Riippuvuusbisnestä....

En tupakoi, mutta olen nikotiinikorvaustuotteisiin koukussa.

Olen jauhanut nikotiinipurukumia vuodesta 2001, jolla korvasin satunnaisen nuuskankäytön ja satunnaisen tupakoinnin. Aluksi se oli n. 10 purkkaa päivässä ja väheni sitten n. 5 purkkaan päivässä. Sitten se alkoi vähitellen lisääntyä, kun annosta piti nostaa, jotta siitä sai hinkumansa nautinnon. Söin aluksi maustamatonta purukumia, josta siirryin maustettuun "karkkiin". Mitä karkimpi sitä helpommin sitä käyttää kuin karkkia. Sitten päätin lopettaa ja vaihdoin taas maustamattomaan purukumiin, joka makunsa vuoksi ei niin houkuttelisi. Mutta kun pääasia on välttää vieroitusoireita, sekä saada hinkumansa nautinto, ei ole mitään merkitystä, vaikka tuote maistuisi lehmän p....lle. Silloin ymmärsin, että olen todellakin koukussa.

Riippuvuuteni on itselleni v...n kallista, sillä olen työtön ja työttömyyden ja vähävaraisuuden vuoksi vähitellen ajautunut krooniseen alakuloisuuteen, motivaationpuutteeseen, ahdistuskohtauksiin ja syrjäytymiseen. Ja arvatkaa miten tärkeä rooli nikotiinilla on. Se on kaveri, joka lohduttaa. Sen olen huomannut silloin, kun ei ole ollut varaa ostaa purukumia. Kun vieroitusoireet alkaa, se ei ole vain epämukava tunne, vaan heijastuu kaikkeen. Olo on alakuloinen, eikä mikään kiinnosta, mikä normaalisti kiinnostaa. Joskus olen päiviä ilman purukumia ja silloin vain olen ja rahjustan ja nahjustelen. Kaikki tuntuu synkältä, turhalta ja epätoivoiselta. Mutta kun vihdoin saan rahaa ja sinkoan heppi ojossa kohti k-markettia ja sitten saan nikotiinia verenkiertoon, niin taas kiinnostaa kaikki mahdolliset kiinnostuksen kohteet. Elämä ja mielentila normalisoituu ja ajoittain tulee jopa motivaatiopurkauksia, kun tunnen, että voisin tehdä vaikka mitä.

Olen ollut myös kodeiinikoukussa, joten riippuvuus on minulla elämän vakio. Onneksi siitä pääsin irti. Tosin se oli mielettömän hyvä kipulääke Tietzen syndroomaani, sekä urheiluvammoihin, joihin peruslääkkeet ei auttaneet. Kun vierottauduin kodeiinista, olin taas kipuhelvetissä. Ja edelleenkin, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Muita päihteitä en käytä ollenkaan ja alkoholiakin vain muutaman kerran vuodessa.

Tupakoinnin, nuuskan ja sähkötupakan (perusteltu) demonisointi on nikotiinikorvaustuotteita valmistaville ja niitä myyville yrityksille kultakaivos, sillä riippuvuusbisneksen jatkuvuus on taattua niin kauan kun riippuvuutta on ja sitähän on niin kauan, kun riippuvuutta aiheuttavia tuotteita on tarjolla. Ihminen on aina ihminen. Nyt yritän taas lopettaa, sillä olen myös pilannut hampaani jatkuvalla jauhamisella. Poskihampaistani on sekä ylä- että alaleuasta vedetty pois yhteensä 5 kappaletta, kun murenivat juureen asti. Se alkoi piilossa ientaskujen suojissa, jonne pureskelu pakkaa plakkia. Sitä ei poistanut edes sähköhammasharja. Tää on niin tätä, kun selkäranka on mitä on. Kunpa löytyisi jo työpaikka, mutta EU-Suomessa sekin on jonkun sortin lottovoitto...