Mitäs mieltä olette tälläisestä ajatuksesta: Haluan lapsen, mutten hänelle isää. Eli haluan kasvattaa lapseni yksin. Olen 24-vuotias monia surkeita seurustelusuhteita kokenut ja niin monesti miehiin pettynyt. Lapsuudestani selvisin äitini ansiosta. Isä joi, juhli ja kidutti henkisesti koko perhettä. Usko "kunnon miehiin" on kadonnut. Toiminko väärin/itsekkäästi jos "käytän hyväkseni" jotain miestä, saan lapsen, enkä kerro sitä "isille"???? Auttakaa nyt herranjumala tämän ajatuksen kanssa. Onko hyviä miehiä olemassa
Mielipiteitä!!!
Petetty
221279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
... väärin jos se on sinun vakaumus. lapset ovat ihan mahtavia. parempi kyllä että toimit rehellisesti sen isin suhteen. kyllä hyviä isäehdokkaita löytyy
Meinasit kuitenkin ottaa elatusmaksut mieheltä?Vai sanot neuvolassa ja muualla ettet tiedä isää?
Ketään ei pidä laittaa isäksi, jollei itse sitä tahdo!! Vanhigot ovat eri asia...kuin tahallinen vahinko....
En kai minä nyt mitään elatusmaksuja isältä peri kun eihän se mies edes tietäisi olevansa isä. Ja neuvola-asiat hoitaisin omalla tyylilläni. Tiedän tapauksen jossa neuvolan tätit eivät olleet moksiskaan kun äiti ilmoitti ettei ole mitään isää.
Ja on niitä jotka muuttaa mielensä,alkavat myöhemmin periä elareita.
Mutta entäs lapsen oikeus tietää isä?Etkä voisi odottaa ja katsoa,josko se oikea kuitenkin tulisi vastaan...kaikki miehet eivät ole samnlaisia.
kuulukkaan onko sun lapsella isä vai ei,eikä lastenvalvojakaan sua patista kertoon,saat kuiteski elatustuen.
Itse aikanani ajattelin tekeväni juuri niin kuin sinä olet suunnitellut, mutta en sitten pystynytkään hoitamaan asioita suunnitelmien mukaan...tuli monta mutkaa matkaan...lapsen isä ei niin vaan halunnutkaan jättää taakseen sitä "hetkelliseksi suunnittelemaani" suhdetta ja halusi olla osa lapsensa elämää...itekin vähän alkoi pelottaa se yh-elämä ja ajattelin että kokeillaan nyt sitten yhdessäoloa...nelisen vuotta sitä kesti, olin kaveri ja ymmärtäjä alkoholistimiehelle jota en rakastanut...aloin tosissaan yrittää rakentaa perhettä lapsen takia. Nyt, kuten nimimerkistä näkee, oon onneks päässy yh:ks, mutta - yllätys, yllätys - eksä soittelee ajoittain ja haluais tulla takas "kotiin"...
Eli jos päätät tehdä lapsen "yksin", valitse isäksi sellainen josta et takuulla kuule enää ikinä ja mieti tarkkaan jaksatko todella yksin. Itse aion ehdottomasti tehdä seuraavan lapsen vahvassa ja rakkaudellisessa parisuhteessa; vaikka vauvakuume on kova, jaksan odottaa, ja uskon että kunnon miehiäkin on olemassa (kaveritkin on löytäneet :))!!
Osaan kuvitella tunteesi, mutta odota vielä vuosi tai kaksi. Laita itsellesi päivämäärä, jolloin palaat asiaan. Esim Jouluna - 07. Mielestäni ajatuksesi "isättömästä" lapsesta ei ole lainkaan paha, itsekin voisin tehdä niin, nyt, kaikella tällä kokemuksella.
Olen tavannut monia neljääkymmentä lähestyviä miehiä, jotka haaveilevat lapsesta, mutta ovat liian kauan viettäneet poikamieselämää kyetäkseen vakiintumaan, ehkä sellaisesta sinulle helpotus? Miksi turhaan jäädä lapsettomaksi, miksi turhaan perustaa parisuhdetta, vain saadakseen lapsen? Mielestäni lapsi on parasta mitä voi saada, eikä kenelläkään ole oikeutta kieltää sitä sinulta.
Anna kuitenkin itsellesi muutama vuosi aikaa, olet nuori vielä. Opiskele lisää tai aloita uusi harrastus. Jotain, mikä vie ajatuksen akuutista vauvakuumeestasi ja palaa asiaan myöhemmin takaisin.
Mukavaa ja romanttista kevättä sinulle.
Miksi haluat lapsen? Mieti tarkkaan mitä vastaat,lapsi ei ole,ei pitäisi olla "mä haluan vauvan/lapsen" systeemi.Lapsella ei täytetä aukkoja elämässä.
Mielestäni kyseinen teko olisi vähintäänkin epäeettistä ja väärin lasta kohtaan.
Jotenkin tuntuu että lapsesta on tullut naisille jonkinlainen itsestäänselvyys tai tavara, joka on jokaisen haluavan naisen saatava. Huipentumana kyseiselle suuntaukselle yksinäisten naisten hedelmöityshoidot.
Saatanhan olla vain hieman pöllö siveydensipuli, mutta olen aidosti sitä mieltä että lapsen on tarkoitus syntyä miehen ja naisen rakkaudesta; perheeseen jossa hänellä on tukenansa isä ja äiti. Suuri osa lapsista joutuu elämänsä aikana todistamaan isän ja äidin eroa, mutta mikäli lapsi syntyy vain äidille, niin hänellä ei tule ikinä olemaan edes mahdollisuutta varttua perheessä.
Pahoin pelkään, että naiset jotka hommaavat lapsen (keinolla tai toisella) itsekkäistä lähtökohdista saattavat aiheuttaa hallaa lapsen kehitykselle. Hyvä kasvatus ja kehitys ei ole vain harmonisissa puitteissa tapahtuvaa paapomista, vaan lapsen tulisi nähdä myös todellista elämää, johon kuuluu molempiin sukupuoliin tutustuminen. Lapsi ole mikään lemmikki.
Yksinhuoltajan osa ei ole kovin helppo. Varsinkin mikäli lapsi sattuu sairastumaan (esim. koliikki), niin olisi hyvä että paikalla olisi kaksi aikuista tukemassa toisiaan ja jakamassa vastuun. Vanha sanonta kertoo: jaettu suru on puoli surua, mutta jaettu ilo kaksinkertainen ilo... tämä pätee myös lapsen kasvatukseen.
Sinuna harkitsisin asiaa vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Sinä teet itse ratkaisusi, mutta kehotan silti muistamaan sen, että lapset eivät tule tänne ketään ihmistä varten.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000007397432
voin auttaa sinua....
Aloittajan elämäntilanne ja tukiverkko ratkaisevat paljon. On myöskin selviö, kun lähtee leikkiin yksin, tietää varautua ongelmatilanteisiin myös yksin. Monet "väsyneet" äidit ovat tilanteessa siksi, että heidät jätettiin tahtomattaan selviytymään yksin.
Minusta on hyvä, että nuori nainen, joka aloitteen teki joutuu pohtimaan aiettaan monelta kantilta. Linkkisi on ihan hyvä, jos se oli tarkoitettu pohdittavaksi, noin.. positiivisessa mielessä ;)
Ei sinkkuäitiys kuitenkaan huono vaihtoehto ole, jos miettii mikä voisi olla vaihtoehto. Joko lapseton loppuelämä tai epäonninen parisuhde joka on luotu vain lapsentekomielessä. Sellainen tuskin tulee kestämään. Riippuu paljon ihmisestä, naisesta ja hänen voimavaroistaan ja läheisistään, miten elämä lähtee vauvan odotuksen jälkeen sujumaan. En menisi suoralta kädeltä tyrmäämäänkään ajatusta, kunhan pyydän naista miettimään tarkoin :)
Kirjoittanut: 25.3.2005 klo 15.25 (40 palstalla)
"on sinun, mutta onko lapasen kannalta oikein tekemllä tehdä hänet isättömäksi? Ymmärrän kyllä kokemustesi perusteella, että usko kunnon miehiin on mennyt. Niitäkin kuitenkin on. Usein ihminen kuitenkin tiedostamattaan ohjautuu yhä uudelleen samoihin kuvioihin, joissa jo alun alkaen traumansa sai. Sinun kannattaisi varmasti selvitellä menneisyyttäsi jonkun kanssa, niin voisit ohjautua kelpo miehen kanssa yhteen. Luonto on järjestänyt lapselle kaksi vanhempaa senkin takia, että jos toiselle sattuu jotakin, toinen jää huolehtimaan lapsesta. Onnea sinulle ihmissuhteisiin!"
Kirjoittanut: 25.3.2005 klo 16.10 (40 palstalla)
"En suosittele ihan tarkoituksella tuota tekemään. Olet yksin huolinesi, jos lähelläsi ei ole läheisiä sukulaisia tai ystäviä turvaverkkonasi. Jo käytännön asiat tuo ongelmia. Kun itse sairastut - esimerkiksi kuume tai vatsatauti vie voimasi, kuka hoitaa vauvaa?
Entä kun tapaat miehen johon rakastut. Tänä päivänä ei liene siinä ongelmaa jos itselläsi on lapsi, mutta saattaa siinä omat pulmansa silti tulla. Kun tulee yhteisiä lapsia, sinun lapsesi saattaa tuntea olonsa syrjäytyneeksi, koska hänellä ei sitä "oikeaa" isää ole.
Toivottavasti harkitset tarkkaan."
Kirjoittanut: 25.3.2005 klo 17.55 (40 palstalla)
"on oikeus omiin vanhempiin. Miehellä on oikeus olla isä. Sinulla on oikeus synnyttää ja olla siten lapsen äiti kasvattajana. Miksi loukkaisit lapsesi oikeutta. Olipa isä millainen hyvänsä, niin kuitenkin lapsella on oikeus häneen. Sinuna en loukkaisi lapsen oikeutta, sillä hänen kannettavakseen jää loppujen lopuksi aika epämääräinen myytti, josta hän ei koskaan pääse irti."
Kirjoittanut: 25.3.2005 klo 19.53 (40 palstalla)
"edes ajatella lasta? Ehkä myöhemmin, kun olet "sinut" itsesikin kanssa..Kyllä lapsella pitää olla isä ja äiti. Huviä ja kunnon miehiä on, mutta eikö olisi viisaampaa selvittä ensin omat kantimesi..sekä lapsuuteen että nykyiseen elämään...?"
koska olet pettynyt miehiin??
Miten kuvittelet, että asia korjaantuu lapsen saamisella?
Nyt, tällä hetkellä, saatat todellakin ajatella, ettet tule velvoittamaan lapsen isää millään tavalla.
Mutta kun yksinäsi junailet arjen, josta et vielä tiedä hönkäsen pölähtämää, hiipii mieleesi toisenlaiset ajatukset.
Tunnen naisen, joka ajatteli ja teki juuri noin, hankki lapsen itselleen, itsekkäistä syistä.
Nyt hän kiusaa ko. miehen uutta perhettä vaatimalla jo perintöosuuksia lapselleen. Ei kaunista.
Et voi itsekään tällä hetkellä tietää, mitä ajattelet tulevaisuudessa. Olet mielestäni epäkypsä, ja kovin nuorikin vielä. Harkitse.
eihän siinä ole mitään väärää tai uutta että nainen tuijottaa vain omaa napaansa,se on vaan laadun merkki.
monen yh:n kokemuksella tiedän että lapsi tarvii isähahmoa,mutta omahyväisyys saa mennä edelle kun on kyse naisesta.
Kirjoittanut:25.3.2005 klo 21.58 (40 palstalla)
" Visio
Kun lapsi syntyy maailmaan, olet lopun ikääsi
sidottu häneen. Joudut olemaan samalla äiti, että
isä. Lastisi on kaksinkertainen ja tulet sen myös
tuntemaan. Sen minkä ennen tunnistit vapaa-ajaksi
on nyt 24 tuntia vuorokaudessa vastuuta ja
huolta. Siis, kaksinkerroin.
Peset, juotat ja syötät. Peset pyykkiä, hoidat ja
teet ruokaa. Kun olet vienyt hänet aamulla
tarhaan/isoäidin luo, mennyt töihin, tullut
töistä ja vasta aloittanut kotielämän ja luulit,
että nyt voit mennä nukkumaan, työ vasta alkaa.
Luulet illan aikana ehtiväsi katsomaan Kauniita
ja Rohkeita, mutta aina lapsella tuntuu jatku-
vasti puuttuvan jotain. Yrität saada hänet
nukkumaan ja onnistutkin vaivalla. Hän saattaa
kysellä isästään, johon yrität vastata ympäri-
pyöreitä. Juuri kun luulit voivasi levätä, sinun
pitää nousta, koska pitää viedä lapselle vettä janoon.
Aamulla yrität samalla, kun itse puet,saada
laitettua kapinoivaa lasta tarhaan kovalla
kiireellä, ehtiä omalle työpaikallesi.
Sanot kenties kuvitteelliselle miehellesi, että
voisiko hän välillä tehdä sen.
Joudut ylläpitämään harrastuksia, koska lapsen
kavereillakin on. Huomaat, että kalliita harras-
tuksia lapsilla onkin ja et voi enää surutta
suunnitella vaateostoksia, naisteniltoja tai kesä-
lomaa. Joudut peittelemään hänet joka ikinen
ilta, kunnes hän on tarpeeksi vanha sanomaan,
että riittää jo, äiti.
Nyt hän on lähestymässä teini-ikää. Vaikka
hänestä kasvaisi välinpitämätön ja itsekäs oman
edun tavoittelija, olet silti hänestä huolissasi.
Ne lasten harrastukset, joita maksoit itsesi
kipeäksi, ovat kenties muuttumassa trendivaate-
ostoksiksi, sillä sinunhan on pakko ostaa niitä.
Ethän halua lapsestasi tulevan myymälävarasta.
Riidat syvenevät, koska olet ainoa auktoriteetti.
Ei ole ketään jakamassa taakkaa. Lapsi ei voi
esitellä kavereilleen kuvia isästään ja kuiske
korvasta toiseen saattaa matkalla muuttua mitä
villeimmäksi juoruksi isän alkuperästä. Tässä
vaiheessa sinulla lienee jo ollut yksi tai kaksi
miesystävää, jotka eivät ole uskaltautuneet
isähahmoiksi, koska lapsesi tekee sen melkein
mahdottomaksi.
Kun särmät ovat murrosiän jälkeen hieman
silottuneet, ovat edessä lapsen jatko-opinnot ja
ajokortin hankinta. Tähän mennessä lapsi on jo
ehkä aiheuttanut harmaita hiuksia tempauksillaan
- viimeksi kotibileiden aikana rikotut stereot ja
kyseenalaisessa kunnossa olevat äidin vuode ja
lakanat kertovat karua kieltä
Nyt sinulla on enemmän aikaa ja kun olet lähdössä
ulos ystäviesi kanssa sinun on ehostettava
itseäsi. Katsot peiliä ja sinun pitäisi olla 40-
kymppinen, mutta peilistä katsookin vieras vanha
nainen. Ei ole lapsen isää suutelemassa kaulalle
sanoen: Olet ihastuttava!
Kun lapsesi sitten lopulta astuu ovesta ulos
mennäkseen omaan kotiinsa, huomaat jatkavasi
huolehtimistasi, koska olet itse kokenut saman."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=558&posting=22000000007500680
Kirjoittanut: 26.3.2005 klo 10.37 (40 palstalla)
"jonka lopputuloksesta on vaikeaa mennä sanomaan yhtään mitään. Usein kuitenkin kohtalo puuttuu peliin, tavalla tai toisella :)
Pahimmillaan voi käydä niin kuin Pojongg kirjoitti, toisaalta sama kohtalo voi olla edessä vaikka olisit kuinka naimisissa :/
Toisille naisille se kaipuu saada lapsen on jo ennalta ohjelmoitu, joten ymmärrän sinua. Se on kuitenkin niin mullistava asia että neuvoisin sinut pistämään elämäsi muuten kuntoon ennen sitä - jos se kerran on suunniteltavissa oleva, niin suunnittele kunnolla. Opiskelut, työt ja asunto kuntoon. Sekä henkistä tukea, kukaan ei selviä tässä maailmassa yksin. Ainakaan hyvin mielin."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=558&posting=22000000007504960
Kirjoittanut:26.3.2005 klo 11.46 (40 palstalla)
"Ketjussa on keskustelu jo lähtenyt eri suuntiin ja paljon hyviä näkemyksiä on tullut eri kirjoittajien pohdittavaksi.
Itse jäin lapsen kanssa yksin kun hän oli muutaman vuoden ikäinen. Vaikka silloinen mieheni osallistui hyvin vähän lapsen hoitoon tai muutenkaan arjen pyörittämiseen on työn- ja huolehtimisen määrä sitten, kun on kaiken kanssa yksin melkoinen yllätys. Pojonggin visio oli kyllä monessa kohdassa kuin omasta silloisesta elämästäni.
Vuosien saatossa on kuviossa ollut ”lapsellisia” ja lapsettomia miehiä. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että palasten yhteensovittaminen kaikkia tyydyttävällä tavalla on melkoisen vaikeaa.
Sinulla on vielä hyvää aikaa löytää itsellesi ihana mies, jonka kanssa perustaa yhdessä perhe. Niin, kuten täällä jo todettu, koskaan ei tiedä miten elämässä käy ja yksin voi jäädä kun sitä vähiten odottaa, mutta tieten tahtoen en kehottaisi minäkään yksinhuoltajuuteen lähtemään. Harkitse vielä!"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=558&posting=22000000007505950
Ymmärrän kyllä lapsihaaveesi, usko pois.. Mutta salaa noin toimiminen on todella epäeettistä, eikä todellakaan aja lapsen etua. Jokaisella lapsella on oikeus tietää vanhempansa. Eikä siihen riitä se, että äiti muistaa ehkä miehen hiustenvärin.. Usko minua, maailmassa on hyviäkin isäehdokkaita, mä oon yhden sellaisen napannut, vaikka usko meni itselläkin. :) Sä olet myös suhteellisen nuori, lapsentekoa ehdit miettiä myöhemminkin. Sillä välin nauti muusta elämästäsi, se Oikeakin pölähtää jostain kyllä!
Suosittelisin että yrität löytää miehen joka haluaa isäksi mutta ei halua parisuhdetta.
Esim. monet homomiehet haluavat isäksi ja tällä tavalla yksi kaverini sai lapsen. Isä on isä ja he ovat hyvissä väleissä mutta ei ole parisuhdekiemuroita.
Täysin yksin lapsen kanssa on raskasta, varmasti olisi hyvä jos joskus lapsi voisi olla viikonlopun isällä että saisit omaakin aikaa.
Tietysti teet oman ratkaisun mutta mieti asiaa!