Njoo.. Mistähän alottais.. No, mul on ihan selvä masennus ja taas äsken kävin tohtori-sivuilla toteamassa sen. Siellä oli sellanen juttu et ei tunne enää iloa tms. Se nyt on jo huomattu mut mitäs nyt kun ei tunne edes surua? (jatkuvaa ahdistusta kyllä).. Siis poikaystävän kanssa (hänen aloittestaan) ollaan eroamassa ja tuntuu ihan saatanan pahalta välillä ja väkisin nyt oon yrittäny niitä kyyneleitä tiristää(kokemuksena: itkeminen auttaa) mut tuntuu vaan ihan tyhjältä. Näen silti tulevaisuuden yllättävän valoisana (tietysti mielikuvissa olen ihan erilainen kuin mitä olen ja tulen olemaan), en tiedä haluanko erota vai onko se juuri hyväksi.. On ollut liian itsetuhoisia ajatuksia ja aikasemmin oon miettiny et tällaset olis aivan viimenen tikki, en päässy edes opiskelemaan. En tiedä, ehkä mä tarvitsin just tällasta tai sit joku päivä vaan tajuan mitä tapahtui ja BUFF se oli mun elämä, hyvästi..? Onko kokemusta tällasista tyhjistä tuntemuksista, mihin suuntaan tämän luulis kehkeytyvän?..
Moi vaan
Sekopää
1194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitäpä, jos koittaisit ajatella niin, että ei Sinun ole pakko tuntea yhtään mitään. Jos et tunne, niin et tunne. Homman nimi lienee sellainen, että sulla on ollu niin paljon jotakin kestettävää, että olet kovettanut itsesi, jotta selviäisit. Mitä sitten, jotenkinhan ihmisen on selvittävä. Yksi asia on kuitenkin varma, joku tilanne, joku biisi, joku ihminen, joku tuoksu, joku lapsi tai joku eläin... joku Sut jossakin vaiheessa pehmittää, niin että tunnet kuinka padot aukeavat. Saattaa seurata itkua tai naurua, ihan mitä vaan, mutta tunteita kuitenkin.