Onko se totta, että sellaista on voitu tehdä eli pilkata Pyhää henkeä eli Jumalaa ja Jeesusta ja koko uskoa sekä Raamattua, kun on sidottu syntejä ja vaadittu tekemään parannusta asioista, jotka eivät edes olleet syntiä ja kiusattu ihmisiä hermoromahduksen partaalle?
Eikö moni silloin väärähenkisenä toiminut lähtenyt vl-uskosta muuhun uskoon tjtn?
Eikö moni silloin väärähenkisenä toiminut lähtenyt vl-uskosta muuhun uskoon tjtn?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pyhän Hengen pilkka on erilainen synti.
Ihminen on ensin uskomassa, sitten kieltää uskonsa ja rupeaa pilkkaamaan ja vainoamaan Jumalan seurakuntaa.
Mutta minulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä tähän asiaan, tämä pitää lukea vanhan Biblian alkupuheenvuorosta.
Mikäli ihminen pelkää tehneensä Pyhän Hengen pilkan, se on merkki siitä , että sitä sytiä hän ei ole tehnyt.
Katumattomuus kuolemaan asti on tämän synnin piirre.
Pyhän Hengen pilkan tehnyt ihminen ei tule koskaan katumaan, käsittääkseni hän kai paatuu, työntää pois armoevankeliumin ja kaiken, mikä voisi saattaa hänet vanhurskaaksi.
Vaikka eihän mitenkään muuten tulla uskovaiseksi kuin juuri uskomalla Puhän Hengen kautta saarnattu syntien anteeksiantamus omalle kohdalle.
Mutta käsittääkseni tässä asiassa ollaan kai hyvin varovaisia; ettei sitä niin vain uskalla mennä tuomitsemaan ja sanomaan että kuka on tehnyt Pyhän Hengen pilkan.
Jumala sen tietää.
Mutta tämä asia pitää ehdottomasti lukea sieltä vanhasta Bibliasta -siellä se asia on aika tyhjentävästi selitetty.
Tuntematta taustaasi, kuten ikääsi, kuulutko tai oletko joskus kuulunut Rauhanyhdistykseen tms, kerron joitakin asioita.
Hoitokokouksia,jotka kattoivat koko maan, pidettiin rauhanyhdistysten väelle 1970-luvulla.(Katso esim. "Erotetun puheenvuoro" 11.3)
Alettiin puhua "vääristä hengistä".
Kokoukset olivat siis hyvin julmia ja monimuotoisia, ne kestivät jopa aamupuolelle yötä. Monet saattoivat aluksi ihmetellä sitä, mistä oli kyse. Kysymysten tekeminen oli kuitenkin pahasta, se saatettiin tulkita siten, että "noustiin Jumalan seurakuntaa vastaan", mikä varsinkin oli "väärän hengen hedelmää".
Monenlaisten vaiheiden kautta kävi niin, että useimmat myöntyivät parannukseen väärästä hengestä. Tällä tavalla moni tuli kieltäneeksi aikaisemman uskonsa ja hyväksyi uudenlaisena uskonkäsityksenään "henkiopin".
Hoitokokousten kulku ainakin siinä laajuudessa kun tiedän oli sellainen, että olipa ihminen tuntenut tehneensä jotain syntiä, se laskettiin jonkun "hengen piikkiin". Näin saatiin lauma tekemään parannus vääristä hengistä, sillä synnitöntähän ei ole.
Jotkut menivät vapaaehtoisesti tekemään rippiä, joitakin syytettiin, loput, mikäli heitä jäi, tulivat hiljaa olemisellaan hyväksyneeksi tämän uuden opin.Jotkut "menivät maailmaan" tai muuhun hengellisyyteen, me jotkutolemme "pysyneet paikallamme" entisessä uskossa.
Se on kuitenkin Jumala, joka tietää ihmisen sisimmän, ihmisen tehtävä ei ole tuomita, kuka teki Pyhänhengen pilkan, kuka ei...
Raamattu tuomitsee tämän synnin ainoana anteeksiantamattomana syntinä.
Kysyt, "eikö moni silloin väärähenkisenä toiminut
lähtenyt vl- uskosta muuhun uskoon.."
Puhuisin mieluummin väärin opettaneista toimijoista tuohon aikaan. Mitä vielä! He,ketkä elävät, voivat hyvin, sarnaavatkin, mutta käsittääkseni eivät enää hengistä. Siksikö, että lauma taipui tähän "henkiuskoon" ja aikaa nimitettiin "henkien taistelujen ajaksi".
Miten lie nuoremman polven laita, niiden, jotka 1970- luvun hoitokokousten aikaan olivat vielä lapsuususkossaan...?
ettet vain itse juuri syyllisty siihen, mistä toisia syytät?
Anteeksi, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat "syyllistymisellä ja syyttämisellä".
Voisitko tarkentaa "selkokielellä", Kiitos!