Viherkasvit kituvat

Havu-puut kestävät pakkasta hyvin.
Vuori-kilpi on sitkeä.
Lähdehän ulos luontoon ja katsele ympärillesi.
Aina siitä jotakin hyötyy.
Minä nautin kasveistani Apetit-pakasteina. SF


H.

Kukat tarvitsevat runsaasti valoa. Sain nuoren parivuotta vanhan kultaköynnokseni ensimmäistä kertaa kukkimaan kun siirsin valoisampaan paikkaan. Ilmankostuttaja kuivassa huoneilmssa tekee myös kukille hyvää.

Vaikka kasvit saisivat juurillaan sopivasti vettä , on niitä suihkutettava , koska huoneilma on kuivaa. Se ei aina ole helppoa varsinkaan suurien kasvien kanssa eikä seinällä kiipeilevien, koska myös ympäristö kastuu sumutellessa.

Kiva aihe kevään kynnyksellä, kun taas innostuu...
Huonekasvit eivät ole ikuisia, kultaköynnöskään.
Ravinteen antaminen pitää niitä paremmin elossa ja rehevöittää niitä. Lannoittamaton kultaköynnöskään ei ole hääppöinen koristus.
Se kasvaa hujottaa vartta, tekee harvakseen lehtiä.

Muutettuani uuteen taloon, jossa on koneellinen ilmastointi, kuiva ja liian lämmin ilma (23-25 astetta) ei mitkään muut huonekasvit enää pysy elossa puolta vuotta kauempaa kuin kultaköynnös ja köynnösvehka.
Kultaköynnöksen voi laittaa kasvamaan tukipölkkyä pitkin ylös
tai antaa kasvaa kaapin päältä alas, samoin köynnösvehkan.

Koska pienehköt huonekasvit eivät kukkakimppua enempää maksa,
mutta kestävät kuitenkin jonkun kuukauden,
ostan silloin tällöin 2-3 huonekasvia ja iloitsen niistä sen aikaa kun ne pysyvät hengissä.
En vaihda niihin multaa edes, mutta annan ravinnetta. Valkoisessa koristeruukussa ne ovat ihan kivoja aikansa.

Kekkilän "musta multa" oli aikaisemmin kukkieni tuho. Se on kuin sementtiä.

Mielellään kuulisin minäkin mikä huonekasvi voisi huonojakin kasvuolosuhteita kestää,
koska parikymmentä lakastunutta olen saanut kantaa roskiin viimeisten vuosien aikana.

Mä ostin tokmannilta nätissä peltiastiassa olevan tekolaventelin, harmittelin kun en ostanut kuin yhden. Täytyy käydä hakemassa pari lisää, eivät hetkeen nuupahda.

Niin ovat viherkasvit täälläkin surkeita.
Olenkin ajatellut, mikä ihme minus oikein on kun kaikki ympäriltäni kuolevat, kukatkin.
Osaan pomminvarmaksi kasviksi vain ehdottaa kultaköynnöstä, en muuten osaa kertoa, millaiset sen kukat siinä oikein ovat , ilmeisesti sekin on aina kuollut ennen kuin se on ehtinyt luonani kukkimaan. Mutta tällä hetkellä se on kuitenkin ainoa joka viheriöi rehevästi.
Peikonlehden isot lehdet ruskistuivat laidoiltaan, sitten luin jostain, että oireet viittaavat liikakasteluun, no vaihdoin siihen uudet mullat ja nyt olen nuukasti kastellut, saas nähdä kuin käy.

Yksi kasvi, josta pidän ja jota varjelen tuulilta ja tuiskuilta on posliinikukka, haluaisin sen saada isoksi pitkin seinää kiiriväksi, mutta kovin hitaasti se kiipeilee, sen juurelle olen hankkinut automaatin, johon aina lisään vettä, itse kukkaa en kastele lain. Jossain puutarhalehdessä oli juttu naisesta, joka keräilee posliinikukkia, se oli kiva juttu, olisipa saada edes yksi pysymään hengissä.

Ilmeisesti kasvien huonoon kuntoon vaikuttaa pitkä ja pimeä jakso, jolloin aurinko vain silloin tällöin pilkahti. Taidan olla myös liian innokas kastelija ja lannoittajakin kun saan ostella silloin tällöin uusia kukkia, viimeksi sorruin taas saniaiseen, ties monennenko kerran.

Tällähetkellä ei yhtään oikeaa viherkasvia ....kaikki on menneet roskiksiin ...
mutta tuippaaneja ....kotimaisia ajattelin ostaa ...niissä oli kauniita värejä...'Keväämpänä sitten jokin viheriäinen...

mimmimum-..mi

Zamioculcasta ette saa tapettua vaik kuin yrittäisitte.

Minulla on muutama hyvin vanhaa perua oleva viherkasvi, joita olen oppinut hoitamaan ja välttämään varsinkin talvella ylihoitoa, lähinnä liikakastelua. Suihkutus on tarpeen, mutta juurien hukuttaminen turmiollista. Posliinikukka kasvaa rottinkitelinettä vasten runsaassa valossa , ja saan sen kukkimaankin. Kliivia eli sarjalilja on sitkeä sissi lähtöisin äitini emokasvista, kukkii keväisin ja se pitää ahtaasta ruukusta. Muratti kasvaa minulla sydämenmuotoista rautalangasta muotoiltua tukea vasten, viihtyy niukassa valossa. Joulukaktuskin on vanha, vien kesäksi jonnekin pensaan juurelle huilimaan, ja se kukkii yleensä marraskuulla. Minulla kasvaa laakeassa ruukussa ryhmä helppohoitoisia mehikasveja, kuten pienikasvuista aloeta, viihtyvät vähällä kastelulla ja valolla ravinneköyhässä mullassa. Etelänpuoleiselle keittiön ikkunalle ostan kukkivina sesongin mukaan "kertakäyttöisiä", esimerkiksi tulilatvaa, st. pauliaa ja pian alkaa eriväristen esikoiden aika, säästän esikot puutarhaan istutettaviksi. St pauliaa en saa säilymään uudelleen kukkivaksi, vaikka kastelen aluslautaselle ohjeen mukaan , en myöskään orkideaa onnistu uusiokukittamaan , mutta ainakin perhosorkidea kukkii kuukausia , varsinkin 3-vanaisena.

Onkohan siinä taikaa, että "varastetut" kukan pistokkaat menestyvät parhaiten . Ainakin vanhat maatiaislajikkeet ovat taudinkestäviä puutarhassa, samaan uskon ruukkukasveissakin. Minulla kukoisti kauan leikisti salaa nypätystä oksasta kasvattamani vanhojen pappiloiden ja kartanoiden salien sirolehtinen kaunistus asparagus eli hienohelma, mutta eräs lomakastelija tuhosi sen. Kokeilin kerran pieniä viherkasveja pullokasvatuksessa, mutta tein jotain väärin, se alkoi haista ja mädäntyä. En ole mikään erityinen viherkasvipeukalo, paljon enemmän olen kiinnostunut puutarhakasveista.

Ramoona

Minulla on samat kukat olleet vuosikausia. Multia vaihtelen noin joka viides vuosi
tai vain lisään multaa vanhan päälle tarvittaessa. Kekkilän kesäkukkaravinteella lannoittelen niitä usein (punaisella "raejauholla"), se on oikein hyvä sisäkukillekin.
Pari kertaa vuodessa vien suihkuun. Kukat voi oikein hyvin sen kummemmin hoitamatta. Vehkat, aralia, traakkipuu, jukkapalmu, nukkumatit, rönsyliljat, limoviikuna (joka pudottaa lehtensä), anopinkieli, kultaköynnös.

On harvinaista, että kultaköynnökseen tulee "kukkia", ne on kai yhtä harvinaisia
ja mitättömiä kuin juorun "kukat", niitä tulee joskus.

Älkää "hoitako" liikaa kukkia. Useimpien juuret tykkäävät välillä kuivuudesta ja kasvi pienestä "kitumisesta" välillä.

Minulla on valmiina tiski-pöydälläni taas 4 pussia pakaste-kasveja.
Höyrytys-osa on valmiina kattilan veden yllä.
Pussien avaus-järjestys on tärkeää.
Tehän tiedätte että, varsinkin taimina.
On kasveille tärkeää saada levätä omassa Hiili-Dioksissaan.
Saksitkin ovat valmiina ja mausteet.
Kasveja ei tarvitse saksia, mutta muovi-pussukat on avattava.
Kanan-Pojan-riekaleet ovat foliolla maustumassa.
Luomu-voin palanen lämpiää lautasellaan huone-lämpöiseksi.
Voi että jännittää.
Kuinka ovat minun kasvini kestäneet talven yli. :)

H.

Tällasta tää on - huokaus -
kun tulee kiva aloitus 2-3 tyyppiä pilaa sen horinoillaan.
Enkä tarkoita mimmuni-nimimerkkiä, joka on kiva ihminen.

Onko tänään ollut liian sopuisaa...kun piti hakea riidan aihetta ....Anteeksi hirveen kauheen kamalasti ....tuntuu vaan et kärpäsestä on tehty härkänen ....Kuka tahansa olisi voinut aloittaa puhumaan taas kukista ja mehiläisistä ..

mimmimum-..mi