Onpas ikävää. Mä kävin tutustumiskäynnillä yhel terapeutilla. Mun mielestä vaikutti ok tyypiltä ja olisin voinut jopa häntä vakavasti harkita. Pari viikkoo odotin ja kävin yhtä toistakin tapaamassa mut toi eka tuntui paremmalta. Laitoin viestin sille et miten olis. No ei vastannut mitään. Odotin viikon kunnes laitoin uuden viestin, jossa pyysin vastaamaan ees jotain, että tiedän onko hän käytettävissä vai pitääkö mun käynnistää uus terapeutin hakurumba. Vaan ei siihenkään viestiin vastannut. Todella töykeää touhua.
Mä en ole helpoin mahdollinen asiakas, sanoi mulle etten ihan mahdoton tapaus ole mutta töitä joutuu tekemään, et sikäli mä en ihmettele jos ei mua halua asiakkaakseen, mutta hyviä käytöstapoja vois silti noudattaa. Mietin myös että oonko turhan kärsimätön (aikoja hänellä vapaana aikaisintaan kesällä) mutta kun viestiteltiin tutumiskäynnin ajankohdasta niin vastasi viesteihini tosi nopeesti.
Mä en ole helpoin mahdollinen asiakas, sanoi mulle etten ihan mahdoton tapaus ole mutta töitä joutuu tekemään, et sikäli mä en ihmettele jos ei mua halua asiakkaakseen, mutta hyviä käytöstapoja vois silti noudattaa. Mietin myös että oonko turhan kärsimätön (aikoja hänellä vapaana aikaisintaan kesällä) mutta kun viestiteltiin tutumiskäynnin ajankohdasta niin vastasi viesteihini tosi nopeesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ole tarkkana noiden kanssa. Omien kokemusteni mukaan on todella vaikea löytää terapeutti, joka pystyy oikeasti auttamaan. Siinä tarvitaan paitsi hyviä henkilökemioita myös ammattitaitoa. Koulutuksista voi olla sekä haittaa että hyötyä. Ilman koulutusta ei ole taitoja, mutta koulutus voi olla myös sellainen kaiken-paskanheiton-pyhittävä mantra.
Rehellinen terapeutti auttoi mua merkittävästi. Selviämään saatanallisesta elämäntilanteesta (anteeksi kielenkäyttö). Taustalla lapsuuden hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, sekä pitkä gaslighttauksen ketju omassa elämässä ja mielenterveysjärjestelmässä.
Puhelimeen ja tekstareihin pitää vastata. Ellei ole joku tekninen syy, ettei tavoita, niin radiohiljaisuus on huono merkki. Ja käytöstavat muutenkin. - Hieman epäiilyjä herättää, että hän sanoo sulle heti alkuun, että ei-ihan-mahdoton...? Laittaako sut jo nyt johonkin negatiiviseen kategoriaan... Joku toinen ihminen/terapeutti ehkä näkisi toisin.
Terapeuttia voi myös vaihtaa. Ei ole huonon potilaan tms. merkki. Jos joku rupeaa ihmettelemään, että näin-janäinmonella olet jo käynyt, ja keksimään sille omasta päästään sua halventavia selityksiä, niin jätä se äkkiä.
Kiitos vastauksestasi. Mä myönnän että olin tutustumiskäynnillä aika sekava, mulla mm. adhd joka tekee musta sekavan ja mouhoavan. Ja yritin tiivistää mun pari vuotta kestäneen todella vaikean elämäntilanteen 45 minuuttiin. Ehkä ois pitänyt yrittää olla rauhallisempi (sano mulle että mun pitäis keksiä itselleni rauhoittumiskeinoja), mutta kun oli niin paljon patoutuneita tunteita/ajatuksia. En kyllä ihan kelle tahansa, ainakaan nuorelle ei niin kokeneelle terapeutille viitti ees mun kokemuksia avata, koska haastavaa olisi varmaan kokeneellekin. Jos mä olisi sen kokenut terapeutti niin ottaisin asiakkaaksi haasteena, olis mielenkiintoista kesyttää, mut muiden kanssa pääsee varmaan tosi paljon helpommalla. Tajus hyvin että todellakin oon terapian tarpeessa, mutta sanoi myös että olen ihan järjissäni. ;) Mut harmittaa kovasti, mulle suositeltu terapiaa neljän eri psyk ihmisen suulla jo vuosia (olen kyl jo kaksi vuotta käynyt ajat sitten) ja nyt olis sopiva hetki se aloittaa. Laitoin viestiä n 30:lle terapeutille, joista yllättävän moni vastasi, mutta mahdollisuutta ottaa uusia ei ollut kuin ehkä joskus syksyllä. Pakko aloittaa uusi kierros. Raskasta on.
Tutustumiskäynnillä ei mitenkään ehdi kertoa koko elämäntarinaansa, eikä edes kaikkea olennaisesti vaikuttavaa. Se on vain 45 minuuttia, jossa yritetään luodata, millainen on tuntuma uuden ihmisen kanssa. Onko turvallinen olo. Miltä se paikka muutenkin vaikuttaa - sisustus ym. kertoo terapeutista ihmisenä, ja miten hänen "sisäinen maailmansa" synkkaa sinuun.
Joskus kun tapaa uuden ihmisen, voi käydä niin hyvin, että jo varttitunnissa tulee sanotuksi joku tärkeä asia niin että toinen ymmärtää ytimen. Jonkun toisen kanssa ei asiat avaudu edes perustasolla vielä puolessa vuodessakaan, oli sitten miten koulutettu ammattilainen tahansa. Tärkeää siis ei ole se mitä ehdit ja mitä et ehdi sanoa, vaan koetko että tulet ymmärretyksi siinä vähässä mitä ehdit sanoa. Tämä on ainakin minun oma kokemukseni. Kävin tutustumiskäynneilläkin aika hemmetin monta kertaa ja monella.
Henkilökemia on ensimmäinen ehto, mutta jos terapeutilta puuttuu koulutusta ja omaa, terapian kautta saatua itsetuntemusta niin hän ei todennäköisesti pysty pitkälle auttamaan. Kysyitkö häneltä tai otitko selvää muuten, kauanko hän on käynyt omassa terapiassa? Eri koulutuksissa vaatimukset ovat hyvin erilaiset. Lyhytterapioissa, kognitiivissa ja integratiivisissa vaaditaan yleensä vain 40-80 tuntia. Psykodynaamiset terapeutit käyvät vähintään 280 tuntia. Iso ero. Tosin monet käyvät pitempään kuin koulutuksessa vaaditaan.
Oma terapia ei tee terapeutista ongelmatonta ihmistä, koska ongelmatonta ihmistä ei olekaan. Mutta se on kuitenkin lähtökohta sille, että voi päästä selville omista piilevistä puolistaan. Jos terapeutti rupeaa vaikka projisoimaan jotain omaa ikävää ongelmaansa asiakkaaseen, tai kehittää häneen vastatransferenssin jonka puitteissa käyttää valtaa tai holhoaa, niin se on huono juttu. Tällaista tapahtuu kuitenkin kaikille terapeuteille joskus, ja heidän pitäisi olla selvillä siitä. Samaa ilmenee muissakin läheisissä ihmissuhteissa. Etenkin lasten ja vanhempien välisissä suhteissa - mistä useimpien terapiassa käyvien ongelmat pääosin ovatkin lähtöisin, ainakin minun mielestäni :( Koulutusterapian tarkoitus on, että terapeutti oppii pääsemään selville käytöksensä motiiveista, ja muuttamaan toimintaansa tarvittasessa.
Tässä video, jossa eräs entinen terapeutti kertoo kokemuksistaan. Paljon faktaa, mihin itse olen törmännyt asiakkaana ja muutenkin:
Kuusi syystä miksi lakkasin työskentelemästä terapeuttina
https://www.youtube.com/watch?v=f0Fi32LbXHA
Lisäksi,jos tuntuu että on hirveä elämäntilanne ja kiire saada apua, ja ettei ehdi odottaa sopivan löytymistä, eikä käydä tusinalla tutustumiskäynnillä. Niin yksi varteenotettava vaihtoehto on ruveta ns. poukkoilevaksi potilaaksi. Tämä termi, joka on ainakin omasta mielestäni varsin loukkaava, on terapeuttien keskenään käyttämää kieltä. Hehän eivät yleensä pidä siitä, että asiakas ei "sitoudu" heti. Juuri heihin. ;)
Tosiasiassa jokainen sitoutuu sen verran kuin voi, ja sitten kun löytyy sopiva auttaja, yhteistyö jatkuu pitempään. Kun etsii terapeuttia on todella vaikea seuloa siitä joukosta se yksi, josta voi olla riittävän varma, ja sitoutua sitten hänen kanssaan mahdollisesti usean vuoden mittaiseen yhteistyöhön. Minusta kannattaa toimia niin kuin "kuluttaja-asiakas": eli jos tällä hetkellä tuntuu että jonkun kanssa voi keskustella ja saada tukea ainakin tämänhetkiseen tilanteeseen, niin käy hänellä sen verran kuin se toimii. Jos tuntuu ettei yhteistyö lähde käyntiin niin kuin toivoisi, tai osoittautuu ettei hän pystykään vastaamaan tarpeisiisi riittävästi, vaikka aluksi vaikutti hyvältä, niin katsot sitten toisen. Vaihtaminen on suht. helppoa ainakin Kelan kanssa asioidessa. Fiksu terapeutti ymmärtää vaihtojakin, ja asettuu asiakkaan asemaan , eikä ota vaihtamista tai lopettamista narsistisena loukkauksena. Mutta eihän tällaisia terapeutteja ole monta.
Kiitos kommenteista!
On mulla kiire saada apua. Onneksi mä sain työterveyden kautta psykologikäyntejä, jotka auttavat ensi hätään, ts. päällimäisten purkamiseen. Jos ne auttais selviytymään keväästä ja jos löytäisin syksyksi terapeutin. Jos. Nyt on paukut niin veke kun eka hakukierros ei tuottanut tulosta, tai on siis vielä pari mahdollista, mutta toi yhden terapeutin oharit söi vähän motia. Olin jo niin toiveikas.
Oon käynyt vuosia vuosia sitten 2 v terapiassa. Siinä kävi niin, että terapeutti ei ollut mulle sopiva, mutta enhän mä sitä etukäteen tiennyt. Vaikea sitten oli irrottautua, kun oltiin alkuun päästy. Ja työlästä olisi ollut, mutta olisi varmaan kannattanut.En kyllä tiedä miten yhden tai kahden käynnin perusteella tietää onko se oikea. Kyllä mä tosin silloin aiemmin terapeuttin hakiessani yhden hylkäsin samantien.
Tää oharit tehnyt oli vanhempi ja kokenut psykologi. On psykologin virassa ja lisätyönä tekee terapeutin työtä. Mun mielestä ihan ok vaikutelman antoi (paitsi mua hämäsi sen sukassa oleva reikä :D ) ja osasi poimia sekavasta monologistani sopivia teemoja terapiaan. Taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla rahanahne p****, halusi vain nopeasti peruutusajalle jonkun epätoivoisen maksavan asiakkaan.
Mut täytyy nyt täs saada itsensä takaisin kasaan ja aktivoitua hakemiseen.