Eksyn yksin asvalttiviidakkoon.
Pimeys on ainoa seuralaiseni,
se pitää minusta huolta.
En näe toisia eivätkä he minua.
Myrkkykaasut täytävät sisimpäni,
ärjyvät äänet koneiden.
Istun yksin huoneessani pimeässä,
turhaa toivoa elättelen.
Ei elämällä ole tarkoitusta,
pelkkää ivaa ja kärsimystä.
Joskus silmäni vielä aukenevat,
tajuan miksi olen olemassa.
Filosofia ei anna vastausta.
Tukipilariksi usko ei kelpaa,
Vain yksi asia on varmaa,
Ihminen on syntynyt kuolemaan.
Pimeys on ainoa seuralaiseni,
se pitää minusta huolta.
En näe toisia eivätkä he minua.
Myrkkykaasut täytävät sisimpäni,
ärjyvät äänet koneiden.
Istun yksin huoneessani pimeässä,
turhaa toivoa elättelen.
Ei elämällä ole tarkoitusta,
pelkkää ivaa ja kärsimystä.
Joskus silmäni vielä aukenevat,
tajuan miksi olen olemassa.
Filosofia ei anna vastausta.
Tukipilariksi usko ei kelpaa,
Vain yksi asia on varmaa,
Ihminen on syntynyt kuolemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mihin kommettini katoavat joten voi olla,että tämä on toistoa,mutta laitoin edelliseen.
Hyvä runo!!
Ps.vilkaise vastaustani kommenttiisi.
Synkkä ja hieno.
Elämä on loppuun asti kärsimystä.
Mutta entä sitten?
Toisinaan on valon pilkahduksia.
Toivottavasti sinullakin.
Ilon,
Toivon ja
Onnen Rippeet
Synkän mielen keskeltä on niitä vaikea löytää.
Oivallus Elämästä
Oivallus Kuolemasta
Oivallus Kaiken
Tarkoituksesta.
Siinäpä vasta Kysymys.
Ja Vastausta on vaikea antaa.