Olisiko kellään kerrottavana kokemuksia AL-ANON:n ryhmästä, tai jostain terapiasta? Olen alkoholisti-äidin tytär ja aivan rikki. Olen niin rikki, että en tiedä keneen tai mihin kääntyä saadakseni apua ja tukea. En kestä tätä kaikkea enään sisälläni!
kokemuksia
alkoholistien omaisilta
9577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
käytetään periaatteessa samaa 12 askeleen ohjelmaa kuin AA:ssakin. Se on tarkoitettu kaikille alkoholistien läheisille, siis myös heidän lapsilleen.
On kuitenkin olemassa myös oma yhteisönsä nimenomaan alkoholistien aikuisille lapsille. Siitä löydät lisätietoa osoitteesta
http://www.aal.fi/index.html
Kirjailijoista etenkin Tommi Hellsten on käsitellyt tätä teemaa, myös Irene Kristeriltä saattaisi löytyä jotain. Hyvä perusteos on Janet Woititzin kirjoittama Adult Children of Alcoholics, löytyy suomeksikin.
Kelan korvaamaan terapiaan pääsy on vaikeaa ja kestää parhaimmillaankin ainakin puoli vuotta. Jos on varaa itse maksaa terapia niin sitten tietysti pääsee nopeastikin, mutta se tulee kalliiksi.
Voit ihan hyvin lähteä selvittämään tilannettasi varaamalla ajan omalääkärillesi, työterveyshuoltoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon, riippuen siitä mikä elämäntilanteesi on. Häneltä saat lisää ohjeita ja mahdollisesti lähetteen mielenterveystoimistoon tai terveysaseman psykologille tms.
Tutustu myös noihin AAL:n sivuihin ja ota rohkeasti yhteyttä ja/tai mene suoraan kokoukseen.
Jaksamista sinulle!
t. toipuva lähes aikuisen lapsen alkoholistiäiti
Toipuva Alkoholisti äiti: mikä oli se mikä sai sinut ns. toipuvaksi? Mikä saisi minun äitini? Aina sanotaan että, äiti tekisi mitä vain lastensa puolesta, miksi ei minun äitini? MIKSI?!!! ´Hirveä tuska...
yritän vastata. Jos klikkaat profiiliani niin sieltä pääset aikaisempiin viesteihini, joissa on jo aika pitkälti tullutkin kerrottua taustastani.
Minulla oli pitkään, vuosikausia päällä kieltovaihe. Uskoin ihan vilpittömästi olevani "viininharrastaja" ja "sosiaalinen alkoholinkäyttäjä". Vaikka kerta toisensa jälkeen join itseni sammuksiin, aloitin juomisen jo työpaikalla, menetin muistini koko viikonlopuksi jne, niin en halunnut edes itselleni myöntää totuutta. En ole ymmärtänyt kaikkea edes raitistuttuani. Nyt, reilun kahden vuoden raittiuden jälkeen, tulee vieläkin mieleen uusia asioita menneisyydestäni. Olin esim. valmis vannomaan, että töissä minä en sentään ole koskaan juonut, mutta niin vaan eräänä päivänä muistin kuinka sielläkin hiippailin vessassa brandypaukuilla ja hinkkasin sen jälkeen hampaita ja pureskelin purkkaa jne. Psyykkinen kieltomekanismini oli vain niin vahva, etten tajunnut mitä teen.
Lapseni on aina ollut ja on edelleen tärkein ihminen elämässäni. Olemme asuneet kaksin yli kymmenen vuotta. Niin kauan kuin minulla oli kielto päällä, en edes tajunnut vahingoittavani häntä juomisellani (enhän koskaan riehunut kännissä, lähtenyt kapakkaan tms, vaan hänen kotona ollessaan join vain hissuksiin itseni sammuksiin, usein vasta hänen jo nukahdettuaan).
Sitten kun vihdoin jouduin näkemään todellisuuden (tk-lääkäri pysäytti kun hain apua masennukseen, ja siitä seurasi kaoottinen muutaman kuukauden pilleri&viinajakso) niin halusin tosissani lapseni takia lopettaa, ja lupasin hänelle että nyt juomiseni loppuu, ja tarkoitin sitä kun sanoin niin. Riippuvuus on kuitenkin sairaus, jota ei tahdonvoimalla voiteta.
Tarvittiin kaksi itsariyritystä ja sairaalareissuja ennen kuin pääsin kiinni raittiuteen. Minä löysin sen AA:sta.
Uskon, että äitisi varmasti rakastaa sinua ja tekisi mitä vain takiasi, mutta riippuvuus on sairaus. Jos hän on vielä kieltovaiheessa eli ei itse ymmärrä aiheuttamaansa tuskaa niin yksi vaihtoehto olisi tehdä perheessä ns. interventio (väliintulo). Lue Betty Fordin elämästä kertova kirja "Iloinen herääminen", siinä kerrotaan kuinka hänen perheensä istutti hänet alas ja jämäkästi mutta rakkaudella kertoi miltä hänen päihteidenkäyttönsä heistä tuntui ja mitä se heidän elämässään aiheutti. Interventiossa ei ole tarkoitus alkaa riidellä vaan kertoa alkoholistille faktat.
Jos äitisi ymmärtää jo juovansa liikaa, hänen olisi hyvä ymmärtää ettei hän ole yksin. Meitä äitejä ja naisia on paljon, jotka olemme sairastuneet alkoholismiin. Alkoholismi ei ole pahuutta, selkärangattomuutta, huonon kasvatuksen tai huonon elämäntavan tulosta. Se on aivoperäinen riippuvuussairaus, johon voi hakea apua ihan luonnollisesti tk- tai työterveyslääkäriltä, he eivät tuomitse eivätkä syyttele.
AA:han saa yhteyden puhelimitse, yhteystietoja löytyy profiilistani. Luulin itse aikoinani että AA on vanhojen miespuolisten spurgujen kokoontumispaikka, jossa jauhetaan vanhoja juomistarinoita, mutta onnekseni olin väärässä. Meitä naisia on AA:ssa paljon, kaikista ammattiryhmistä ja "sosiaaliluokista", perheellisiä ja perheettömiä. Uskallan luvata että äitisikin löytää joukostamme ihmisiä, joihin hän voi samaistua.
Etsi kuitenkin myös itsellesi apua, ja ennen kaikkea muista ettet missään vaiheessa syytä ainakaan itseäsi äitisi juomisesta. Olet varmasti rakas hänelle, mutta hän on yksin voimaton sairauttaan kohtaan.
sellainen kirja löytyi tuolta AA-kirjallisuuden joukosta.On vaimoni kirja,niiltä ajoilta kun kävi AL-Anon ryhmissä.Kirjassa on joka päivälle vuodessa,jonkun "tarina kokemus",lopuksi mietelause.Kirja ehdotaa elettäväksi päivän kerrallaan.Ja osoitaa miten voi saada, joka päivä rajattomasti lohdutusta ja tyydytyksen tunnetta.Jos olet kiinostunut selvitän miten vaivattomimasti saat kyseisen teoksen.Terv,.Raitis alkoholisti..
"Päivä kerrallaan Al-Anon perheryhmässä". Sitä saa Al-Anonin toimistosta (www.al-anon.fi). Luen itsekin sitä epäsäännöllisen säännöllisesti, vaikka en Al-Anonin kokouksissa käykään.
saamari, sitä tarkoitin jäi jostainsyystä,se alku pois.Kiitos huomaavaisuudesta.Näihin ryhmiin kanattaa hakeutua,olen niin onnellinen,siitä kuin vaimoni kävi näissä alkoholistin lähimmäisten ryhmissä.Sai hoitaa siellä itseään.Ja varmaan oppi ymmärtään minua,alkoholistina paremmin.Tänään elämme onnellisessa avioliitossa..
toivon teille pitkää ja onnellista parisuhdetta!
senhän sinäkin tiedät, etei me ihan onnelakaan pärjätä,omaosuus on tehtävä!!Mutta ettei menis meidän kahdenkeskiseksi puheluksi.Niin sinulle alkoholistin tytär,hae apua!!Näillä tiedoilla mitä tässä viestiketjussa on esitetty,pääset alkuun.Ei sinun tarvitse kärsiä.Nimitäin, olen nähnyt senkin, kuinka vielä juovan alkoholistin läheinen,on toipunut,nimenomaan edellä osoitetun ohjelman avulla!!Sinä voit toimimalla autaa iteseäsi..Jaksamista sinulle!!Hyvää ja rauhaisaa Pääsiäistä kaikille!!
Heissan "raitis" alkoholisti! Olen kohta vuoden seurustellut miehen kanssa, joka on alkoholisti. Tälläkin hetkellä hän kuorsaa sängyssä sammuneena. Omien sanojensa mukaan hän vain "meni nukkumaan ennen kuin muut"... Uskokoon ken haluaa! Tulimme pääsiäisreissusta noin klo 15, klo 20:een mennessä hän oli juonut melkein koko 3 litran viinitonkan. Olen jo kesällä ostanut huusholliin AA:n kirjasia: lähinnä alkoholistin lapsille suunnattuja (hänellä kun on 6- ja 9-vuotiaat tyttäret), mutta ne ovat hävinneet täältä (ilmeisesti hän on heittänyt ne roskikseeen?). Joskus olen ottanut puheeksi hänen alkoholinkäyttönsä, ja hän vain loukkaantuu/selittelee/vähättelee... Vastaanotto ei pelaa. Hän haluaisi kovasti, että tekisimme yhteisen vauvan (ilmeisesti siksi, etten jättäisi häntä). Minä en pysty kontrolloimaan hänen alkoholin käyttöään, eikä hän itsekään selvästikään. Teenkö hänelle karhunpalveluksen, kun siedän hänen jokaviikonloppuista sammumistaan? Kertokaa te alkkikset, mikä Teidät havahdutti! Ja kertokaa vielä, oletteko raitistumisenne jälkeen yhtä täynnä itseänne vai osaatteko ottaa muiden ihmisten tarpeita ja toiveita huomioon? (Kumpi on mahtanut olla syy ja kumpi seuraus: alkoholismi vai itsekkyys?