niiltä ne on pidätetty..
mitenkä tuo pitäisi ajatella?
Tarvitseeko vanhoillislestadiolaisten näin ollen antaa anteeksi joillekin joitakin syntejä, sillä opetuslapsilla on oikeus pidättää synnit, joita eivät halua anteeksi antaa. Vaikea asia muuten..miten tuon voi käsittää. Joillakin on oikeus olla antamatta syntejä anteeksi katuvalle? Näinhän tehtiin esim hoitokokouksissa 70-luvulla, että synnit pidätettiin, oliko se sitten väärin, jos pidättäjät olivat vanhoillisia, eivätkä tieltään hieman eksyneitä?
mitenkä tuo pitäisi ajatella?
Tarvitseeko vanhoillislestadiolaisten näin ollen antaa anteeksi joillekin joitakin syntejä, sillä opetuslapsilla on oikeus pidättää synnit, joita eivät halua anteeksi antaa. Vaikea asia muuten..miten tuon voi käsittää. Joillakin on oikeus olla antamatta syntejä anteeksi katuvalle? Näinhän tehtiin esim hoitokokouksissa 70-luvulla, että synnit pidätettiin, oliko se sitten väärin, jos pidättäjät olivat vanhoillisia, eivätkä tieltään hieman eksyneitä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Näin raamattu opettaa. Kyllä. Tieltään eksynyt ei ollut muutenkaan kelvollinen saarnavirkaan.
Syntien pidättäminen ei tosiaankaan tarkoita sitä, että vl tai joku muu uskova, kieltäytyy antamasta synninpäästöä, kun toinen sitä pyytää. Näin kuitenkin tapahtui paljon sillä kuuluisalla vuosikymmenellä.
Lutherkin sanoo, että jos joku pyytää syntien anteeksiantamusta, niin hänelle ne saarnattaman pitää. Se on myös luterilaisen kirkkomme perusopetus.
Mistä sitten on kysymys syntien pidättämisessä? Jos joku ei pyydä syntejään anteeksi, eikä kadu, niin silloin hänen syntinsä jäävät anteeksiantamatta, eli pidätetyiksi.
Näissä asioissa oli todella paljon sekaannusta silloin -70-luvulla. Ihmisille ei silloin aina saarnattu syntejä anteeksi, vaikka he sitä pyysivät. Näin sekoitettiin syntien pidättäminen anteeksiantamuksen pidättämiseksi, mikä on ihan eri asia!
Kenelläkään meistä uskovaisista ei ole valta pidättää syntejä toiselta, joka niitä anteeksi pyytää. Jos näin toimimme, niin silloin meidän omatkin syntimme jäävät pidätetyiksi:( Jeesuskin sanoo: Jollette anna toisille syntejä anteeksi, niin ei teillekään anneta teidän syntejänne anteeksi.
Joh 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mihinkäs me tämä raamatunlause heitettäs.
Jeesus tarkoitti tietysti että kaikille katuville annetaan synnit anteeksi mutta on valitettavasti tilanteita tullut vuosien saatossa eteen ettei ihan selvästi ole haluttu oikeasti uskoa vaan on tehty ns hätäparannus jossa ilmiselvästi on nähty ettei parannuksen tekijä ole tehnyt synneistään parannusta vaan olisikin halunnut kuulla vain muodollisen evankeliumin saarnan. Tätä on lähes mahdoton selittää ja kuvailla.
Tuota ylläolevaa raamatunlausetta jokainen uskovainen toivoo että ei tarvitsisi käyttää.
Ja synnintunnon syvyyttäkään ei liene mahdollista selvittää eikä tarpeen.
Mutta väitän ettei kukaan syntejään katuva ole jäänyt sovitusevankeliumin kuulemisesta paitsi.
Kerran eräs kaveri tuli reilussa laitamyötäisessä pyytämään minulta syntejään anteeksi ja jouduin hetkeksi aivan hämilleen kun viinan höyry oli niin vahvaa että meinas itsekin siitä höyrystä tottumattomana humaltua :) ja mietin siinä onko hän varmasti tietoinen siitä mitä puhuu. Hetken juteltúani koin että hänellekin kuuluu armoevankeliumi ja saarnasin vapauttavaa sanomaa hänelle. Uskokaa, hän jäi uskomaan ja tuli viikon päästä seuroihin.
Mitäkähän eroa on syntien pidättämisellä ja anteeksiannon epäämisellä.
Tuli muuten mieleen yksi esimerkki.
Sinua vastaan kävelee kaveri ja lyö sinua nenään ja kaadut. Hän nostaa sinut ylös ja pyytää lyömistään anteeksi. Anteeksi annettuasi hän lyö taas sinua nenään ja kaadut. Taas hän auttaa sinut ylös ja sinulta näin seitsemän tällin jälkeen seitsemän kertaa saa anteeksi.
Onko mielestäsi tässä kysymys Jeesuksen kehoituksesta antaa ne seitsemänkymmentä kertaa seitsemän eli aina anteeksi. EI OLE !
Se tarkoittaa katuvaa ihmistä ja tämä ihminen ei osoittanut milloinkaan katuvansa vaan jatkoi synnillistä lyömistään. Synnillistä lyömistä on muukin kuin fyysinen lyöminen. Mutta usein kuitenkin oikean katumisen erottaa väärästä. Siihen meille on annettu Totuuden Henki.
>>
Onko mielestäsi tässä kysymys Jeesuksen kehoituksesta antaa ne seitsemänkymmentä kertaa seitsemän eli aina anteeksi. EI OLE !
Se tarkoittaa katuvaa ihmistä ja tämä ihminen ei osoittanut milloinkaan katuvansa vaan jatkoi synnillistä lyömistään. Synnillistä lyömistä on muukin kuin fyysinen lyöminen. Mutta usein kuitenkin oikean katumisen erottaa väärästä. Siihen meille on annettu Totuuden Henki.
>>
Jeesus opetti nimenomaan päinvastoin. Meistä ihmisistä kun ei ole toisen sydämen tilan arvioijiksi. Siksi Jeesus varoitti vertauksessa jakamasta viljaa jyviin ja akanoihinkin koska tekisimme virheitä. Meidän ihmisten tulee aina antaa anteeksi vaikka epäilisimmekin toisen vilpillisyyttä, eihän Jumalaa voi kuitenkaan pettää:) Tuossa lyöntitilanteessa on loogista ja viisasta varautua seuraavaan lyöntiin ja pyrkiä estämään tai väistämään se. Tyhmä ei tarvitse olla, vaikka antaakin anteeksi;)
Matteus 13:
"24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
--> --> 29 Mutta hän sanoi: 'EN, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
tapaukset takavuosina kun joku pyysi anteeksi vilpillisesti
kauhistavaa mutta totta näin tapahtui
läsnäolijat tiesivät, että parannuksenteossaan tuo nyt valehtelee, kieroilee tai muuta sellaista
seurakunta vaikeni sellaisissa tapauksissa; valheen päälle ei ketään siunata
Sinun viestistäsi sain valitettavasti sen käsityksen, että ihminen, jolta pyydetään anteeksi, ensin on tuomarina ja arvioi, onko tuolla nyt todellinen synnintunto ja katumus. Samoin mietit n.s. "hätäparannuksia". Tuollaisia toki on, mutta niitä ei ihmisen ole lupa miettiä silloin, kun toinen pyytää anteeksi syntejään.
Kuka meistä omaa sellaisen röntgensilmän, joka erehtymättömästi näkee toisen ihmisen sisimpään? Eikö se ole yksin Jumala?
Ne, joille synnit pidätetään tuossa mainitsemassasi Raamatun kohdassa, ovat niitä, jotka eivät ole halunneetkaan syntien anteeksiantamusta. Jos ihminen vain pyytää, niin sen PITÄÄ riittää ilman mitään toisen ihmisen arvoita pyytäjän todellisesta sydämentilasta.
Jos sitten onkin kyseessä n.s. "hätäparannus", niin kyllä kyseisen henkilön elämä sen jälkeen näyttää, uskoiko hän vaiko ei. Se ei ole synninpäästön julistajan asia, vaan kyseisen pyytäjän. Jos hän ei jaksanutkaan uskoa, niin sille me emme voi mitään.
Mutta sille me voimme, ettemme keneltäkään pyytäjältä kiellä synteinpäästön sanaa. Jos sen teemme, meitä kohtaa sellainen rangaistus, että meidän syntimme jäävät pidätetyiksi, niitä ei anneta Taivaassa anteeksi, vaikka kuinka täällä kuulisimme anteeksiannon päästösanoja:(
>>>Mitäkähän eroa on syntien pidättämisellä ja anteeksiannon epäämisellä.
Otsikoit kirjoituksesi 70*7!
Kirjoitat mm.
"...Jeesus tarkoitti tietysti, että kaikille katuville annetaan synnit anteeksi mutta on valitettavasti tilanteita tullut vuosien saatossa eteen ettei ihan selvästi ole haluttu oikeasti uskoa vaan on tehty ns hätäparannus jossa ilmiselvästi on nähty, ettei parannuksen tekijä ole tehnyt synneistään parannusta vaan olisikin halunnut kuulla vain muodollisen evankeliumin saarnan..."
Kerroitpa tyypillisen hoitokokoustilanteen, hyvä!
Kuvaamasi lyöntiesimerkkisi on siinä mielessä typerä, koska kirjoitat "synnillisestä lyömisestä". Millaistahan olisi synnitön lyöminen?
Huomaatko hyvä "usko ja toivo" ITSE lisääväsi ehtoja Pyhään Raamattuun! Muistatko, mikä tuomio tällaisella ihmisellä on? Hänen nimensä pyyhitään pois Elämänkirjasta.
Sinun tulisi tehdä parannus väärästä opista!
Kerran me itsekukin olemme yksin vastaamassa omista teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. Myös niistä, jos olemme jättäneet saarnaamatta anteeksiantamuksen sanoman.
vaikuttava Pyhä henki on semmonen että se sulkee suunsa, jos anteeksipyyntö ei vastaa henkeen...
tämä on silloin tällöin koettu ja todella vavahduttava ja selkäpiitä karmiva kokemus
siinä näyttäytyy jotakin ylimaallista majesteettivoimaa seurakunnan majan vaiheilla
Mielestäni se ei ole mikään Pyhä Henki, joka suun sulkee. Se on Paha Henki.
Raamatussa sanotaan, että jokainen joka anoo, se saa. Jos siis anot syntejäsi anteeksi, niin ne täytyy toisen anteeksi saarnata.
Tämä on oleellinen osa kristinuskoa. Kaikki muut puheet siitä, että "suu suljetaan" Pyhän Hengen toimesta, ovat kerettiläisyyttä:(
Tai yksinkertaisesti vaan se, että seurakunta seuraa puheenjohtajaa ja kun puheenjohtaja vaikenee niin seurakunta tietty vaikenee perässä. Vai kuvitteletko, että sieltä joku "toisinajatteleva" nostaisi kätensä ja siunaisi, kun puheenjohtaja esimerkillään osoittaa muuta?
Tälläistakin olen ollut monta kertaa, ellen peräti aina näissä tilanteissa havaitsevinani :)
Nyrkkisääntönä kymmenien vuosien vl-kokemuksella pidän sitä, että nuo seurakunnan kanta-jutut päättää aina yksi tai korkeintaan muutama samanmielinen henkilö keskenään. Tavallisella seurapenkissä istujalla ei ole niihin oikeasti mitään sanomista. Suhtaudun niihin siitä syystä aika skeptisesti.
>>
niiltä ne on pidätetty..
mitenkä tuo pitäisi ajatella?
Tarvitseeko vanhoillislestadiolaisten näin ollen antaa anteeksi joillekin joitakin syntejä, sillä opetuslapsilla on oikeus pidättää synnit, joita eivät halua anteeksi antaa.
>>
Ensinnäkin vl:iltä unohtuu usein Jeesuksen lähetyskäskyä edeltävä kohta, jossa Jeesus toteaa "Ottakaa Pyhä Henki!"
Siis Pyhä Henki, joka on Jumalan persoona, antaa synnit anteeksi ihmisen kautta ja vahvistaa sitä mitä Jeesus on sanassaan luvannut ("Joka uskoo, pelastuu ja saa synnit anteeksi"). Pyhä henki ei opeta pelastusta vastoin Raamattua, jossa vain USKO on määritelty ehdoksi pelastukselle ja syntien anteeksi saamiselle. Mikäli inhimillinen ihminen haluaa yrittää kieltää Jeesuksen lunastaman armon joltain, niin vain oman pelastuksensa kieltää ja Pyhä henki on jo ajatuksesta lentänyt ikkunasta ulos ja kauas;)
Kirjoitin samasta aiheesta täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007476006
tuo on. Itsekin olen usein tuota miettinyt. Varmasti 70-luvulla tehtiin usein väärinkin.
Ehkä tuo onkin jokin ääritilanne, johon ei todella joutuisi jouduttavan. Mutta voisiko tämä käydä esimerkistä tuolle Raamatun kohdalle, en tiedä:
olen kuullut, että joskus uskovainen on tuntenut voimakasta halua jonkin läheisen kuolinvuoteella puhua uskonasiasta kuolevalle ja kovasti miettinyt miten saisi aloitettua puhumisen, mutta ei vain ole millään löytänyt sanoja aloittaa puhetta uskomisen asiasta. Siinä sitä on juteltu ja juteltu mutta puhe ei ole kääntynyt uskonasiaan eikä vieras ole saanut sanottua halaistua sanaa uskonasiasta vaikka olisi halunnut.
ELi onko niin, että jos joku ihminen on kulkenut armonaikansa ohi, ei auta vaikka hänen vieressään olisi uskovainen ihminen, mutta kun hänen suunsa ei aukea niin armo on vaikka lähellä niin kuitenkin niin kaukana.
Ihmisillä on ihan vääriä käsityksiä ihmisen vallasta antaa syntejä anteeksi, tai olla anteeksi antamatta. Niinkuin anteeksi antaminen olisi ihmisen päätettävissä. Tämä käsitys perustuu Jeesuksen lähetyskäskyyn. "Ottakaa Pyhä Henki joille te synnit anteeksi annatte niille ne anteeksi annetaan, joilta te ne pidätätte niiltä ne on pidätetty". Jos me nämä sanat otamme muusta raamatusta erilleen niin näinhän raamatussa lukee, meidän tulee kuitenkin tutkia raamattua niinkuin apostoli neuvoo. "Että te koittelisitte mikä Jumalan hyvä ja armollinen tahto olisi". Otan esimerkin, yrittäkääpä rauhanyhdistyksn jäsenet antaa sellaiselle ihmiselle synnit anteeksi joka ei usko. Tulee eteen Jeesuksen sana; "Ei kenkään tule minun tyköni ellei Isä häntä vedä". Ilmestyskirjassa Jeesus esittelee itsensä näin; "Näitä puhuu se jolla on Daavidin avain joka avaa eikä yksikään sulje, joka sulkee eikä yksikään avaa.
Rauhanyhdistys on ottanut avaimet Jeesukselta itselleen, raamatussa ei ole lupaa tähän. Lukekaa Ap. 10:44 "Kun Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat". Samoin kävi helluntaina kun apostolit saarnasivat uskoi kolmetuhatta ihmitä. Eli syntien anteeksi antamiseen on yhtä suuri valta kuin pidättämiseen, eli toisin sanoen joka uskoo syntinsä anteeksi sitä anteeksi antoa ei pysty kukaan mitätöimään, ei taivaan enkelitkään. Samoin on pidättäminen, jos ihminen ei halua luopua synneistään, eikä tunne katumusta ei hän voi tehdä parannusta, silloin hän tulee sidotuksi synteihinsä.
Rauhanyhdistys on sitonut ja kiusannut ihmisiä, sanoipa eräs hoitaja vanhalle äidilleni; " Mistä te pyydätte anteeksi jos me ei saarnata". Minulle sanottiin, että minut sidotaan synteihini, samoin vaimoni, mutta yhtään syntiä he eivät nimenneet mistä meidän tulisi tehdä parannus, sanottiin vain, että meissä on väärä henki. Kun kysyin,että miten olen väärää henkeä tehnyt, pääsyyttäjä sanoi, että olen sen imenyt äidinmaidossa. Väärähenki ei olekaan tekosynti, silloin kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi tulee Pyhä Henki asumaan sydämeen. Ne jotka väittävät tätä Jumalanlapsessa asuvaa henkeä vääräksi tekevät Pyhän Hengen pilka.
On hyvä, että on tämmöinen palsta jolla voi keskustella elämämme tärkeimmästä asiasta. Minä olen itse kokenut monet hoitokokoukset, olen myös entinen rauhanyhdistyksen saarnaaja joten minä kyllä tiedän mistä kirjoitan.
Vielä yksi selvennys, kun sanotaan, että se on evankeljumi kun saarnataan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Näin ei kuitenkaan ole, ne ovat synninpäästön sanat. Evankeljumi on ilmoitus teille on syntynyt Vapahtaja, eli kertomus Kristuksen lunastustyöstä ja kun me tämän Pyhältä Hengeltä saarnatun evankeljumin uskomme omallekohdallemma, saamme syntimme anteeksi.
Luther opetti, että evankeliumi tarkoittaa sekä 1.) synninpäästöä että 2) ilosanomaa, kuten sen ise määrittelet.
Ja tämä opetettiin ainakin meille jo koulussa että se tarkoittaa KUMPAAKIn asiaa. Nukuitko uskonnon tunneilla?:))
Synninpäästö juuri kuuluu evankeljumiin, juuri tätähän ilosanoma tarkoittaa "Teille on syntynyt Vapahtaja", Kristus on kuollut ja noussut ylös kuolleesta ja maksanut meidän pahat tekomme ristillä, eli kun uskoo tämän Pyhältä Hengeltä saarnatun ilosanoman omalle kohdalleen saa synnit anteeksi, ihan niin kuin Korneliuksen huoneessa tapahtui. Ei tarvitse, että joku käy henkilökohtaisesti vakuuttamassa, että sinun synnit ovat anteeksi annattu Jeesuksen Nimessä ja Veressä. Kun näin on, kuka voisi hallita anteeksiantoa joka on aivan vapaasti tarjolla kaikille jotka sen haluavat vastaan ottaa.
Eli kenenkään synnit eivät ole toisen ihmisen taskussa, että voisi ihminen päättää antaisiko vai pdättäisikö tuon ihmisen synnit. Monesti on niin ettemme jaksa yleisestä saarnasta uskoa synteämme anteeksi, joten tarvitsemme, että meille vakuutetaan anteeksianto henkilökohtaisesti, ihan niinkuin ripissä tehdään.
Olet aivan oikeassa, näin on oikea oppi ja opetus. Olet säilynyt Jumalan lapsena sen pienen joukkosi turvissa.
Kyllä Jumala hoitaa meitäkin, vaikka koetteleekin välillä:)
"Ei tarvitse, että joku käy henkilökohtaisesti
vakuuttamassa,,,"
Miksikähän tuossa kertomassasi Raamatun paikassa juuri Pietari haettiin Jopesta Korneliuksen kotiin??
Ja kuika tuo ko. raamatun kohta jatkuu, lukisitko sen?
Ei Pietari ollut ainoa uskovainen, joka olisi kelvannut saarnaamaan Kristuksen lunastustyöstä. Kaikki Jumalanlapset ovat kuninkaallista pappeuta, ilmoittamaan ja saarnaamaan hyvää sanomaa. En tiedä miksi Jumala valitsi Pietarin kertomaan Korneliuksen huoneeseen, että Kristus on teidänkin syntivelat maksanut. Ap.10:43 "Joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saamaan".
Lue itse tämä kohta, löydät tämän paikan apostolien tekojen kymmenestä luvusta.
Ainoastaan lakia epäuskoiselle, joka ei nöyrry parannukseen, että hän oppisi tuntemaan elävän Jumalan ja Hänen vanhurskauttamis tien.
Totean vielä. Katuvalle on aina saarnattu synnit anteeksi. Minä en usko että ketään aidosti katuvaa on sidottu synteihin, se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Sitominen voi tapahtua Kristuksen kirkkolain perusteella, mutta siitä miellellään vapautetaan.
Tarkoitan kirkkolailla (vapaasti muisteltu ja lyhennelty) "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä, jos hän sinua kuule olet voittanut hänet. Jos hän ei sinua kuule ota kaveri ja nuhtele häntä, jos hän ei teitä kuule tuokaa asia seurakuntaan, jos hän ei seurakuntaa kuule, pitäkää häntä epäuskoisena"
Katuvalle EI ole aina annettu anteeksi, näissä suurissa hoitokokouksissa se on ollut ihan tavallista. Luepa Heinon ja Paula E:n kirjoituksia, jossa he kertovat, miten katuvalle EI OLE annettu anteeksi.
Ohessa oolevan linkin takana on oma kirjoitukseni joka liittyy tähän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007499684
että heidän kirjoituksensa eivät pidä paikkaansa, tai he eivät ole ymmärtäneet kuulemansa. Eli KATUVALLE eli SYNTEJÄÄN antekksi katuvalle, on aina saarnattu anteeksi. Vielä tänäpäivänäkin niin Heinolle kuin Paulalle.