Itsellä on pari suurehkoa koiraa. Molemmat ovat kilttejä, mutta keskenään tuppaavat kaksi urosta tappelemaan. Kun koira menettää malttinsa tappelussa, siitä tulee peto. Olen saanut itsekin puremia, kun olen niitä yrittänyt saada irti toisistaan.
Koira on koira ja petoeläin. Netissä hirvittää nähdä pieni lapsi bullterrierin vieressä nukkumassa. Monilla koirilla on saalistusvietti, joka voi tulla jossain tilanteessa esille. Hyvin kasvatettu koira tuntee hierarkian: ensin on emäntä/isäntä, sitten lapsi ja viimeisenä koira. Alemmalla tasolla koira voi haastaa.
Koira on koira ja petoeläin. Netissä hirvittää nähdä pieni lapsi bullterrierin vieressä nukkumassa. Monilla koirilla on saalistusvietti, joka voi tulla jossain tilanteessa esille. Hyvin kasvatettu koira tuntee hierarkian: ensin on emäntä/isäntä, sitten lapsi ja viimeisenä koira. Alemmalla tasolla koira voi haastaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kastraatio vähentää tappelunhalua useimmissa tapauksissa. Jos epäröi, kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa kemiallisesta kastraatiosta, jolloin nähdään, miten vaikuttaa.
Jos sinua hirvittää katsella edes kuvaa lapsesta ja koirasta, niin epävarmuutesi on käsin kosketeltavaa. Tämä näkyy tietysti myös siinä, että jopa omat elukkasi voivat mielestään sinusta välittämättä alkaa selvittelemään välejään. Näin ei todellakaan tapahtuisi, jos sinua kunnioitettaisi lauman johtajana.
Laumaansa tyytyväinen koira ei hyöki muiden laumanjäsenten päälle tai koe edes tarvetta nousta arvoasteikossa ylemmäs. Jos sinun koirilla tällaista kerran esiintyy, on lauman sisällä epätasapainoa ja epäluottamusta, mikä ei ole ihmekään, kun juttujasi luki. Anna siis vähintään toinen parempaan kotiin. Ei ole oikein stressata koiria päivittäin konflikteilla ja sen pelolla.
P.S. Brittiläisessä tutkimuksessa todettiin, ettei bullterrierien temperamentti eroa merkittävästi kultaisennoutajan temperamentista. Kannattaa siis rauhoittua, jotta verenpaineesi ja stressisi ei vie sinua ennenaikaiseen hautaan. Samasta syystä myöskin koiriesi stressin välttämiseksi on tosiaan syytä luopua vähintään toisesta.
Kommenttisi on ilkeilya. Ei voi syyttaa omistajaa, jos laumassa haetaan koirien keskeista arvojarjestysta. Se on yleista eika johdu omistajasta. Kummastakaan koirasta ei ole syyta luopua.
Vaativissa roduissa välienselvittely päättyy toisen koiran kuolemaan.Rotumääritelmässäkin lukee,ei siedä samaa sukupuolta.
Useat eivät tosielämässä siedä edes toista sukupuolta.Siinä ei ole kyse omistajasta,vaan rodusta,ja käyttötarkoituksesta.
Aika ilkea kirjoitus. Ei ole vika omistajassa kun koirat hakevat laumassa paikkaansa. Ei siihen kannata puuttua. Kun jarjestys koirien kesken loytyy, eivat enaa tappele. Kukin syo vuorollaan.
Meillä vuosikymmeniä kaksi saksanpaimenkoiraa kerrallaan. Ikäväli oli noin 5vuotta. Koskaan ei mitään rähinää keskenään. Söivät noin metrin päässä toisistaan. Se joka söi nopeammin kupin tyhjäksi istuii ja odotti että toinenkin kerkiää. Sitten nuolivat toistensa kupit ja jos toiselta jäi ruokaa, sai toinen syödä.
Vaanhempi oli selvästi johtaja. Ainoa "kisapaikka" oli meillä sänky jonka toisen puolen olin vallannut minä kirjani kanssa. Vanhemmalle kuului tyynypää. Joskus nuorempi oli sinne mennyt ja vanhempi joutui käyttämään kurinpitomenettelyä. Se tuli siihen sängynn viereen ja tuijotti intensiisivisesti nuorempaa.. Yleensä tämä riitti ja ne vaihtoivat paikkaa. Jos tuijotus ei heti tehonnut niin vanhempi otti askeleen taakse, tuijotti ja päästi pienen äänen. Se ei ollut ininää eikä murinaa vaan jonkun sortin puhahdus. Silloin viimeistään nuorempi ymmärsi että hää on väärällä paikalla.
Ihania, kilttejä, joukossa yksi ylisuojeleva mutta hyvin pärjättiin.
Ikävä on vieläkin mutta nyt iäkkäänä sakut on paikannut yksi pienikokoinen monirotu. Kiltti ja kiva tämäkin mutta ei ole tarkoituksenmukaistakaan verrata tätä saksanpaimenkoiraan.
Vastuutonta ja typerää pitää koiria jotka eivät tule keskenään toimeen.Se ei ole koirien etu,vaan itsekästä omistajalta.