Sellaista pitäis..pitää olla!
Pieksämäki vielä nousee!
Koittaa vielä päivä jolloin joku saa kuningas idean. Vetäkää mietintämyssy syvälle päähän.
Pieksämäki vielä nousee!
Koittaa vielä päivä jolloin joku saa kuningas idean. Vetäkää mietintämyssy syvälle päähän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei taida olla! Huomaa siitä jos tänne laittaa asiallisen viestin niin kukaan ei vastaa mutta jos laittaa törkyviestin niin vastauksia tulee kymmeniä.
Roihu hanke tekee historiaa. Pieksämäki tarvitsee sivutoimisia yrittäjiä. Kun kännykän korjaaja käytti yli puolet vakityön työajasta sivutyö yrittämiseen oli aika siirtyä oman kokopäivä yrityksen toimitiloihin. Niin meni historia isossa putki-ja sähköliikkeessäkin Pieksämäellä.
Hieno juttu! Lisää tällaista!
Tiistai 10.3.2020
Helsinki
3°
Etusivu
Uutiset
Urheilu
Viihde
Sää
IL-TV
Raha
Terveys
Hyvä olo
Tyyli.com
Asuminen
Perhe
Pippuri.fi
Matkailu
Autot
Digi & tekniikka
Ilona
IlonaTosielämää
Sara, 41, oli ennen mies: Yritin jatkaa elämääni miehenä, mutta en pystynyt
24.05.2016 klo 6:30
Saralle tuli ero, koska hänen puolisonsa ei pystynyt elämään naisen kanssa. Kolme lukijaa kertoo oman tarinansa transsukupuolisuudesta.
"Lapseni äiti ei pystynyt elämään naisen kanssa enkä minä enää miehenä"
Olen transsukupuolinen nainen, jolla on lapsi. Tulin kaapista ulos vakavan parisuhteen aikana. Silloinen kumppanini huomasi feminiinisyyteni ja rupesi kyselemään mistä oikein on kyse. Aluksi en halunnut puhua asiasta. Lopulta minulle valkeni, että halusin elää naisena. Alitajuntani oli "salannut" tämän minulta tehokkaasti. Olin tiedostanut feminiinisyyteni ja kiinnostukseni naiseuteen, mutta häpesin sitä enkä osannut arvata olevani transsukupuolinen.
Asian tultua esille kumppanini tuki ja kannusti minua hakeutumaan tutkimuksiin ja selvittämään, mistä tarkalleen on kyse. Aloitin taipaleeni Transtukipisteeltä ja sieltä jatkoin HUS:n puolelle diagnoosia varten. Tuolloin meillä ei ollut vielä lasta, mutta sen hankkimisesta oli ollut puhetta.
Transsukupuoliselle itselleen prosessi on henkisesti raskas. Huomasin myös, että alun kannustamisen jälkeen kumppanini ei ollutkaan enää niin helppo olla rinnallani. Prosessin etenemisen myötä hänen rakastamansa mies oli "kuolemassa".
Minulla oli useita ajanjaksoja, joina usko prosessin onnistumiseen oli koetuksella ja yritin jatkaa elämääni miehenä. Siitä ei ikinä tullut mitään. Kun on kerran tajunnut olevansa transsukupuolinen, siltä tieltä ei ole paluuta.
Saimme lapsen, kun olin vielä fyysisesti mies. Vähän sen jälkeen muutokseni miehestä naiseksi konkretisoitui. Aloin saada hormonikorvaushoitoa. Tuossa vaiheessa transsukupuolisuuteni rasitti suhdettamme jo pahoin. Minulla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin edetä prosessissa. Muutoin sisäinen ristiriita olisi voinut saada minut sekoamaan.
Suhteemme jatkui vielä vuoden verran, mutta kariutui lopulta transsukupuolisuuteeni. Kumppanini oli tullut siihen lopputulokseen, että ei pystynyt elämään naisen kanssa ja minä en pystynyt enää elämään miehenä. Ymmärrän kumppaniani siltä osin, että parisuhteemme oli muuttunut sellaiseksi, että se ei vastannut hänen toiveitaan. Siksi ero oli luonnollinen. Suhde oli kuitenkin tulehtunut hyvin pahasti ja ero oli kumppanille sekä minulle kova paikka. Hän koki, että olin tuhonnut hänen unelmansa tarkoituksella. Hän oli katkeroitunut ja halusi kostaa. Eron jälkeinen aika oli siksi vaikea.
Nyt useamman vuoden jälkeen tilanne on hieman parantunut. Hän on saanut työstettyä asiaa ja eroamme, eikä ole katkeroitunut enää. Hänellä on uusi parisuhde ja elämä, ja yritän rakentaa omaa tulevaisuuttani jatkuvista haasteista huolimatta.
Sara, 41
"Ryhdyin lesbosuhteeseen, mutta nyt kumppanistani tulee mies"
Elin vuosia kahden naisen suhteessa. Kahdeksan vuoden jälkeen puolisoni halusi istua alas ja kertoi, että ei koe olevansa nainen. Hän koki olevansa transmies.
Aluksi en osannut reagoida mitenkään. Sysäsin vain tunteeni sivuun ja aloin opiskella asiaa. Varasimme terveysasemalta ajan saadaksemme hänelle lähetteen tutkimusprosessiin, jonka seurauksena hän voisi saada diagnoosin transsukupuolisuudesta. Hän sai lähetteen. Joka käynnillä istuin odotustilassa odottamassa puolisoani. Tutkimusjakso oli rankka. Minun piti olla vahva ja tukea häntä, koska hän pelkäsi, että lääkärit ja hoitajat eivät usko häntä.
Sitten tuli päivä, jolloin hän sai diagnoosin. Itkimme yhdessä matkalla kotiin. Sinä päivänä sain viimein purettua omia tunteitani. Huomasin, että puolison sukupuolella ei ole väliä, kunhan hän on onnellinen.
Nyt hän käy läpi hormonihoitoa. On ollut ihana seurata hänen fyysisiä muutoksiaan, iloita yhdessä parran kasvusta, äänen madaltumisesta ja naureskella äänenmurroksille. Vieressäni on edelleen sama puoliso kuin ennenkin. Nyt vain vahvempana kuin ennen, koska hän saa olla oma itsensä.
Leikkaushoitoja on vielä edessä, mutta olemme jo voiton puolella. Kymmenvuotisvuosipäiväämme pääsemme juhlimaan naisena ja miehenä.
Viivi, 33
"Bi-taustani auttoi minua hyväksymään, että mieheni haluaakin olla nainen"
Veljeni (silloin sisko) kertoi minulle olevansa transsukupuolinen. Vähättelin hänen tuntemuksiaan ja kerroin, että minulle hän tulisi aina olemaan sisko.
Vuosi hänen avautumisensa jälkeen tapasin fiksun pojan, joka oli kaikkea, mitä kumppanilta olin toivonut. Minua ei haitannut hänen omalaatuinen tyylinsä, johon kuuluivat pitkät hiukset ja mustat kynnet. Rakastuimme päätä pahkaa ja puhuimme perheen perustamisesta.
Muutimme yhteen. Pian hän muuttui vaisuksi ja kylmäksi. Hän sivuutti minut ja uppoutui tietokoneeseen. Noin vuoden kuluttua aloin harkitsemaan eroa. Hän ei ollut enää sama ihminen, johon rakastuin.