Minulla (en ole vl) oli ala- ja yläasteella parhaana ystävänäni vl tyttö. Olimme koulussa aina yhdessä ensimmäiseltä luokalta yläasteen loppuun saakka. Yläasteella ystäväni alkoi kuitenkin käyttäytyä omituisesti. Hän jätti minut yhtäkkiä yksin ja lyöttäytyi ihmisten seuraan, jotka olivat haukkuneet minun ulkonäköäni ja kiusanneet.
Elämäntapani olivat hyvät, en meikannut, en juopotellut enkä mitään, minkä vuoksi ystäväni olisi pitänyt alkaa yhtäkkiä hävetä minua. En koskaan saanut häneltä selitystä, miksi ystävyytemme äkkiä lakkasi.
Olisiko teillä mitään vastausta tälläiseen tyhmään kysymykseen, vai oliko kyseessä vain inhimillinen toisen seuraan kyllästyminen.
Löysin kyllä uusia ystäviä myöhemmin, mutta tämä on jäänyt jotenkin vaivaamaan minua. Miten 9 vuoden ystävyys yhtäkkiä lakkaa ja ihmisistä tulee kuin ventovieraat toisilleen?
Elämäntapani olivat hyvät, en meikannut, en juopotellut enkä mitään, minkä vuoksi ystäväni olisi pitänyt alkaa yhtäkkiä hävetä minua. En koskaan saanut häneltä selitystä, miksi ystävyytemme äkkiä lakkasi.
Olisiko teillä mitään vastausta tälläiseen tyhmään kysymykseen, vai oliko kyseessä vain inhimillinen toisen seuraan kyllästyminen.
Löysin kyllä uusia ystäviä myöhemmin, mutta tämä on jäänyt jotenkin vaivaamaan minua. Miten 9 vuoden ystävyys yhtäkkiä lakkaa ja ihmisistä tulee kuin ventovieraat toisilleen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä moista mietit. Kai sinulla on ystäviä muista piireistä.
No en kyllä mietikään. Minulla on erittäin hyviä ystäviä ja aivan eri kuviot. Ajatus tuli vain mieleeni, että olisiko kyseessä ollut joku yleinenkin vl tapa erota ei-uskovaisten ihmisten tekemisistä?
Minullakin oli kouluaikoinani vl-ystävä.Vietimme paljon vapaa-aikaa yhdessä. Hän kyläili kodissani viikoittain. Koulun päätyttyä tiemme erkanivat muutamaksi vuodeksi.
Tapasin sitten hänet ja hänen miehensä kadulla kaupungissa, johon olin koulun jälkeen muuttanut.Olin tavattoman iloinen nähdessäni ystäväni ja hänen miehensä, joka oli minulle entuudestaan tuttu (luokkatoverini hänkin). Pyysin heidät siltä seisomalta kotiini kahville.
Samassa kaupingissa asui myös toinen hyvä ystäväni, joka hänkin oli naimissa.Itsekin olin jo ehtinyt avioitua. Me kolme ystävystä taas yhdessä, vau! Ensimmäiset lapsemmekin saimme aika lailla samoihin aikoihin.
Kerran, ollessamme vierailulla tämän vl-ystävämme luona, hän halusi lopettaa nämä harvat tapaamisemme. Yhteydenpitomme haittasi hänen uskonelämäänsä.(Älkää istuko siellä, missä pilkkaajat..) Tämä tapahtui 70-luvulla, jolloin näitä hoitokokouksia kuulemma pidettiin.
Tämän ystävyyden irtisanomistapauksen jälkeen en ole ollut tekemisissä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa.
Asumme edelleen samassa kaupungissa. Viimeksi olen tavannut hänet vuosia, vuosia sitten luokkakokouksessa.
on sekä uskovaisia sekä epäuskoisia ystäviä.
Epäuskoiset ystäväni eivät takuulla ole heikentäneet uskoani millään tavalla eivätkä pahentaneet minua.
Luulisin, että tuo juttu on 70-luvulla tapahtunut
ylilyönti.
Epäuskoiset ystäväni ovat äärimmäisen fiksuja ihmisiä; he todellakaan eivät millään tasolla halua loukata uskoani eivätkä johdattaa minua syntiin.
En voi sanoa heistä pahaa sanaa.