Ilman traumoja ja ikäviä muistoja. Kuka tietää mitä sitä olisi voinut elämässä saavuttaa.
Olisipa perusterve tyyppi, ilman sairauksia ja diagnooseja.
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäisikö sinun alkaa elämään?
Toivottavasti kukaan ei luule, että tämä on minulta. Kun en ole mitenkään traumatisoitunut (se että on käynyt jotain mikä voisi traumatisoida, ei tarkoita että olisi traumatisoitunut). ja olen oireeton lääkityksellä.
Minä ainakin olen saavuttanut elämässäni asioita joita olen halunnutkin. Ja vaikka kuolisin huomenna niin kadu mitään.
Ihmisen menneisyys ei määrittele välttämättä tulevaisuutta. Miltä vain pohjalta voi saavuttaa melkein mitä vain. Usko itseesi!
No tuossa on kyllä totuuden siementä. Ihminen voi lähteä hoitamaan itseään, parantumaan pienin askelin. Ymmärrän että on vaikeaa, mutta kyllä se vastuu omasta hoidosta kannattaa jossain kohtaa ottaa (ei sitä kukaan muu tee valitettavasti). Tai näin sen itse ajattelen ja yritän toimia myös niin.
Oletko itse tuo aloittaja? Jos tarvitset apua, kannattaa sitä hakea. Avun hakeminen tai diagnoosi (oikea tai väärä sellainen) ei estä elämästä täysillä. Se ei myöskään tarkoita, että ihmisen tilanne olisi kiveenhakattu ja muuttumaton. On myös paljon ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja joiden terveydentila täyttää diagnoosin kriteerit, mutta he eivät halua apua tai eivät ymmärrä avun tarvetta (ja näin ollen heillä ei ole diagnoosia eikä apua tilanteeseensa). Kaikki asiat ja haasteet elämässä ei myöskään ole diagnosoitavissa ja kuulu lääketieteen piiriin.
Kuulostanko aloittajalta, mielestäni en... Kommentoin vaan tuohon vastaukseen, joka oli aika hyvä ja lisäsin siihen jotain omaani. Minä siis teen asioiden eteen jotain, mutta olen kyllä ollut ihan yhtä syvissä syövereissä joskus, kuten aloittajakin.
Tarviit kunnon halin. Ainakin.