Kirjoitan tämän rakkaan isäni puolesta joka on 74 vuotias perusterve mies. Hänellä kaikki lähti ohimolla sijaitsevasta laikusta. Näytti tätä lääkärille: Ei hätää. Tämä laikku suurentui ja äitini patisti isää taas lääkäriin. Isä sitten meni ja vihdoin ja viimein otettiin koepala joka osoittautui melanoomaksi. Sitten loppui kiireet, mitä me omaiset olemme huomanneet. Luulisi, että heti tarkempiin tutkimuksiin lääkityksiä varten tmv. mutta jouduimme kaikki ODOTTAMAAN. Ja se odotus oli meille yhtä h**iä. Yksikään syöpä lääkäri ei soittanut informoidakseen isän kuntoa. Sitten, kun pitkän ajan jälkeen saimme tietoa, se oli jo selvä juttu. Isällä melanooma levinnyt aivoihin ja isä perusterve ja aina kova tekemään töitä 70:ksi olikin syöpäpotilas jolle annettiin sädehoitoa ja hiukset lähti...kärsi siitä ja koko tilanteesta. Nyt sai epileptisen kohtauksen yksi päivä kotonaan ja kiitos sairaalalle joka sentäs (kun menin häntä katsomaan)tajusi missä mennään. Nyt epilepsia lääkitys.
Summa summarum, isä ei ikinä käyttänyt aurinkorasvoja (käytiin paljon ulkomailla).
Neuvoisinkin kaikkia, mitkä vain naurahtaa että "auts, tais nahka kärventyä" että käyttäkää hyvät ihmiset aurinkovoidetta.
Niinkuin sanoin, isäni elänyt aina suht tervettä elämää, alkoholin ja tupakit lopetti aikoja sitten.
Nyt katsotaan miten iskän tilanne etenee. Isän tyttö olen aina.
Summa summarum, isä ei ikinä käyttänyt aurinkorasvoja (käytiin paljon ulkomailla).
Neuvoisinkin kaikkia, mitkä vain naurahtaa että "auts, tais nahka kärventyä" että käyttäkää hyvät ihmiset aurinkovoidetta.
Niinkuin sanoin, isäni elänyt aina suht tervettä elämää, alkoholin ja tupakit lopetti aikoja sitten.
Nyt katsotaan miten iskän tilanne etenee. Isän tyttö olen aina.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt epileptinen kohtaus tänään. 5 tuntia isäni vierellä Tk:ssa. Lääkäri tuli ja meni. Isäni makasi sen yli 5 tuntia samassa huoneessa minä vierellä. Informointi tilanteesta olematonta. Kiitos kuitenkin niille hoitajille jotka kiinnittivät huomiota tilanteeseen.
Mutta kun yksi päivystävä lääkäri on koko talossa niin ymmärrän että kiirettä pitää mutta silti...omaisena istuin nuo tunnit isäni vieressä valittamatta.
Voimia sinulle.
Kiitos. Vaikeaa on. Olen kuitenkin ainut meidän perheessä joka ajaa autoa jne. Sanotaanko näin, että olen ainut joka auttaa.
Isä pääsi osastolle lopulta. Noin monen tunnin jälkeen.
Nyt tilanne aika huono. Kotiutunut mutta sekavuutta ja isän (aina ollut skarppi niinkuin sotilas on)liikkuminen huonoa. Onko kokemuksia muilla epileptisesta kohtauksesta johtuen aivokasvaimesta? Kiitollinen vastauksista.