Tunteitaan ei pääse

Mulla oli kans sellanen tunne tossa pari tuntia sitten että joo, mutta

Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä.😢

Peruuta vähän niin mä pysyn perässä. :)
Tänne mä nyt jäin aisa ojossa odottamaan.

Kiva että olet viimein sen tajunnut ;)

Mä olen päättänyt olla kuuntelematta ns " järkeäni". Ehkä se ei kuitenkaan tiedä ihan kaikkea, vaikka siihen ladattu paljon teoriaa, opintoja, arvoja ja paljon muuta. Luulen että mun sydän voikin olla viisaampi. Ei se muuten olis heittänyt mun eteen ihastumista. Ihastumista jossa ollaan niin erilaisia mutta niin samanlaisia. Ihmistä jonja seurasta ei halua pois ja jota ikävöi❤

Päihteillä pääsee pakoon ja hyvinkin. Mikään muu tila ei ole ihmiselle tarkoitettu, kuin täysi yksinäisyys vailla mitään tai ketään, kaikki muu sairastuttaa.

niin tai näin,mut nyt katsellaan ja opitaan.https://youtu.be/AWKUF7xhuIw
elämää ihmisiksi.

Ei pääse ei. Aikakaan ei tunnu auttavan.

Valitettavasti noin täälläkin.

Ei pääse ei mutta voi ne silti torjua.. Kuten eräs on tehnyt. Kylmää paskaa on helpompi esittää kuin olla lämmin hyvä ihminen. Hänelle miehelle menee. Täys dorkajuopponarsisti. 😡

Huoh

Niin olen täällä joillekin ohjeistanut ja kavereillekin infonnu että tää on se karu fakta ettei sitä omaa sisäistä maailmaa pakoon pääse. Muutit sitten vaikka kuuhun niin sielläkin se pentele "minä" siellä päässä lykkää sitä samaa tunnetta kuin siellä maapallon pienessä pohjolan kolkassa suomi nimisessä valtiossa.

Toiset kuvittelee oikeesti tosissaan että kun vaihtaa kaupunkia niin omat tunteet jää sinne vanhaan kaupunkiin! Siis mitä vittuaa?? Ei tarvi olla edes Einstein tajutakseen ettei se niin mene! Kun ne tunteet on omassa kropassa ja oma kroppa on se minkä siirrät toiseen osoitteeseen joten kyllä sen kropan sisällä tapahtuvat asiatkin tunteineen siirtyy sinne uuteen paikkaankin!

Käytin itse joskus ton HRJ: n tapaa hoitaa tunteet vittuun kun oli vähän rankka kestää sitä mitä ex-miesystävä mulle teki. En kestänyt sitä millaiseksi hän minut muutti. Hajotti maailmani niin ettei mulla toiminut luottamisen taito mihinkään suuntaan enää. En luottanut itseeni enkä oikein mihinkään muuhunkaan tässä maailmassa. Väkivaltainen narsisti oli päässyt näpelöimään rikki mut ja halusin huuhtoa viinalla alas kaikki muistot siitä kuka olin ennen ja miksi muutuin sen miehen jälkeen. Ja huuhtoa muistoistani kaiken sen väkivallan mitä koin. Jokaisen lauseen, asiat mihin mua pakotettiin jokaisen epämieluisan kosketuksen, sen uhkaavan katseen... Vain aivan tolkuttomassa kännissä, silloin kun en enää muistanu missä olin, missä asun, miten kirjoitetaan, mitä kello on, mikä on mun pankkikortin pini entä puhelimeni pini tms. en muistanut mitä tunnen, mikä on menneisyyteni ja miten tolkuttoman rikki mun luottamisen kyky on mennyt...

Silloin kun vetelin kovia kännejä... toisaalta toivoin että koska olin kokematon juoja joisin itseni kuoliaaksi vahingossa, sillä en nähnyt toivoa enää itselleni. Ilman kykyä luottaa itseeni, elämään ja muihin ihmisiin on vaikea elää elämää eteenpäin. Onneksi musta pidettiin silloin huolta vaikka muutamia kertoja join kokemattomana itseni alkoholimyrkytykseen saakka ja kerran menetin tajuntani.