Sitä se on ja niin olen sen kokenut, kaikki nämä päivät ja hetket. Ilman yhtä, ilman häntä.
Hukkaan heitettyä aikaa
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö se nykyinen muka ole tarpeeksi hyvä sulle?
Mistä voisit tietää kenenkään nykyisistä tai olevista mitään.
Miksi haluat aina tehdä näin.
Olla ilkeä.
Ketä kiinnostaa jonkun vanhan pettäjä M.S eukon kanssa muhinointi?
Samaa saa nuoreltakin. Se on tiukka, rypytön ja vapaa.
No,ketä kiinnostaa narsku,psykopaatti- akan kanssa muhinointi? Ei ketään, arvelen mä. Sää muka nuori ,hahhahhaa, hyvä vitsi.
Samanlaisin miettein elelen :(
Sama täällä. Ilman häntä. Yritän kuitenkin nähdä menneessä ajassa opitun opin, joka varmasti auttaa tulevaisuudessa. Uskon siihen, että polkumme yhdistyvät pian.
Kunpa yhdistyisivätkin.
Älähän nyt! Joka päivä olet ollut elossa! Ei kukaan voi olla itseäsi tärkeämpi. Sivusta
Vain elävät kituvat.
Mä en usko että on hukkaan heitettyä. Vaikka ei ole vaimoa. Kenenkä kanssa olisin ollut? En voi kellään korvata häntä kuitenkaan. Kukaan toinen ei täytä sitä paikkaa kuin se yksi oikea lopulta. No mua lohduttaa se kun uskon Jeesukseen. Rukoilen tänäänkin että kohtaisin sen valittuni kuka on lohdutus tähän yksinäisyyteen.
Kirjoitat aivan kuin sulla olisi vaimo olemassa jossain?
Mutta teille olisi tullut ero toisistanne?
On ihmisiä jotka ovat samaa mieltä kanssasi, että kukaan toinen ei voi korvata sitä sinulle oikeaa ihmistä täällä elämässä.
On myös ihmisiä, jotka hyväksyvät ihmissuhteen päättymisen suosiolla ja jatkavat elämää itseksensä ja opettelevat olemaan onnellisia, sillä elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Ei kun se on tuo herttaisen liikuttava Myhverö. Sillä ei ole VIELÄ vaimoa. Joku päivä varmaan on, kunhan löytää sen oikean.
Sivuhuomiona sanon, että ei olis yhtään mulle sopiva mies tuollainen, mutta tykkään siitä jotenkin silti. Siis kirjoitustensa perusteella.
Niin, siltä se minustakin tuntuu. Kun oltaisi voitu olla yhdessä tämäkin aika. Minusta vaan tuntuu siltä, että me kuulumme yhteen.
Niin mustakin, mutta jos toinen ei tule vastaan, niin haaveeksi jää. Todella sääli....
En ymmärrä alotusta, sillä elämässä on niin paljon eri puolia, että eiköhän siinä aina jotain palasia ole. En myöskään ymmärrä täällä niitä toitottajia, jotka toistuvasti korostaa kuinka eivät tarvitse ketään ja eivät kaipaa mitään. Tai siis ymmärrän sen, että he pelkojensa ja haavojensa ja tunnelukkojensa vuoksi eivät uskalla myöntää tarvitsevuuttaan, läheisyyden kaipuutaan ja haavojaan, ja hyökkäys on sitä suurempi mitä suuremmat on pelot.
Niin on, ajattelen kuitenkin, että olisin rikkonut itseni ja hänet.
Mitä tarkoitat? Miten ja miksi olisit rikkonut?
Mitä sitten tapahtui, miten toimit? Oletko mies vai nainen?
(Sivusta kysyn)