Aina kuulee että kyllä se nainen vielä elämääsi tulee, paskat sanon minä. 110 aloitetta ja turhaan.
Kukaan ei ole rakastanut mua koskaan.
Anonyymi
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sama. Menettänyt jo toivon koko asiaan. 32 mittarissa ja sama vaikka koristelisi päänsisuksilla seinää.
Seis tuollaiset. Mene viikonloppuna treffeille.
Kenen kanssa?
Onhan niitä treffi paikkoja käy semmoisessa mitä niitä nyt on.
Kokeiltu jo.
Ei minuakaan ole kukaan koskaan rakastanut ja olen nainen 27 v. Minua se ei haittaa.
Kannattaa keskittyä omaan elämään sitten: töihin, opintoihin, harrastuksiin, ystäviin, sukulaisiin. Lähipiiri useimmilla kuitenkin tärkeä. Ilman suhdettakin voi elää.
No todellakin voi elää. Miksi edes pitäisi olla joku suhde? Seksiä saa ilman suhdettakin, jos sitä tarvii.
Mä en saa edes seksiä.
Käy maksullisissa. Tai laske rimaa.
Ilman parisuhdetta ja ilman seksiäkin voi elää. Kyse on usein itsehillinnästä, ei muusta (poislukien aseksuaalit).
Mää voin alkaa olemaan jos arvot menee melkein yksiin.
Olet vielä nuori 32v löydät varmasti itsellesi puolison.
Tota samaa kuullut jo 14 vuotta. Oon kaikkeni yrittänyt.
Mene seurakuntaan oletko kokeillut? Monenlaista toimintaa tiedä vaikka sieltä löydät kumppanin.
Myönnä et oot umpi juntti.
Saat myös sisäisen rauhan. Hyvää yötä.
Mikä rauha sun dullapullastako se on sun syötävä.
Yleensä rakkaus tulee silloin kuin vähiten odottaa. Eli parempi lakata väkisin yrittämästä.
Mullakin samanverran aloitteita... Lasissa.
Pitäisikö sinun miettiä miksi, nainen ei tulisi elämääsi. Täytyyhän siihen jokin syy olla, sillä monenlaisia naiseksi tunnutautuneita on ja liikkuu keskuudessamme. Se että, olettaa lähtökohtaisesti kohtaavansa kumppanin elämään rinnalleen, on jotenkin hassua. Kyllä ihminen saa saapastella ja patsastella, vaikka millaisessa väen tungoksessa, ilman että kukaan häntä "lähestyy" tarkoituksenaan tutustua.
Kohtaamisia ihan vain sattuman oikusta, syntyy päivittäin, se että kohdataanko todella, katsotaan silmiin, hymyillään, aukeaako suut sanoille ja tärkeintä puhutaan oikeasti. Ei se päänsisäinen haave/unimaailma ole lopulta kovintaa houkuttelevaa. Lisäksi mieti mitä sanoisit, miten esiintyisit, millaisen mielikuvan synnytät ja miten omaa todellisuuttasi elät. Onko se ja ne sinun elämäsi arvot ja asenteet, sellaisia joihin joku haluaisi paremmin tutustua ja mahdollisesti sitoutua. Oletko lopultakaan itse valmis vastaaviin asioihin. Se ensi kohtaaminen, kättely, tervehdys, ulkoinen hapitus, arkakin hymy tai katseen kohdentaminen, voivat olla alku pitkälle ja vaihtelevalle parisuhteelle. Ennakkoon sitä ei kannata päänsä sisällä liiaksi pähkäillä, se kannattaa elää.
Näin miettii 65 ukko, jolla 40vuotta yhteistä elettyä elämää