Nyt tarvitaan asiantuntijoiden apua. Perhoskirjoahvenpariskuntani oli elämänsä kunnossa kutuun asti. Siitä alkoivatkin sitten ongelmat...
Ostin kalat noin kuusi viikkoa sitten. Sijoitin ne asianmukaisesti sisustettuun ja sopivat vesiarvoin kuorutettuun akvaarioon. Siellä ne uiskentelivat iloisina noin kuukauden päivät kunnes viimein innostuivat kutemaan.
Akvaariossa olleet partaimumonnit kuitenkin söivät kudun heti kudun jälkeisenä yönä, ja jäljistä päätellen ahvenet puolustivat jälkikasvuaan viimeiseen asti. Kaloissa oli nimittäin selviä imujälkiä.
Tämän jälkeen kalat eivät ole enää olleet entisessä vireessään. Vaikka fyysiset vammat paranivat nopeasti, eikä esimerkiksi tulehduksia haavaumiin tullut, henkiset traumat näyttivät jäävän. Kun samassa huoneessa kävelee, kalat sukeltavat heti lähimpään kasvitiheikköön paniikissa. Kalat kyllä syövät, jos ruoka tippuu lähelle kasvitiheikköä, mutta veden pinnalta ne eivät uskalla ruokaa napata. Ennen kutua kalat ahmivat kaiken tarjotun ruuan rohkeasti pinnasta napaten.
Itse epäilin ensin vesiarvoja muuttuneen käytöksen taustalla, mutta vesiarvot ovat olleet koko ajan vakaasti samat ja ahvenille sopivat. Miten parantaa ahventen kokemat henkiset traumat – joista tässä ilmeisesti on kyse?
Vastausta ei taida löytyä...?
Ostin kalat noin kuusi viikkoa sitten. Sijoitin ne asianmukaisesti sisustettuun ja sopivat vesiarvoin kuorutettuun akvaarioon. Siellä ne uiskentelivat iloisina noin kuukauden päivät kunnes viimein innostuivat kutemaan.
Akvaariossa olleet partaimumonnit kuitenkin söivät kudun heti kudun jälkeisenä yönä, ja jäljistä päätellen ahvenet puolustivat jälkikasvuaan viimeiseen asti. Kaloissa oli nimittäin selviä imujälkiä.
Tämän jälkeen kalat eivät ole enää olleet entisessä vireessään. Vaikka fyysiset vammat paranivat nopeasti, eikä esimerkiksi tulehduksia haavaumiin tullut, henkiset traumat näyttivät jäävän. Kun samassa huoneessa kävelee, kalat sukeltavat heti lähimpään kasvitiheikköön paniikissa. Kalat kyllä syövät, jos ruoka tippuu lähelle kasvitiheikköä, mutta veden pinnalta ne eivät uskalla ruokaa napata. Ennen kutua kalat ahmivat kaiken tarjotun ruuan rohkeasti pinnasta napaten.
Itse epäilin ensin vesiarvoja muuttuneen käytöksen taustalla, mutta vesiarvot ovat olleet koko ajan vakaasti samat ja ahvenille sopivat. Miten parantaa ahventen kokemat henkiset traumat – joista tässä ilmeisesti on kyse?
Vastausta ei taida löytyä...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaan jo tiedätkin mutta muistutan että perhoskirjoahvenet ovat tosi herkkiä nitraatille. Mittaa nitraatit ja jos ovat yli 20 mg/l lisää vedenvaihtoja. Mulla kupsahti 4 perhosta parissa päivässä vaikka esim kiekot porskuttivat ja kutivat ihan innoissaan :)
mitattu on ja testini näytti nollaa.
Vaikeita kaloja kyllä. Kuutisen vuotta sitten ostin Fisusta muutaman kalan. Silloin eivät eläneet seura-akvaariossa kuin pari kolme viikkoa :( Nythän kaikki meni ihan hyvin ennen tätä kutuäksidenttiä. Luulin jo tulleeni paremmaksi akvaristiksi, mutta pah...
Jospa se olikin nitriitti kun mittasit? Sen kuulukin olla nolla kypsyneessä akvariossa.
Nitraattia kaiketi esiintyy kaikissa makeaveden akvaarioissa ainakin vähän.
Liisa S on kirjoittanut tuolla eräässä toisessa foorumissa nitraattiarvoista. Lainaanpa tässä hänen sanojaan (lupaa kysymättä) :)
0-2 - liian alhainen, kasvit kärsivät
3-10 - paras, kasveille ja kaloille hyvä
11-20 - ihan ok
21-40 - ei vielä vakavaa, mutta kannattaa harkita pientä vedenvaihtojen lisäämistä, ihan kaikista herkimmät kalanpoikaset ja kutukalat eivät tykkää
40-100 - ei hyvä, herkimmät kasvit alkavat kärsiä, monet kalat alkavat kärsiä mutta tilanteen voi yleensä vielä pelastaa opettelemalla hoitamaan allasta oikein
yli 100 - joku kultakala kestää tämänkin, mutta hei, oletko kuullut ikinä "vedenvaihdoista"?