En tykkää puhua niistä mutta otin itseäni niskasta kiinni ja soitin terveysasemalle.
Ei sieltä kukaan tietenkään vastaa vaan ne soittaa aina takaisin.
Sitten kun ne soitti niin soittaja oli tätini. Luuli että hän ei enää ole siellä sairaahoitajana. Painoin heti puhelun katki ja se soitti uudestaan. Annoin vain soida.
Eikö nykyään saa hakea hoitoa jostakin muusta kuin omasta terveyskeskuksesta?
Viimeinen ihminen jolle puhun yhtään mitään on sukulainen vaikka olisi millainen vaitiolovelvollisuus. Jos se on sukuuni tullut niin jutut leviää heti.
Ei sieltä kukaan tietenkään vastaa vaan ne soittaa aina takaisin.
Sitten kun ne soitti niin soittaja oli tätini. Luuli että hän ei enää ole siellä sairaahoitajana. Painoin heti puhelun katki ja se soitti uudestaan. Annoin vain soida.
Eikö nykyään saa hakea hoitoa jostakin muusta kuin omasta terveyskeskuksesta?
Viimeinen ihminen jolle puhun yhtään mitään on sukulainen vaikka olisi millainen vaitiolovelvollisuus. Jos se on sukuuni tullut niin jutut leviää heti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sama juttu mielenterveydessä. Ihan kuin he valvoisivat ja vakoilisivat.
Alhaista.
Ja kumma kun he korostavat että pitäisi syödä lääkkeitä ja alistua kaikessa.
Ja ei olla oma itsensä.
Pitää kai todella varoa kenelle puhuu
Onko tämä jotain sairasta peliä?
Miksi valvoa?
Epätoivoinen teko?
Eikö ole suorastaan hyytävää kun et voi luottaa niihin jotka haluavat lääkitä sinua?
Tai luottaa labratuloksiin ja hoitoon?
Mikä avuksi?
Voi ei! Onko terveysasema ainoa paikkakunnallanne? On totta, että hoitajat ovat ihmisiä, ja vaitiolovelvollisuudesta huolimatta ei voi luottaa siihen, että tieto pysyy. Itse olen ex-hoitaja, ja onneksi niin hatarapäinen, etten yksiölöityjä juttuja muista. Omaisissani on muitakin ex-hoitajia. Viimeistään kun ex-hoitajan oma pää pimenee, niin ei voi luottaa siihen, pitääkö vaitiolovelvollisuus. Jotkut muistavat nimet ja tapaukset hämmästyttävän hyvin ja saattavat niistä kertoilla. Joten olet oikeassa, ettet tädillesi puhunut.
Potilastietojärjestelmiin jää nk. sormenjäljet, joten niistä voi myöhemmin tarkastaa, ettei kukaan asiaankuulumaton ole potilastietoja tutkinut.
Ota selvää, kuka terveysasemanne potilasasiamies on. Ota yhteyttä häneen! Yritä saada aika varattua hänen avullaan. Asiasi on tärkeä ja arkaluonteinen. Sinun on päästävä sellaiseen hoitoyksikköön, jossa vaitiolovelvollisuus pitää. On ihan perusteltua pelätä, että tätisi vahingossa kertoo asioitasi muille sukulaisille.
Jos on pieni paikkakunta niin terveysasema voi hyvinkin olla ainoa mutta, se täti tuskin on siellä ainoa hoitaja.
Aloittaja olisi voinut aivan hyvin ilmoittaa että haluaa keskustella jonkun muun kuin tätinsä kanssa.
Terveysasemaa voi nykyään vaihtaa. Se käy ilmoituksella, täyttää lomakkeen ja jättää sen terv.aseman toimistoon. Samalla kyllä täytyy vaihtaa kaikki terveyspalvelut, kuten hammaslääkäri ym. Vaihto on voimassa vähintään vuoden kerrallaan.
En usko kovin paljon ns. vaitiolovelvollisuuteen. Ihmiset ovat aika uteliaita. Vaikka sähköiseen tiedostoon jää lokijäljet, niin tieto voi kulkea silti jonkun toisen työntekijän kautta. Joskus on esim. tilanteita että joku näyttö jää auki pitkäksi aikaa, ja useampi henkilö pääsee sitä ohimennen vilkaisemaan.
Ota huomioon myös, että vaikka ko. tuttu henkilö ei olisikaan ongelma, niin yksityisyys on hyvin heikkoa julkisissa palveluissa. Kaikki mitä sanot kirjoitetaan terveystietojärjestelmään, ja niihin tulee helposti virheitäkin, kun kirjaus tehdään jälkikäteen. Mielenterveysasiat eivät ole salattuja eikä suojattuja terveydenhuollossa. Jos kerrot jotain psykologille, hoitajalle tai lääkärille, teksti on näkyvissä kaikille hoitohenkilöille jatkossakin.
Itse en hakisi terveyskeskuksesta apua mt-ongelmiin. Tai jos hakisin, niin kuvailisin niitä mahdollisimman vähän, silleen etäältä, tyyliin "mulla on ollut masennus jo puoli vuotta en saa unta, en jaksa mennä töihin" ja mahdollisimman vähän yksityisempiä asioita kuten ihmissuhdekuvioita tms. mitä et ehkä halua kaikkien tietävän. Tällainen ylimalkainen keskustelu ei tosin tuottaisi ainakaan minulle helpotusta. Lääkeresepti sillä irtoaisi, mutta tiedän että psyykehuumeet tuottavat pitemmän päälle haittaa.
Oletko kokeillut auttavia puhelimia? Niistä voisi saada helpotusta anonyymisti. Ja sitten jos haluat oikein kunnolliseen terapiaan, niin Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan voi päästä yksityislääkärinkin lähetteellä. Yksityispuolen käynnit voi salata Omakannassa, niin ettei mikään näy kyseisen lääkäriaseman ulkopuolelle. Tämähän ei ole mahdollista julkisella. Ellei sitten siirry kokonaan toisen sairaanhoitopiirin asiakkaaksi, jolloin Omakannan kiellot estävät näkyvyyden. Jotkut ovat siirtyneetkin, se vain tarkoittaa sitten aika pitkää matkaa lähimpään terkkariin... -- Voimia sinulle:) Kyllä sitä apuakin löytyy kun vaan jaksaa hakea ja ottaa selvää eri vaihtoehdoista. Luottamuksellinen keskustelu helpottaa paljon, sitten kun se viimein jossain järjestyy.
Kiitos sulle. Nuo muut tuntui vain vittuilevan.
Pitää miettiä mitä teen. Mutta tuonne oman kylän terkkariin en ainakaan mene.
Oletko ikinä törmännyt sukulaiseen toisen ihmisen kehossa mutta silmät tunnistaen?
Aika paska juttu?
Paska juttu.
Todella.
Jos sukulaiset haluavat lääkitä on syytä olla huolissaan.