Yläasteella olen ja keskivaikea masennus todettiin tos vähän aikaa sit. Olis varmaan ollut vaikea, jos olisin vastannut todenmukaisesti, mutta vanhemmat olivat vieressäni, niin en voinut. Mä en koskaan näytä kuinka paska olo mulla on koulus. Mut tunnetaan sellasena tosi äänekkäänä, pirteenä tyttönä, mutta oon vaan vuosien varrella oppinu feikkaamaan miltä musta oikeesti tuntuu. En oo läksyjä tehnyt noin vuoteen. Mun tosi huono-olo ei vaan oo antanu mun tehdä niitä. Kun tuun kotiin, niin meen suoraa peittojen alle ja en tuu sieltä pois. Jos läksyjä yritän illalla tehdä, niin saan vaan kauhean breakdownin ja itseinho kohtauksen, että "etkö sä tässäkään onnistu?" Pitäiskö tästä kertoa opettajille? Saan kauheesti sanktioita siitä, kun läksyjä ei oo tehty ja numerotkin varmaan alkaa nyt laskemaan, koska viime vuonna pystyin vielä kokeisiin tsemppaamaan ja lukemaan niihin urakalla, (parin breakdownin saattelemana) mut nyt sekään ei tunnu onnistuvan. Koitin kertoa yhelle opettajalle, mutta tuntuu, et se ei uskonu. En usko, että kukaan opettajista uskoo. Siis sitä, että masennus on. En viittis jokaselle opettajalle näyttää jotain diagnoosiakaan. Tulee kauhee huomiohuoran olo, et tälläsestä puhuis kaikille opettajille erikseen. Tietenkään masennus ei anna syytä olla tekemättä läksyjä ja kaikkiin pätee samat säännöt, senkin takia mietin, että pitäisin vaan omana tietona.
Masennuksen kanssa opiskelu?
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.