Miten taas kävi näin. Itsetunto kohdillaan menin ihastumaan joukkuetoveriin ja nyt epäilen sen olevan molemminpuolista. Lopulta ihastuin itse sitten niin täysin, että nyt en saa toista mielestäni ja vain änkytän kun toinen vieressä. Ja itsetunto on mennyttä! Miksi en koskaan en opi! Ihastuminen on ärsyttävää (vaikka myös ihanaa), siihen tilanteeseen ei pitäisi itseään ajaa. Pitäisi kai vain osata nauttia tästä ihanasta tilanteesta, mutta ei se enää ihastuneena onnistu...
Ihastumisessa ei järkee
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missäpäin ihastelet? Täällä myös yksi ihastunut ;)
Pääkaupunkiseudulla..
Tämä ei sitten osunut kun keskisemmässä Suomessa ihastelen
Lähes samanlainen tilanne oli kerran, olihan siinä aika kuumat paikat...
Niin, minusta tuommoisessa tilanteessa on hyvätkin puolensa, kun näette säännöllisesti ilman mitään vaivaa, on yhteinen harrastus ja molemminpuolistakin vielä. Minusta ihastuessa itsetunto vaan nousee.
Ei siinä mitään, senkun nautit tilanteesta, molemminpuolista vielä. Luulisi pelinkin paranevan:) Itsellä kävi samanlainen tilanne harrastuksessa myös, mutta ei urheilussa. Säännöllisesti kuitenkin nähtiin, niin minkäs siinä teki. Jossain vaiheessa piti päättää, puhutaanko avoimesti, tilanne alkoi nimittäin näkyä koko porukalle. Joten eipä muuta kuin puhuttiin sitten ja hyvinhän siinä kävi...
Mä taas vajoan niin alas itsetunnon kanssa aina ihastuneena. En saa mitään aloitetta aikaiseksi kun ryven(mikä sana?) jossain itsesäälissä ja ahdistun ulkonäöstäni. Huh mikä puristus ja inho sisällä itseäni kohtaan..