Mietin sitä, että kaipaus sinua kohtaan on voimakasta. Mutta yhtä paljon pelkään sitä, että mitäs sitten, jos joskus nähdäänkin? Mitä silloin tapahtuu? Et varmaankaan ymmärrä, kuinka paljon ja kuinka useasti minuun sattui silloin, kun vielä nähtiin enemmänkin. Sinulle olin täysin yhdentekevä, tai niin ainakin kohtelit minua. Yhdentekevänä.
Syksyllä kun oltiin puheissa, ymmärsin myös jotain muutakin. Kun minulla ja sinulla oli ollut joskus riitaa, sinä syytit myöhemmin yksin minun aiheuttaneen senkin. Sanoit, että nyt olin paljon rauhallisempi, kuin mitä tuolloin olin ollut. Sinulla oli vuosi, yksi kokonainen vuosi aikaa miettiä, mitä siinä tilanteessa todella tapahtui. Ja minä olin siinä tilanteessa myös se selvempi/selväjärkisempi. Yhdestä lauseesta sekosit täysin. En vaan jaksanut kuunnella sinun pullistelujasi.
Kuule tiedätkö. En halua enää näitä tilanteita, enkä vastaavia sanallisia loukkauksia kuulla enää sinulta. Minä olin rauhallisempi. Niin.
Enkä halua kokea myöskään sitä enää, että pidät minua lämpimänä, mutta en kuitenkaan tiedä yhtään missä mennään. Näen sinut siinä, minulla ainakin on seurassasi ihan hyvä olla, jutellaankin. Ja sitten sinä katoat. Määrättömän pituiseksi ajaksi. En tiedä näenkö sinut seuraavan kerran vuoden, vai kahden vuoden kuluttua, vai näenkö enää koskaan? Välitätkö, etkö välitä, haluatko nähdä, etkö halua nähdä? Minä en oikeastaan tiedä sinusta yhtään mitään.
Sitten ilmestyt eteeni. En tiedä miten suhtautua siinä tilanteessa. Olisi pitänyt kaiketi olla iloinen puolestasi, että olit hyväntuulinen ja varmaankin sinulla oli jo asiat paremmin, kuin viimeksi tavatessamme. En vaan osannut olla siinä tilanteessa enää. Sen tiedän, että en ole pystynyt unohtamaan sinua ja että se kaikki tapahtunut on ollut yhtä helvettiä minulle. Minä en vaan tiedä paljoa muuta, huonoa kohtelua en ainakaan aio enää sietää.
Syksyllä kun oltiin puheissa, ymmärsin myös jotain muutakin. Kun minulla ja sinulla oli ollut joskus riitaa, sinä syytit myöhemmin yksin minun aiheuttaneen senkin. Sanoit, että nyt olin paljon rauhallisempi, kuin mitä tuolloin olin ollut. Sinulla oli vuosi, yksi kokonainen vuosi aikaa miettiä, mitä siinä tilanteessa todella tapahtui. Ja minä olin siinä tilanteessa myös se selvempi/selväjärkisempi. Yhdestä lauseesta sekosit täysin. En vaan jaksanut kuunnella sinun pullistelujasi.
Kuule tiedätkö. En halua enää näitä tilanteita, enkä vastaavia sanallisia loukkauksia kuulla enää sinulta. Minä olin rauhallisempi. Niin.
Enkä halua kokea myöskään sitä enää, että pidät minua lämpimänä, mutta en kuitenkaan tiedä yhtään missä mennään. Näen sinut siinä, minulla ainakin on seurassasi ihan hyvä olla, jutellaankin. Ja sitten sinä katoat. Määrättömän pituiseksi ajaksi. En tiedä näenkö sinut seuraavan kerran vuoden, vai kahden vuoden kuluttua, vai näenkö enää koskaan? Välitätkö, etkö välitä, haluatko nähdä, etkö halua nähdä? Minä en oikeastaan tiedä sinusta yhtään mitään.
Sitten ilmestyt eteeni. En tiedä miten suhtautua siinä tilanteessa. Olisi pitänyt kaiketi olla iloinen puolestasi, että olit hyväntuulinen ja varmaankin sinulla oli jo asiat paremmin, kuin viimeksi tavatessamme. En vaan osannut olla siinä tilanteessa enää. Sen tiedän, että en ole pystynyt unohtamaan sinua ja että se kaikki tapahtunut on ollut yhtä helvettiä minulle. Minä en vaan tiedä paljoa muuta, huonoa kohtelua en ainakaan aio enää sietää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi annat siimaa narsistille?
Älä tee sitä.
Tai sori, jos tämä koskee sitä keissiä, jossa mitään tunteiden tai edes ajatustenjakamista ei ole LIVESSÄ. Yritetty sinun taholtasi, eli ette näe, niin mene hoitoon.
Miehelle?