Voi vitsi! Liekö tämän kevään syy vai mikä vaikeuttaa normaalin naisen elämää? Kun kaikki on niinkuin keskivertoihmisellä pitääkin - perhe, mies, koti ja työ - ja silti pitää yrittää tunne-elämäänsä saada sählinkiä!
Hän on ihana mies, puhuttelee minua kertakaikkisen monitahoisesti huolimatta siitä/senkin takia, että suhteemme on jo vuosia pysynyt "plantonisena".
Olen 30 ikäinen, hän noin 15 vuotta vanhempi. Joskus hän ahdistaa ja ärsyttää - tai ehkä enemmän ne tunteet mitä hän herättää - ja silloin yhteydenpito on samasta paikkakunnasta huolimatta minimissä. Ja sitten taas rävähtää... kun hän todella saa jotenkin, jollakin hullulla tavalla keikautettua sydämeni nurin. Todennäköisesti hänkin saa tästä "suhteesta" jotain, koska vuodet ovat vierineet ja edelleen tapailemme ja pidämme yhteyttä.
Voiko olla niin, että kun kerran olet tehnyt valintasi elämänkumppaniasi ajatellen (siis avioitunut tai muuten sitoutunut kuten minä) niin se oli ainoa oikea valinta tämän elämän osalta? Onko niin, että jos käytän vielä vaihtoehdon "joku muu, kuka?" niin painiskelen loppuelämäni huonon omatunnon kanssa - en itseni vaan elämänkumppanini takia? Niin, nythän selkeästi tarkoitan sitä, että ylittäisin tietyn rajan - rakastelisin hänen kanssaan, mikä olisi epäilemättä ihanaa! Ja ehkä jopa jatkaisin jonkinlaista satunnaista kohtaamista aika-ajoin?
Voiko näin elää?
Hän on ihana mies, puhuttelee minua kertakaikkisen monitahoisesti huolimatta siitä/senkin takia, että suhteemme on jo vuosia pysynyt "plantonisena".
Olen 30 ikäinen, hän noin 15 vuotta vanhempi. Joskus hän ahdistaa ja ärsyttää - tai ehkä enemmän ne tunteet mitä hän herättää - ja silloin yhteydenpito on samasta paikkakunnasta huolimatta minimissä. Ja sitten taas rävähtää... kun hän todella saa jotenkin, jollakin hullulla tavalla keikautettua sydämeni nurin. Todennäköisesti hänkin saa tästä "suhteesta" jotain, koska vuodet ovat vierineet ja edelleen tapailemme ja pidämme yhteyttä.
Voiko olla niin, että kun kerran olet tehnyt valintasi elämänkumppaniasi ajatellen (siis avioitunut tai muuten sitoutunut kuten minä) niin se oli ainoa oikea valinta tämän elämän osalta? Onko niin, että jos käytän vielä vaihtoehdon "joku muu, kuka?" niin painiskelen loppuelämäni huonon omatunnon kanssa - en itseni vaan elämänkumppanini takia? Niin, nythän selkeästi tarkoitan sitä, että ylittäisin tietyn rajan - rakastelisin hänen kanssaan, mikä olisi epäilemättä ihanaa! Ja ehkä jopa jatkaisin jonkinlaista satunnaista kohtaamista aika-ajoin?
Voiko näin elää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos rakkaus ja kiinnostus loppunut niin ilmoita se reilusti myös ystävällesi. Älä leiki toisten tunteilla ethän haluaisi sitä itsellesikään tehtävän.
Niin... näinhän se tietysti olisi jos tunne-elämä ja elämä yleensä olisivat mustaa ja valkoista. Koen olevani nyt sillä harmaalla alueella - asiat (rakkauden loppuminen - rakastumisvaiheen seestyminen, ihastumisen kaipuu - huono omatunto jne)ovat kaikin puolin ok, mutta liekö tämä ikä vai mikä saa miettimään, että voiko tämä elämän osa-alue muuttua muuksi? Onko tämä nyt sitä kun haluaisin molemmista "kakuista vain kermat päältä"?