Yövartija vain

Eemeli seisoi laivan kannella ja katseli yöllistä satamaa.Hiljaista oli.Viimeisetkin matkustajat olivat poistuneet laivasta, humalaisia suurin osa.Tuntui hienolta saada lepuuttaa korviaan siitä älyttömästä mölinästä ja vain katsella nukkuvaa satamaa.

Suurin osa miehistöstäkin oli mennyt koteihinsa ja laivaan jääneetkin nukkuivat
Eemeli yksin valvoi, hän oli yövartija,
Kyllä häntäkin väsytti mutta aamulla pääsisi taas koisaamaan, se tunyui aina yhtä hyvältä valvotun yön jälkeen.

Saadakseen ajan kulumaan hän alkoi muistella tuota tyttöä. ,niin Maarit.
Hän oli todella jotain, pitkä hoikka ja juuri sellainen, mikäs se sana olikaan? Niin , ladyhän se oli Tyylikäs, sivistynyt ,kauniskin.
Ne pitkät punaiset hiukset ja vartalo kuin unelma.Eemeli ihmetteli vieläkin mitä Maarit hänessä näki.Tavallisessa matruusin retaleessa, No olihan hän ihan miehen näköinen ja kokoinen 21 vuotias nuori mies.

Huomenna näen hänet taas, mennään siihen kivaan pikku ravintolaan syömään.
Ajatukset saivat Eenelin hiuksn levottomaksi ja hän päätti käydä vielä messissä kahvilla.

Mutta juuri silloin kuului lähestyvän auton ääni.Kyllä, tänne se tulee ,mietti Eemeli ja kiiruhti kaijalle johtavan lankongin ääreen.
Auto, se oli taksi , oysähtyi juuri laivan viereen Autosta nousi nuorehko, univormupukuinen mies Sehän kippari,
Pitkä , tyylikäs herrasmies auttoi autosta ulos kahta naista.Naiset kikattelivat ja astelivat hiukan epävarmoin askelin kohti laivaa
Ei saatana , tuohan on Maarit, Eemeli tunsi mustasukkaisuuden puuskan ensimmäiset oireet, kädrt puristuivat nyrkkin js silmissä liekehti Rinnassa tuntui ahtaalta ,hän vain tuijotti, vihaisena ja loukkaantuneen.Ei Maarit , miksi?