Mä en tarvii enää yhtään mitään negatiivista kommenttia mitä oon lukenut täältä kuukauden verran. Katon itteeni peilistä ja mua oksettaa. Sanat voi iskeä kuin puukko rintaan.
Kaikella vaikutus kaikkeen
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siksi täällä ei kannattaisi paljoa hengailla. Minä taas näen pahoja unia. Ei varmaan liity palstailuun, mutta elämään yleensä. Viime yönä kuljin rauhattoman sairaalan käytävillä etsien oikeaa osastoa. Oli suljettuja ovia joissa luki englanniksi jotain. Yhden oven vieressä luki kuolevat enkuksi ja valitsin sen oven. Karmea uni, jossa vaelteli eksyneitä sairaita ihmisiä käytävillä. Unen kruunasi päivi räsänen, joka esitteli suomen karttaa ja totesi lopuksi, että Suomi on tuhon oma. Kivoja unia tuo alitajunta työntää.
"
Kun kotipaikkakunnan johtokunnassa oli jäsenenä myös paikallinen poliisi, Minna jaksoi toivoa, että poliisi jo virkansa puolesta ottaisi vakavasti väitteet seksuaalirikoksista.
"Hän ei nähnyt, että asiat liittyisivät mitenkään poliisin virkaan", Minna sanoo.
Itsetunto, identiteetti, vakaumus, yhteisö, perhe, ruumiillinen koskemattomuus, turvallisuus. Siinä muutamia asioita, jotka Minna luettelee menettäneensä seksuaalirikosten ja yhteisön asenteiden vuoksi. Hän kuvailee itseään eläväksi kuolleeksi. Ahdistavimpia asioita seksuaalirikosten uhrille on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä hänen mukaansa se, että hengelliset auktoriteetit määrittelevät asiat rivijäsenten puolesta.
"Oli kauheaa tajuta, että uskokaan ei tarjoa turvaa kuin tekijöille", Minna sanoo. "Oli huoli, että kun kuolen, haudataanko minut uskovaisena vai ei, kun minulla oli tuollaisia ajatuksia."
Uhrille ei anneta oikeutta totuuteensa. Siihen, minkä hän tietää tapahtuneen. Yhteisön johtajat määrittävät, mitä uhri on kokenut, mikä on asioiden – vaikkapa raiskaustapausten – merkitys hänelle. Yhteisön totuutta on liki mahdoton haastaa, koska yhteisö katsoo edustavansa Jumalan valtakuntaa maan päällä.
"Epäkohdista puhuminen on tässä yhteisössä merkki synnillisyydestä, siitä että henkilön uskon rakenne on muuttunut", Minna sanoo. "Vain oikea usko antaa yhteisön mukaan kyvyn nähdä maailman hyvänä, oikeana ja kauniina."
Minnaa on pian neljänkymmenen vuoden ajan raiskattu, terrorisoitu, syyllistetty ja häpäisty yhä uudelleen. "
Oot jäänyt äidinhoivaa ilman. Kunpa taivaan isä muistaisi sinua hyvällä.
Eiköhän hän järjestä asiat hyvällä tavalla kauan kärsineelle.
Kuitenkin jaksaa kärsimystä hankkia lisää.
Kun ymmärtää asioita kirjoitella, ymmärtää varmaan tekevänsä väärin.
Epäilen, että tuo ote jostain kirjasta. Tuskin tuo omaa elämäänsä jakaa.