Elikkäs, mikä kirja on ollut "väkipakolla" lukemista ja kenties jäänyt keskenkin? Entäs mikä kirja on ollut "maineestaan" huolimatta suuri pettymys?
Itsellä Dostojevskin Rikos ja rangaistus varmaan jo kolmatta vuotta kesken... Tuntuu yhtä sujuvalta kuin suossa juokseminen. :)
Suuri pettymys on taas ollut Anna Karenina.
Itsellä Dostojevskin Rikos ja rangaistus varmaan jo kolmatta vuotta kesken... Tuntuu yhtä sujuvalta kuin suossa juokseminen. :)
Suuri pettymys on taas ollut Anna Karenina.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla jäi vaiheeseen Hiljaa virtaa Don. Sikäli kumma juttu, kun tämänlaisia juttuja lukee niin 90% kaikista hyytymisilmoituksista koskee venäläisiä klassikoita.
Jotenkin tullut sellanen kuva itselle, että venäläinen kirjallisuus on raskasta luettavaa. On nimittäin jäänyt myös Idiootti kesken... Rikos ja rangaistus kuitenkin harmittaa ehkä sen vuoksi eniten, että se oli toivottu lahja ja nyt tuossa hyllyssä "muistuttelee", että on jäänyt kesken. Venäläisten raskaudesta vielä sen verran, että keskittymistähän ne vaatii ja jonkun Jari Tervon jälkeen en ehkä heti suosittele. :)
Dinan kirja (muistaakseni se oli sen nimi) oli todella tylsä!
Siitä on tehty elokuvakin, eikä se ollut juurikaan parempi, sen jaksoi kuitenkin katsoa loppuun.
Mutta kirjaa ei pystynyt loppuun lukemaan, aina alkoi nukuttaa ja kyllästyttää. Aivan ylimainostettu tekele.
oli "Da Vinci -koodi" vähällä jäädä kesken. Loppu meni selaamalla ja silmäilemällä lauseita sieltä täältä, jotta tuleeko tästä lopultakaan mitään. Ei sitä paitsi tullut.
Moby Dick (?), Idiootti ja Jumalainen näytelmä. Dostojevskia sinänsä rakastan, enkä ymmärrä miten sitä pidetään raskaana (ainoastaan Idiootti ei vain ole edennyt). Kareninakin on mielestäni hieno teos. Se venäläinen pitkäaaltoinen "valaan laulu" vain jotenkin sopii mielenlaatuuni. Ainakin toisinaan.
Kareninan lukeminen ei tuntunut raskaalta, mutta sisältöön petyin... Jäi sellainen tunne ettei Anna Karenina edes ollut kirjan päähenkilö.
Millaista kirjallisuutta muuten luet? Waltari on oma suosikkini ja tietenkin näitä klassikoita on tullut luettua.
Luen mitä vain (sellainen puolihumoristinen alkoholisti-analogia, että melkein kaikki menee, maitotölkin kyljestä klassikoihin). Hmm. en osaa nyt vastata kummoisemmin, luettelen siis tämän hetken "yöpöytäni" valikoimaa: Chomsky/Ideologia ja valta 1, Kilpi/ Alastalon salissa, Coetzee/Michael K:n elämä, UKK/Nimellä ja nimimerkillä, T.Pynchon/Huuto 49, Beckett/Huomenna hän tulee, Satie/ Muistinsa menettäneen muistelmat, Fromm/Rakkaus on elämä, Blackmore/ Meemit - kulttuurigeenit...
Ikisuosikkejani ovat myös Kafka, Gogol, Gontsarov, Hesse... Viimeisimmät lukemani kirjat: M.Y.Joensuu/ Pahan pappi, Beckett/ Mercier ja Camier, Beckett/ Piiritetyn huoneen novelleja, Daniil Harms/ Sattumia...
Sama "vika" itsellä, lähes tulkoon kaikki teksti uppoaa. Minun "yöpöydälläni" ei tällä hetkellä ole kuin kaksi kirjaa... Populäärimusiikkia vittulajänkältä ja Conn Iggulden: Keisari (rooman portit). Viimeisimmät lukemani kirjat ovatkin sijoittuneet juuri Caesarin aikaan. Mm. Minä, Kleopatra ja Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämänkertoja, josta tosin luin vain Caesarin ja Marcus Antoniuksen elämänkerrat.
Kafkaa ja Gogolia olen ajatellut testaavani, mutten tiedä mistä teoksesta aloittaisin, ettei tulisi valittua "väärää" teosta ensimmäiseksi yritykseksi.. :)
Tuli viestisi alusta mieleen, että oletko Bukowskia lukenut?
Ei vika. Aina se kummasti lämmittää sydäntä, kun havaitsee asunnossa edes jonkinmoisen kirjahyllyn, tai kuulee lukemisharrasteesta.
Niin, Gogolilta Pietarilaisnovellit, Kafkalta Oikeusjuttu, ellei kirjeet innosta (Kirjeitä Milenalle viehättää meikäläistä eniten).
Bukowskia en ole lukenut. Kaipa sitäkin pitäisi :-)
Täysin samaa mieltä... Kyllä se vaan niin on, että kun jossain kirjahyllyn bongaa niin "tarkastamaanhan" se heti pitää mennä. Oli erittäin hyvä, että löysin tämän palstan ja "pääsin" keskustelemaan itselle tärkeästä harrastuksesta.
Kiitoksia vain noista vinkeistä..pitääpä lähteä tänään kirjastoon. :)
Lue ihmeessä Bukowskia. Itse tykkäsin, mutta Bukowskin runot eivät ole uponneet. En taida olla runo-ihmisiä...
Emile Zola : Nana
Ei ois ollu mikään pakko lukee, mut kun luulin, että se jossain kohtaa muuttuu hyväks, kun sitä on kehuttu niin paljon yleisesti.
Viimesen lauseen aikana tajusin, että minua on huijattu.
Goethe : Nuoren Wertherin kärsimykset
Voi elämä, miten tylsää paasausta.
Ei vaan iskeny millään tasolla.
Harry Potter : Viisasten kivi
Oli pakko lukee 7. luokalla äikässä tuo eka osa ja teki mieli jättää jo eka sivulla kesken. Järkyttävän kliseistä tekstiä.
Toisaalta hyvä, että luin. Tiedän, että en enää koskaan kajoa koko kirjasarjaan.
Tiedän, että tämä on erittäin arvostettu kirja ja että on jopa häpeä, jos ei lue sitä loppuun, mutta minusta se vaan oli todella tylsä. Pääsin puoliväliin. On sitä tullut muuta älykkökirjallisuutta luettua, mutta tämä vaan ei pystynyt pitämään otteessaan.
Kafka on minulle totisen aidosti kovin läheinen, mutta siitä huolimatta en ole päässyt Linnan loppuun. Siihen on osasyynä omistamani kappaleen kammottava painoasu, mutta silti. En tunne itseäni huonoksi ihmiseksi (heh). Taisi olla Paasilinna-vainaa, jonka mielestä pelkkiä maailmankirjallisuuden nk. helmiä sisältävän kirjahyllyn herättävän suuria epäilyksiä intohimon aitoudesta. Tiedä häntä.
"Elikkäs, mikä kirja on ollut "väkipakolla" lukemista ja kenties jäänyt keskenkin?"
- Suomen Laki.
"Entäs mikä kirja on ollut "maineestaan" huolimatta suuri pettymys?"
- Puolisoni pankkikirja.
Hei toi oli hauska!!!
Tuntematon sotilas ja seitsemän veljestä....ei vaan kyennyt sitten millään.
Shakepearen Hamlet oli kanssa riskirajoilla, mutta se sentään tuli kahlattua loppuun.
Monte criston kreiviä yritin lukea nuorempana huonolla menestyksellä, samoin taru sormusten herraa. Nyt "vanhempana" yritin uudestaan ja tykkäsin kuin hullu puurosta, Kolmeen muskettisoturiin en kuitenkaan vielä ole uskaltanut tarttua. =)
Yleensäkin inhoan jättää kirjoja kesken ja luen ne "tylsemmätkin" loppuun, vaikka hammasta purren.
Vaikka kirjallisuus uppoaa yleensä ottaen laidasta laitaan ja miellän itseni kirjallisuutta harrastavaksi henkilöksi, niin fantasian osalta olen kovin rajoittunut. Taru sormusten herrasta -trilogian pakotin itseni lukemaan harpilla rivejä seuraten ja reunoissa fuskaten yleissivistyksen vuoksi, minkä kertoessani meinaan yleensä saada joltain turpiini. Myös täällä kovasti kehuttu Bulgakoivn Saatana saapuu Moskovaan jäi kesken, kun kirjaa oli ehkä viidesosa jäljellä. Teksti ei vain aiheuttanut kaikua päässäni, vaikka mielenkiinnolla seurailinkin sensuroituja kohtia ja pohdin niiden merkitystä.