aian, aina sorrun ahmimiseen ja sitä kautta oksentamiseen..en enää jaksa tämmöstä paskaa.haluan laihtuu...nyt lopetan tän helvetin ja laihdutan ja jos sorrun niin saan satuttaa itteeni ja uskon että sitä kautta tulen oppimaan että laihtuminen on vaan oikeeta ja parasta miulle..en enää halua olla se lihava jota kaikki vaan kattoo pahasti..oon 169/63...nuo luvut on ihan kauheet verrattuna joihinki muihin ja vihaan itteeni just siksi...pakko onnistuu ees jossaki ku lukioki menee päin helvettii:(
paska ihminen
....
5424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminen on, mitä syö.
voihan heikki! vihaaminen on aika tuttua....tuntuu et itseni lisäks vihaan kaikkea mikä tielle sattuu...varsinkin anoreksiaa sairastavaa kaveriani, vihaan häntä silmittömästi ja kyllä tekin vihaisitte...(anorektikot on vielä veemäisempiä ku bulimikot:)ja nyt vihaan poikaystävääni joka lähti baariin ja jätti mut yksin kotiin..Ottaen huomioon etten päässyt aamulla kouluun asti, olen ahminut ja oksentanut koko hiton päivän ja nyt on olo kun flunssasella lepakolla! pelkään että pilaan kaiken hyvän mitä mun elämässä on vielä jäljellä....
Apua.
Sä olet kyl varmasti ihan sopiva hei.
Mä olen 164cm/59kg ja tiedän olevani sopiva, mutta silti mulla on joku kauhea laihtumispakko. Kerran olen oksentanut (sormet kurkkuun-tyylillä) ja yhtään en kadu sitä, mutta sai olla kyllä viimeinen kerta.
Yritä tajuta et olet täysin normaalin kokoinen, eikä sinun tarvitse laihtua. Bulimiakin / muut syömishäiriöt ovat elämäntapa mistä on hirmu vaikeaa päästä pois. (eäh, mitä mä yritän selittää??)
anorektikot tai bulimikot käskevät toisia lopettamaan ja neuvovat hakemaan apua.
Ette vain halua kilpailijoita, kun haluatte itse kuitenkin olla ja pysyä sairaina.
Jokainen syömishäiriöinen varmasti tietää, että pitäisi hakea apua, sen verran järkeä päässä kellä tahansa, mutta he eivät sitä itse halua.
mulla oli kaiken painon kanssa temppuilun aloituksen kanssa täysin samat lähtölukemat. silloin kylläkin vielä iloinen ja kaikinpuolin terve yhdeksättä aloittava kympin ja ysin koululaistyttö. mutta nyt.. :) sairaslomalla oleva hermoheikki joka ei enää koskaan halua opiskella ja ahmii vieläkin silloin tällöin vaikka ylipainon puolesta ei tarvitsisi.
aloitin silloin muutama vuosi sitten laihdutuksen. se alkoi loistavasti ja vaatteet pieneni silmissä eikä tehnyt edes tuskaa. lopulta kuitenkin voimat oli aivan loppu lenkkeilyn ja vähän ruokavalion takia. lopulta terkkareilla käyntien ja mielenterveystoimistoon kirjautumisen jälkeen olin aivan sekaisin ja sain vatsakouristuksia, kuukautiset tietenkin jo loppuneina aikoja sitten. sitten terkkari käski syödä lakritsaa alhaiseen verenpaineeseen ja siitä se ahmimiskierre sitten lähti. reilut kolkytä kiloa tuli että humpsahti ja lenkillekään ei päässyt kun tuli aina poru kun muisti kuinka oli itseään lenkkipolulla kituuttanut.
hieno kokemus se oli kuitenkin. katsotaan parin vuoden päästä miten sun kävi :)
ja muista myös että laihdutustakin on vaikea kontrolloida peilin avulla: saatat näyttää huonolla itsetunnolla aina lihavalta etkä ehdi lainkaan nauttimaan niistä hyvistä vuosista ja ajoista., kauniista itsestäsi.