Vaikea on ilman yhteystietoja, nimeä ja kasvojen tunnistusta tietää yhtään mitään. Meillä on vain satunnaiset tuurilla sattuvat kohtaamiset mahdollisia. Olen kuitenkin ajatellut miestä jonkin verran. Välillä elämä vie eteenpäin ja ei kerkeä haaveilemaan sen enempää. Olen miettinyt kuka hän voisi olla, mutta mitään ei voi tietää.
En tiedä kuka olet. Mutta tervettä tuo ei ole, ainakaan minun mielestäni.
Jos jotain ihmistä, täytyy ajatella lakkaamatta yötä päivää.
Ollaan tilanteessa, jossa järkevä ihminen ajattelee itsessään olevan oikeasti jotain pahasti vialla. Menneisyys on sitä elämässä jo pois elettyä aikaa, ja mikään siellä ei saisi häiritä mieltä niin pahasti, että se vaikuttaa omaan ja ehkä muiden lähellä olevien ihmisten hyvinvointiin. Ihmisiä tulee ja heitä menee pois jokaisen ihmisen elämässä. Kaikkia asioita ei voi ymmärtää ja kaikkia asioita ei edes tarvitse ymmärtää. Itse en ole aivan sinut menneisyyden kanssa, mutta rehellisesti pystyn myöntämään että, itselleni menneisyydessä ei ole yhtään miestä jota kaipaisin yhteisen historian pohjalta. Olemiset yhdenkään miehen kanssa eivät ole antaneet sellaisia muistoja, jotka olisivat jääneet sen kummemmin elämään mieleen.
Menneisyydessä ei ole siis yhtään sellaista miestä, jonka kanssa voisi edes ajatella rakentavan minkäänlaista suhdetta tulevaisuudessa.
Yksin eläminen ja oleminen avioeron jälkeen, pitkäaikaisesta liitosta on ollut ehdottomasti parasta aikaa elämässäni.
Joskus on parasta vain unohtaa se mennyt ja eletty elämä.
Ei ole tervettä ei. Näitä casanoovia riittää, jotka tykkää pelailla mielillä, mutta olen liian viisas siihen. Vaikeaa uskoa, että hän tätä tekisi, mutta kaikki viitteet siihen on, ikävä kyllä.... Olen täysin fine, välttelen minkä pystyn👍
Toi kertoo ehkä enemmänkin sun omasta tunnekylmyydestä. Minusta aloittajan kuvaus kertoo epäonnisesta rakkaudesta eli ei selvästikään pääse rakkauden kohteensa kanssa olemaan tekemisissä. Ymmärrän itse ihan täysin, koska olen vastaavassa tilanteessa.
Mun on pakko luovuttaa jossain vaiheessa... Hän on torjunut minut, sitten minä hänet, sitten hän minut ja hän minut ja sitten minä hänet. Mitä tässä voi enää tehdä? Minä rakastan, mutta en voi yksin kannatella kaikkea tätä, hän ei kerro tunteistaan.
Tekisin mitä vaan, että saisin olla hänen kanssa, mutta yksipuolisesti en halua mitään. Hyvää yötä kaikille♥️
Siis tekisit mitä vaan mutta et kuitenkaan tee mitään ottaaksesi selvää onko tunteet yksipuolisia vai ei.
Se että kätesi on sidotut, on vain pääsi sisäinen asia. Kaikki on mahdollista jos vaan haluaa. Tekosyitä voi keksiä kun ei uskalla toimia.
Olen toiminut... Saanut välillä vihreää valoa ja sitten taas todella punaista. En voi tehdä enää mitään, oltava vastavuoroista.
Koettakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että ystävyyteen, kiintymykseen, rakkauteen tarvitaan ymmärrettäviä sanoja toiselle ihmiselle, hyviä tekoja joita ilman ei voi tapahtua lähentymistä. Yksipuoliset tunteet johonkin ihmiseen ei johda mihinkään, jos vastapuolella ei ole sinuun tunteita samalla tavalla.
Kun palstaa lukee, täällä näkyy paljon riippuvuutta toiseen ihmiseen ja joillakin jopa monin verroin pahempaa pakkomiellettä toiseen ihmiseen.
Tämä ei johda mihinkään hyvään kenenkään kohdalla eikä tämä ole vastapuolelle millään tavoin miellyttävää ei edes tietää eikä kokemuksena.
Elämässä on muutakin kuin sänkykamari haaveet ja jutut.
Mielestäni elämä on silloin hukkaan heitetty, jos kaikki aikaa kuluu epämääräiseen voivotteluun ja vikinään palstalla siitä, kun en pääse siihen suhteeseen, johon olen pyrkinyt pakkomielteisesti vuosikymmeniä.
Se on kuin yrittäisi kiristää, pakottaa toista ihmistä omaan tahtoonsa, joka on vailla mitään järkeä ja mieltä..
En ole pyytänyt mitään, en yhtään mitään. En roiku kenessäkään, pakko uskaltaa itsekkin tehdä jotain, että kykenen siihen sitten vastaamaan. Tää tie ei vie mihinkään kohdallani valitettavasti, mutta hyvä että näistä nostetaan keskusteluja👍
Aloittaja voisi ilmestyä näkyviin ja kommentoida saamiaan vastauksia.