Muistatko, kuinka joskus lapsena makasit lumessa ja katselit tähtitaivasta? Tunnistit yhden tai ehkä useammankin tähtikuvion. Muistatko kummallisen olon? Sellaisen, että avaruus tuntui suurelta, vieraalta, ihmeelliseltä ja kiehtovalta. Ehkä se tuntui myös pelottavalta.
Tavoitan tuon olon edelleen. Muistan, kuinka tuli varma tunne, että tähdet tuikkivat oikeasti, kun niitä tuijotti pitkään. Mietin, mitä tuo kaikki on. Mikä on avaruus, ja mihin asti se ulottuu? Mikä on minun paikkani suhteessa siihen?
Nyt ajattelen, että onneksi minun ei tarvitse ymmärtää, mitä on avaruus, kuinka kaukana aurinko on, kuinka kuuma se on ja mitä tarkoittaa musta aukko. Voin aikuisenakin heittäytyä hangelle ja vain ihailla tähtitaivasta. Voin lumoutua revontulten ilakoinnista ja yhtäkkisistä, yllättävistä tähdenlennoista. Keskustelut ja pohdinnat maailmankaikkeuden arvoituksista jätän tieteilijöille.
Minulle merkitsee paljon se, mitä Raamatun ensimmäisillä riveillä kirjoitetaan maailman luomisesta. Maailman luominen alkoi siitä, että Jumala loi taivaan ja maan. Kolmantena päivänä Hän loi ”suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet”. Myöhemmin Jumala asetti luomansa ihmisen hallitsemaan ja suojelemaan kaikkea luomaansa.
Tuo luomiskertomus kuvaa mielestäni sitä, että ihmisen järki ei voi ohjata uskomista. Luominen on kuin viitoitus sille, mitä usko on. Usko on uskomista, ei tietoa.
Ihminen on saanut valtavasti viisautta, jota se on käyttänyt mitä kummallisimpien asioiden kehittämiseen. Ihminen on oppinut jo vuosikymmeniä sitten kuljettamaan itsensä avaruuteen. Mutta mitä kaikkea tästä viisaudesta onkaan seurannut? Yhtenä pienenä esimerkkinä sekin, että maan kiertoradalla on nykyisin avaruusromua, joka aiheuttaa törmäysvaaran satelliiteille. Oi, miten ihminen on pieni, kun se ei pysty pitämään hallitussa hallinnassa avaruutta, jonka valtias haluaa olla!
Jos haluan hetkeksi lapsuuteni tähtitaivaan alle siihen outoon olotilaan, josta saan häivähdyksiä tajuntaani kirkkaina pakkasöinä, laitan soimaan Arvo Pärtin teoksen Da pacem Domine. Revontulten mystiseen maailmaan minut veisi Ola Gjeilon teos The Northern Lights. On huimaa, että musiikkia kuunnellessa voin nähdä mielessäni tähtitaivaan! Tällaisina hetkinä koen olevani keskellä Jumalan luomaa ja lahjoittamaa kauneutta.
Voisiko ajatella, että maailmankaikkeus on kuva iankaikkisesta elämästä? Me emme ymmärrä iankaikkisuudesta paljon mitään, vaikka kuinka haluaisimme ymmärtää. Kaikenlaisen rajallisuuden, alkujen ja loppujen sekä päättyvien jaksojen kokijoina emme voi käsittää äärettömyyttä tai sitä, että iankaikkisuus on päättymätön.
Hanna-Maria Jurmu
Tavoitan tuon olon edelleen. Muistan, kuinka tuli varma tunne, että tähdet tuikkivat oikeasti, kun niitä tuijotti pitkään. Mietin, mitä tuo kaikki on. Mikä on avaruus, ja mihin asti se ulottuu? Mikä on minun paikkani suhteessa siihen?
Nyt ajattelen, että onneksi minun ei tarvitse ymmärtää, mitä on avaruus, kuinka kaukana aurinko on, kuinka kuuma se on ja mitä tarkoittaa musta aukko. Voin aikuisenakin heittäytyä hangelle ja vain ihailla tähtitaivasta. Voin lumoutua revontulten ilakoinnista ja yhtäkkisistä, yllättävistä tähdenlennoista. Keskustelut ja pohdinnat maailmankaikkeuden arvoituksista jätän tieteilijöille.
Minulle merkitsee paljon se, mitä Raamatun ensimmäisillä riveillä kirjoitetaan maailman luomisesta. Maailman luominen alkoi siitä, että Jumala loi taivaan ja maan. Kolmantena päivänä Hän loi ”suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet”. Myöhemmin Jumala asetti luomansa ihmisen hallitsemaan ja suojelemaan kaikkea luomaansa.
Tuo luomiskertomus kuvaa mielestäni sitä, että ihmisen järki ei voi ohjata uskomista. Luominen on kuin viitoitus sille, mitä usko on. Usko on uskomista, ei tietoa.
Ihminen on saanut valtavasti viisautta, jota se on käyttänyt mitä kummallisimpien asioiden kehittämiseen. Ihminen on oppinut jo vuosikymmeniä sitten kuljettamaan itsensä avaruuteen. Mutta mitä kaikkea tästä viisaudesta onkaan seurannut? Yhtenä pienenä esimerkkinä sekin, että maan kiertoradalla on nykyisin avaruusromua, joka aiheuttaa törmäysvaaran satelliiteille. Oi, miten ihminen on pieni, kun se ei pysty pitämään hallitussa hallinnassa avaruutta, jonka valtias haluaa olla!
Jos haluan hetkeksi lapsuuteni tähtitaivaan alle siihen outoon olotilaan, josta saan häivähdyksiä tajuntaani kirkkaina pakkasöinä, laitan soimaan Arvo Pärtin teoksen Da pacem Domine. Revontulten mystiseen maailmaan minut veisi Ola Gjeilon teos The Northern Lights. On huimaa, että musiikkia kuunnellessa voin nähdä mielessäni tähtitaivaan! Tällaisina hetkinä koen olevani keskellä Jumalan luomaa ja lahjoittamaa kauneutta.
Voisiko ajatella, että maailmankaikkeus on kuva iankaikkisesta elämästä? Me emme ymmärrä iankaikkisuudesta paljon mitään, vaikka kuinka haluaisimme ymmärtää. Kaikenlaisen rajallisuuden, alkujen ja loppujen sekä päättyvien jaksojen kokijoina emme voi käsittää äärettömyyttä tai sitä, että iankaikkisuus on päättymätön.
Hanna-Maria Jurmu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vain me kaikkein hyvin liukkaiksi voidellut vanhimmat Esirukoilijat tiedämme maailmankaikkeuden, sekä siihen liittyvän kaiken elollisen tarkoituksen. Tosin Herra on ankarasti kieltänyt julkaisemasta antamaansa tietoa tyhmälle ja alempiarvoiselle ns. rahvaalle. Terv. Voitelua odottava esirukoilija.
Tiedettä ei ole siinä mielessä, missä me sen ymmärrämme.
Kaikki syvempi tieto on salattua, eikä niihin pääse käsiksi noin vain. Tutkia voi, vaan syvemmät viisaudet eivät koskaan avaudu tutkmiseilla. Ei edes maan muoto, koska ensinnäkin:
1. Maan ääriin ei voi mennä. On monta estettä. Etelämantereeksi tituuleerattu jääreunama on ensimmäinen este, jonka voi vielä yrittää, vaan ei kannata. Jos härkäpäisesti ylität ja pääsisit vaeltamaan kohti maailman reunaa, niin matkalla joka tapauksessa kylmettyisit ja kuolisit pois. Tai vaihtoehtoisesti lumimyrsky sinut pois hoitelisi. Et voi lähettää edes droonia,tai mitän robottia samasta syystä. Luonto hoitelee nekin pois. Lumimyrsky, jään ratkeaminen alta jne hoitelee tungettelijan ajoissa pois. Harvoin näin pitkälle kuitenkaan pääsee, sillä suurvallat vartioi maan ääriä. Sieltä tulee joukot estämään sinun uhkarohkeaa yritystä, jottet kuolisi.
2. Ylöspäinkään ei voi mennä riittävän korkealle. Taivaanvahvuus estää sen. Kuumailmapalo nousee tiettyyn rajaan asti ja sitä ylemmäksi se ei mene. Lentokoneella ei pääse niin korkealle, mitä kuumailmapallolla parhaimmillaan. Miksi? Se on estetty ihan siksi, ettei lentokone hajoais taivaan vahvuuteen osuessa. Älykäs järjestelmä ohjaa lentokoneen kiertokulkua, joten se ei päästä lentokonetta lähelle ääriä, kuin ei myöskään liian korkealle. Lentokoneen luullessa lentävän suoraa, se pyörii itseasiassa ympyrää. Älykäs järjestelmä hoitelee tämän lentäjän puolesta ja tämä on osa älykästä suunnittelua, jonka seurauksena maailmakin on kerran syntynyt.
Ketkä sitten ovat tietoisia maan oikeasta muodosta?
Ne ovat suuret tietäjät. He eivät ole omin ansioin tätä tietoa saaneet, vaan heille on ylhäältä se annettu. Ja tämä tieto on muutamilla suurilla tietäjillä, jotka siirtävät tiedon aina jälkeläisille. Me emme tiedä, keitä nämä tietäjät on, sillä sekin on meiltä salattu.
Miksi se on salattu? Siksi, ettemme hyökkäisi näitä tietäjiä kohtaan ja ryöstäisi tietoa. Salaus suojelee siis tietäjien turvallisuutta.
Entä jos joku saa selville tietäjän ja käy hänen kimppuun. Voiko hän päästä tiedon, eli gnosiksen alkulähteille? Ei pääse! Jumala on suuressa viisaudessaan tämän estänyt. Tietäjä voi korkeintaan päästä pahimmassa tapauksessa hengestään, mutta tieto ei jää ryöstäjälle, vaan Jumala korjaa sen vauhdilla ylös ja siirtää tiedon toiselle tietäjälle. Eli me emme voi ryöstää tätä tietoa tietäjiltä, vaikka haluaisimme. Mutta tietäjät ovat siksi salattuja, että se takaisi heidän turvallisuuden.
Ihmiset ovat kautta aikain yrittäneet saada selville, keitä nämä suuret tietäjät sitten ovat, jotka tietävät kaiken tiedon niin näkyvästä kuin näkymättömästäkin.
Monet ovat tulleet siihen tulokseen, että nämä olisivat vapaamuurareita. Ylimmällä tasolla olijat tietäisivät kaiken. Mitä ylemmäksi vapaamuurariudessa pääset, sitä enemmän sinulle annetaan tietoa. Kun olet tämän ”pyramidin” huipulla, saat tietää kaiken.
Mutta lohdutuksena voin sanoa. Ne eivät ole vapaamuurareita. Ne tietäjät eivät ole vapaamuurareita, eikä niillä ole oikeaa gnosista, eli tietoa. Se on vihollisen asettama ansa. Jumala sen sijaan ei kerro, keitä nämä tietäjät ovat. Ne voivat asua ihan missä päin maata tahansa. He sieltä sitten levittävät tietoa sen verran, mitä Jumala antaa heidän kertoa.
He esimerkiksi saavat levittää tietoa maan oikeasta muodosta, mutteivät saa julistautua tietäjiksi. Eikä kannatakkaan, sillä silloin heidän turvallisuus voisi vaarantua. He eivät saa avata gnosista, eli tietoa kokonaan kellekään, koska väärissä käsissä tieto olisi paha. Jos väärä ihminen pääsisi käsiksi tähän tietoon, hän voisi sillä tiedolla syrjäyttää itsensä Jumalan valtaistuimelta ja alkaa itse ohjailemaan uutta maailmanjärjestystä. Tämän vuoksi tiedon saa vain sellainen, jonka Jumala näkee ehdottoman rehelliseksi ja luotettavaksi!
Mutta meille tavan tallaajille riittää, että tiedämme maan oikean muodon ja sen, että evoluutiota ja bigbangia ei ole koskaan ollutkaan, vaan kaikki on älykkään suunnittelun tulosta ja sen takana on yksin ja ainoastaan Jumala!