Monet Raamatun sanat ja sanonnat ovat käytössä myös arkikielessä. Se on hyvä, sillä Jumala on tarkoittanut Raamatun kirjoitukset luettavaksi ja käytettäväksi. Valitettavasti joskus niiden sanoma ja ajatus on arkipäiväistynyt, joskus jopa vääristynyt.
Raamatussa on myös sanoja, jotka eivät ole käytössä arkikielessä. Vanhurskas on yksi tällainen sana. Sanaa hurskas kuulee arkikielessäkin, mutta vanhurskas – se on jotenkin niin pyhä ja salaperäinen sana.
Vanhurskas on kuitenkin yksi Raamatun keskeisimmistä asioista. Se on tuttu seurapuheista. Sitä kuvataan usein sanalla oikeamielinen tai oikeudenmukainen, mutta samalla Raamatun perusteella tiedetään, että se on paljon enemmän.
Vaikka Jumala on antanut ihmiselle paljon viisautta, vanhurskautta ei ihminen pysty täysin tutkimaan eikä ymmärtämään. Raamattu kertoo, että se on Jumalan perusominaisuus. Hän on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän on oikeamielinen, armollinen, anteeksi antava ja uskollinen.
Voiko itsekäs ja niin helposti syntiin joutuva ihminen olla vanhurskas? Miten ihminen voisi olla kaikkea tuota pyhää, jota se tarkoittaa ja kuvaa?
Usein ihminen ajattelee, että hyvää elämää elämällä kelpaa Jumalalle. Tulee helposti ajatus, että Jumala ikään kuin palkitsee vanhurskaudella. Silloin kyse on omavanhurskaudesta, joka on Jumalan edessä kuin tahrainen riepu tai saastainen vaate (Jes. 64:6).
Jumala tiesi jo ennen maailman luomista, että ihminen, jonka hän luo omaksi kuvakseen, lankeaa syntiin. Siksi Jumala teki jo silloin suunnitelman ja päätöksen ihmisen vanhurskauttamisesta poikansa kautta. (Ef. 1:4-5)
Jumala lahjoittaa vanhurskauttavan uskon. Ihminen, joka tahtoo vastaanottaa ja omistaa tuon lahjavanhurskauden, tahtoo uskoa anteeksiantamuksen evankeliumin ja saa sen myös omalle kohdalle uskoa.
Anteeksiantamuksen evankeliumi on hyvä sanoma syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Sen uskomalla saa kaikki elämässä tulleet synnit anteeksi ja saa olla vanhurskas uskon kautta, Kristuksen ansion tähden.
Jumalan lapsen elämä on Jumalan rakastavassa kädessä. Enempää ei tarvitse tietää. ”Kun vaatteena on puku vanhurskauden ja sydämessä toivo autuuden, me saamme kerran nähdä kirkkauden, aloittaa laulun kauniin, ikuisen” (SL 231:6).
Raamatussa on myös sanoja, jotka eivät ole käytössä arkikielessä. Vanhurskas on yksi tällainen sana. Sanaa hurskas kuulee arkikielessäkin, mutta vanhurskas – se on jotenkin niin pyhä ja salaperäinen sana.
Vanhurskas on kuitenkin yksi Raamatun keskeisimmistä asioista. Se on tuttu seurapuheista. Sitä kuvataan usein sanalla oikeamielinen tai oikeudenmukainen, mutta samalla Raamatun perusteella tiedetään, että se on paljon enemmän.
Vaikka Jumala on antanut ihmiselle paljon viisautta, vanhurskautta ei ihminen pysty täysin tutkimaan eikä ymmärtämään. Raamattu kertoo, että se on Jumalan perusominaisuus. Hän on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän on oikeamielinen, armollinen, anteeksi antava ja uskollinen.
Voiko itsekäs ja niin helposti syntiin joutuva ihminen olla vanhurskas? Miten ihminen voisi olla kaikkea tuota pyhää, jota se tarkoittaa ja kuvaa?
Usein ihminen ajattelee, että hyvää elämää elämällä kelpaa Jumalalle. Tulee helposti ajatus, että Jumala ikään kuin palkitsee vanhurskaudella. Silloin kyse on omavanhurskaudesta, joka on Jumalan edessä kuin tahrainen riepu tai saastainen vaate (Jes. 64:6).
Jumala tiesi jo ennen maailman luomista, että ihminen, jonka hän luo omaksi kuvakseen, lankeaa syntiin. Siksi Jumala teki jo silloin suunnitelman ja päätöksen ihmisen vanhurskauttamisesta poikansa kautta. (Ef. 1:4-5)
Jumala lahjoittaa vanhurskauttavan uskon. Ihminen, joka tahtoo vastaanottaa ja omistaa tuon lahjavanhurskauden, tahtoo uskoa anteeksiantamuksen evankeliumin ja saa sen myös omalle kohdalle uskoa.
Anteeksiantamuksen evankeliumi on hyvä sanoma syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Sen uskomalla saa kaikki elämässä tulleet synnit anteeksi ja saa olla vanhurskas uskon kautta, Kristuksen ansion tähden.
Jumalan lapsen elämä on Jumalan rakastavassa kädessä. Enempää ei tarvitse tietää. ”Kun vaatteena on puku vanhurskauden ja sydämessä toivo autuuden, me saamme kerran nähdä kirkkauden, aloittaa laulun kauniin, ikuisen” (SL 231:6).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.