Hymy ja katse ja olet myyty?
Ihastutko helposti?
Anonyymi
40152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kyllä, mutta en kehen vaan ja vain harvoja todella pystyisin rakastamaan. Sinua minä rakastan tyhmä 😘
Kenelle menee? 😘
Just sulle, tietenkin!
Tunnisteita????
Jonkun katse ja hymy sen tekee, mutta suurimman osan ei.
En ihastu helposti. Pidän monista ihmisistä ja flirttailen paljon. Mutta silloin kun ihastun, se on sitten vakavaa laatua. Tällä hetkellä olen täysin menettänyt sydämeni eräälle miehelle ja tälläista tunnetta en ole koskaan elämäni aikana vielä kokenut.
Olen ihmetellyt näitä jotain kauppajonossa tai ohi kaupassa kävelleeseen vuosiksi ihastuneita..
Itse olin joku 17 vuotias kun huomasin että oma ulkonäkö saa sekä oman ikäisiä että aikuisia miehiä kiinnostumaan itsestäni ja silloin saatoin olla muutaman päivän pää vähän pyörällä jostain miehen tai pojan antamasta huomiosta, mutta en mä sitä enää viikon päästä ajatellut kun oli tullut vastaan jo uusi ihana poika joka hymyillyt ja siitä viikko niin taas uus. Eli nämä "ihastukset " lyhyitä ja siinä ihastuttiin enemmän itseensä kuin siihen huomionosoittajaan, sillä tosiasiassa ihastuin tunteeseen että joku ihailee mua.
Sitten tuli mun nykyisin jo ex-mies vastaan ja häneen en ihastunutkaan sillai. Olin hänet tavannut ekan kerran jo 16 vuotiaana. Ensimmäisen kuukauden aikana minkä asuin paikkakunnalla johon silloin muutin. En koskaan olisi uskonut että hänen kanssaan vielä joku päivä asun yhdessä. En mä häneen ihastunut heti. Oikeastaan en tuntenut oikein mitään. Mietin vaan et kuka toi nyt on, kun kaikki ihmiset oli uusia uudella paikkakunnalla ja mulla oli pienimuotoisia ongelmia sopeutua siihen että sinne nyt piti muuttaa. Sitäkin tulevaisuuden ekaa poikaystävääni katselin et voisko toi mennä tosta kyselemästä, kun en haluu olla täällä, enkä tutustua kehenkään.Aijon lähtee täältä puolen vuoden päästä takas kotikuntaani.
No, sitten hän tulikin eräälle matkalle mukaan jonka yhdellä porukalla tehtiin ja siellä sit tututuin häneen kunnolla. Juteltiin joka ilta sen kahden viikon aikana monta tuntia ja pelailtiin korttia. Silloin sitten hiljalleen ihastuin ja sama tapahtui sille mun nykyisin jo exälle. Sen joululoman jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen. Hän tuli useammin muka jätkiä katsoon sinne missä tiesi mun olevan ja jätkien sijaan kaikki illat hengas mun messis. Autto mua läksyis ja juteltiin kaikenlaista.
Mä taas.. Aloin viihtymään paremmin uudella paikkakunnalla ja ikävä kotikuntaani pieneni. Lopulta se oli sitten parisuhde
Nykyisin kun mua kehutaan tai huomioo saan miehiltä, olen niin jotenkin elämän karaisema että en ymmärrä enää ollenkaan ottaa sitä todesta. Aina tulee niin puun takaa jos joku mies kysyy mua ulos kanssaan treffeille, kun olen jotenkin kaiken huomion laittanut ystävällisyyden piikkiin ja ajatellut sen kuuluvan normaalina tapana hänelle olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Toisaalta toisinaan mietin että koska en tiedosta enää omaa "sen tapaista" viehätysvoimaani miehiin, osoitanko vahingossa liian ystävällistä käytöstä joka tulkitaan väärin enkä edes ymmärrä että miehet tulkitsee liian herkästi naiselta tulleet ystävällisyydet, hymyt ja ylipäätään naiselta tulleen huomioinnin ihastumiseksi?
Miksi sä käytät näin paljon aikaa trollailuun, toisten mielipiteiden manipulointiin? Mitä saat tästä? Onko kivaa elää valheessa?
Huomenta runomies🤗
Tulee mieleen yksi tuttu, joka ihmetteli miksi aina miehet antavat hänelle niin paljon huomiota ja tulevat puhumaan ja tekevät aloitteita ym. Hän ei tajunnut, että oma käytös oli sellaista, mikä johtaa siihen. Seurasin sitten kerran oikein tarkoituksella: naurua, hymyilyä, flirttailua, tarkoituksellista yhteydenottoa vieraisiin miehiin 🙄 eli oli itse se aloitteellinen osapuoli.
Kaisalle voit sanoo että juoruaa muiden hymyilystä vähemmän ja yrittää lujemmin pitää sen pettämisensä kurissa!
Hymy on kaukana pettämisestä mutta se timon pippeli kaisan pillussa syvällä on pettämistä!
Ja siinä vapisee kaisan avoliitto liitoksista! Joten dilemma on kaisan omassa käytöksessä, ei kenenkään hymyilyssä!
Mut nää on taas varmaan näitä kun oma tekeminen ei kestä päivänvaloa pitää katse kääntää muiden vikoihin ettei vaan kukaan huomaa mitä itse tekee!
En helposti. Jos paljastuu että nainen on hempeä ja pehmoinen ja haluaa olla vaimona niin se saa ihastumaan. Ulkonäkö ei riitä mulle. Täytyy ihastua siihen kuka nainen on.
Kyllä. Ja aina huomaa että se ihminen on aivan erilainen . Viimeksi ihmiseen joka oli perheellinen ja aivan erilainen mutta todella tykättävä
En ihastu keneen tahansa. Vain jollakin sanattomalla tavalla yhteensopivan naisen katse ja hymy uppoaa syvälle. Muuten se jää vain arkipäivän kohteliaisuudeksi, kuten kaupan kassalla. Vaikka katse ja hymy uppoaisi syvälle, ei se kerrasta aiheuta ihastumisen tunnetta. Tarvitaan muutakin.
M40
Ihastun todella harvoin... siis todella harvoin
Niin minäkin.
Mikä saa sinut ihastumaan?
Tämä ihastus tai alunperin kiinnostus sai alkunsa katseesta ja hymystä, mutta ei todellakaan kenen tahansa katseella ole samaa vaikutusta....
Kerran töissä kävi näin 😍
missä? :)
Niin kävi, ja sillä (ihastuksen) tiellä vieläkin olen... <3
Oliko molempien työpaikka vai vain sinun?
Oliko molempien työpaikka vai vain sinun?
Kaaren lähellä 😍
Minun työpaikkani!
Kerran kymmenessä vuodessa. Niissä on aina jotain syvällisempää. Ei hymyä vaan mielettömän syvä katse tai jotain. Ihastuin harvoin ja harvoihin, mutta täysillä. Aion myös kertoa ihastumisesta, jotta voin jatkaa elämääni. Itsensä nolaaminen on pieni hinta, jos vaakakupissa on vuosien kaipailu palstalla.
"Itsensä nolaaminen on pieni hinta, jos vaakakupissa on vuosien kaipailu palstalla."
Arvostan suuresti tätä! Kunpa kaikki olisivat yhtä rohkeita.
Ihastukset vaihtelee ,eikä voi moittia esim. sen
tuomaa tunnetta.Toteutuksen pääsee toteuttamaan kerran elämässä ja sitten alkaa
ihana arki,joka kestää loppu elämän.
Juu, tai ainakin joskus. On vissiin niin harvinaista, että jos mies työpaikalla katsoo silmiin ja hymyilee, niin olen myyty. Hänellä on varmasti sama ongelma kuin monella naisella, että ystävällisyys tulkitaan joksikin muuksi. Hei, taisin juuri tulla järkiini kun tajusin tuon. Tai sitten taas huomenna töissä käyttäydyn oudosti kun yritän (huonosti) peittää ihastumiseni.
Ihastun ja ihailen ihmisiä todella usein. Toki aihetta on oltava...
Rakkaus onkin kokonaan toinen juttu.
En.
En oo koskaan ihastunu.
Ne on jotain muita sanoja
Naurua inhoon .
Oikee tuittupää oikeestaan
En ihastu, enkä varsinkaan rakastu helposti. Mutta kyllästyn helposti.
En ihastu helposti, kauan menee että ihastun, ja silloinkin jos minä olen sitä mieltä. Kerran elämässä juttu varmaankin. 🤔
En sillä nöin ihastunut olen vain tämän kerran. Aikaisemmin on ollut vain pieni ja järki
Pieni Taideteos,katse ikään kuin jumittuu johonkin eikä pääse siitä yli.
Johonkin ominaisuuteen voi ihastua helposti, rakastuminen vaatii paljon enemmän.
En ihastu keneen tahansa hymyyn ja katseeseen.
Eilen lounaalla sain pari kertaa sellaisen katseen , joka lämmitti :)
No en ihastu mutta katseesta on mun moni yhden yön juttu käynnistynyt, mut se on waayy back :)
En ihastu tai ole valloitettavissa pelkällä katseella mihinkään muuhun, koknaisuus on se mikä ratkaisee.